Synnytys käynnistyi su aamuna 16.8. klo 6.45 vesien menolla kotona sängyssä.Ei menny kaikki,mut kuitenki sen verran et arvasin jo mitä tapahtuis.Soitin synnärille ja käskivät tulemaan mut sain aikaa suihkussa käymiseen ja aamukaffeen nauttimiseen rauhassa.Oltiin sit sairaalassa ennen yheksää ja menin heti käyrille.Siinä olin tunnin ja mut siirrettiin osastolle odottelemaan supistuksia ku niitä ei tullut ollenkaan vielä.No osastolla sitä lapsivettä tihkutti enemmän ja vähemmän koko ajan ja neljältä iltapäivällä sen väri muuttu vihertäväksi.Kätilö sanoi sit lopulta et nyt hän siirtää sut synnärille.Siellä me oltiin sit miehen kans puol viis ja viideltä mulle laitettiin se oksitosiinitippa tippumaan.No mä makoilin sängyllä,kuunneltiin radiota ja odoteltiin et jotain tapahtuis.No alkoihan tapahtua,seittemältä mä sain kaverikseni ilokaasumaskin!Ja hyvä kaveri olikin!Auttoi kivasti mulla supistuksiin,joita tuli jo aika tiheään ja voimakkaina.Hengittelin maskista sisään ja ulos aina supistuksen aikana.Istuin välillä semmoisen jumppapallon päällä.Ennen yhdeksää alkoi oleen niin kipeetä touhua ja armoton "paineentunne"hanurissa ja koko alakerrassa et pyysin epiduraalia.No se laitettiin mulle vähän ennen puolta kymmentä illalla.Se todella auttoi!Pystyin taas puhumaan ja rentoutumaan.Mutta vauvan päähän jouduttiin kohta pian laittamaan skalp-anturi,joka mittaa vauvan pulssia,joten en voinut liikkua yhtään.Sain sit jossain vaiheessa lisäannoksen epiduraaliakin,ku alkoi tuntumaan ja paineentunne kasvoi taas.
klo 2.05 yöllä olin sen 10 cm auki ja aloin ponnistelemaan kylkiasennossa puolia vaihdellen.Mulla oli tosi vaikea "hiffata alussa miten se ponnistaminen tapahtuu.Mut sit ku pääsin juonesta kiinni,ni mies ja kätilö kehui,et hyvin sä ponnistat.Mut vauva oli vielä liian ylhäällä ja ilmeisesti vauvan sykkeet nousivat liikaa,joten kätilö joutui soittamaan päivystävän lääkärin paikalle ja imukuppi kaivettiin esiin.Klo oli jonkin verran yli kolme yöllä tässä vaiheessa.Salissa oli yhtäkkiä 6 ihmistä mun ympärillä ja mulla inhottava selkäasento,jalat niillä h###vetin telineillä ja lääkäri roikkumassa imukupin kahvassa ja kaikki odottivat seuraavaaa supistusta ja sit mua käskettiin ponnistamaan täysillä ku se supistus tuli.Lääkäri veti kahvasta ja ah ja voi imukuppi irtos!!!Uuus yritys taas.Nyt sit ponnistin jollain viimeisillä hullun voimilla mitä vielä löysin itestäni ja niin vauva syntyi lopulta 3.31,painoi 3770 g ja oli 52 cm pitkä.Pisteitä tuli 7/9/9 ku vauva ei ihan heti parkaissut ja napanuorakin oli väljästi kaulan ymppäri.Sain hänet rinnoille paidan alle ensi-imetykseen.Kaikki se kipu ja tuska oli sillä hetkellä pois.Hiukan vielä kärvistelin ku kätilö ompeli 4 tikkiä.Istukka syntyi ihan helposti sit lopuksi.
Juotiin sit vielä kätilö,mies ja minä kolmeen pekkaan semmoinen pikkolo-sampanjapullo.Kyllä se maistui jääkaappikylmänä!
Nyt kotona ja totutelu vauva-arkeen on alkanut!Perhepedissä nukutaan ja on tosi hyvin meidän perheelle.Kaikki on saaneet nukkua ihan tarpeeksi tällä järjestelyllä.
Kyllä tää niin ihana pakkaus,tämä meidän pieni vauva ja kilttikin.Syö,nukkuu,kakkaa ja pulauttelee.Hymyileekin jo meille!Äiti vaan on vähän kipeä vielä.Eiköhän se siitä sit!!
