Onko päätös toivoa vauvaa iällä +40 ollut helppo vai oletteko pähkäilleet

  • Viestiketjun aloittaja Ämy
  • Ensimmäinen viesti
Ämy
että pitäisikö vai ei? Pohdin (pohdimme) täällä asiaa mm. iän kannalta ja aiemmpien raskauksien aiheuttamien vaivojen (raskausdiabetes, pinnalliset laskimotukokset) sekä painoa on liikaa reilut 10kg (siis jotta pääsisin painoindeksiin 24)

Ja tuntuu että järki lähtee päästä kun mietin asiaa kun tuo biologinen kello tikitää tällä iällä jo niin kiivaasti. samalla mietin ovatko nämä huolenaiheet edes aiheellisia vai näenkö vaan liikaa riskejä jotka eivät ole edes todellisia.

Ja varmaan kadun sitten myöhemmin jos ei tullut edes yritettyä.

Olisi mukava kuulla minkälaisia ajatuksia muilla on liikkunut vauvatoiveen kanssa neljänkympin tienoilla tai paremmalla puolen.
 
Hei Ämy!!

Rohkeasti vain yrittämään jos vauvakuume kova, ikäsi ei mielestäni este..hidaste valitettavasti saattaa olla.. :| ..runsas ylipaino sattaa vaikuttaa raskautumiseen, sinulla ylipainoa ei ole niin paljoa. Pinnalliset laskimotukokset todella ikäviä ja kivuliaitakin..ei liene kuitenkaan henkeä uhkaava vaiva..tarkoitin sillä tapaa että olisi vaikutusta esim. raskauden keskeytymiseen?
Huom!! Nämä vain omia mielipiteitäni!!!

Terveydenhuolto Suomessa laadukas ja odottavasta Äidistä Ja syntymättömästä lapsesta pidetään todella hyvä huoli-varsinkin riskiraskaudessa!!

Itselläni oli raskausdiabetes ja raskausmyrkytys, kaikki meni kuitenkin hyvin ja terve vauva syntyi..Plussatuulia sinne vain kovasti PHUUUIII :whistle:.Oikein mukavaa tulevaa Juhannusta!!:flower:

Ps. Aiemmin jo kirjoittelinkin että kovasti täällä myös minä vielä kuumeilen:wave: ja ikää 43v..painoindeksi myös huitelee tuolla aivan ylälukemissa..silti toive elää, jospa meille se pieni ihme vielä suotaisiin..

mur-mur
 
On pähkäilty ja kovasti. Mentiin naimisiin pian viisi vuotta sitten ja määrätystä syystä, emme heti silloin alkaneet yrittää. Nyt sitten yli puoli vuotta sitten tehtiin päätös yrittää ja hups kohta täytinkin jo 46.

Olen hieman ylipainoinen ja en nyt mikään huippukuntoinen, mutta onneksi ei mitään perussairauksia vielä ole, niin gynekin oli ihan positiivinen.

Miehellä ei vielä ole yhtään lasta, että se ehkä painoi vaakakupissa aika paljon haluaisin sen onnen hänellekin suoda.
Tottakai sitä myös itse haluaisi yhteisen lapsen rakkaansa kanssa, kun eka liitto nyt meni vähän pieleen.

Kyllä ikä mietityttää ja kaduttaa, ettei aiemmin aloitettu, olis vielä päässyt esim. julkiselle puolelle tutkimuksiin jos ei tärppää. Nyt se on myöhäistä. Olen vielä muuten aika arka ja pelokaskin, että miten kaikki menisi ja tulisiko vakavia komplikaatioita.

No päätös on tehty ja jonkin aikaa yritetään jos Luoja suo. Mitä minusta opimme liian kauan ei kannata jahkailla tai voi kaduttaa.

Tsemppiä sinulle päätöksen tekoon ja onnea yritykseen jos siihen päädyt. PS Oletko minkäverran päälle 40 ?

Tv Uudi
 
Ämy
Uudi, ikää 40v ja muutama kuukausi päälle.

mur-mur, riittikö raskausdiabeteksen hoitoon ruokavalio vai tarvittiinko insuliinia? Minä pärjäsin ruokavaliolla aiemmin mutta voikohan ikä tehdä sen että tarvitaankin insuliinia? Tätä asiaa en ole saanut vielä selville.

Mutta mukava lukea ikätovereiden mietteitä kun pohtii näitä asioita. Jännä miten lähipiiriltä ei saa tukea asialle tai edes sen pohtimiselle. Pitävät siis "kahjoina" kun jo on lapsia ja ikää neljäkymmentä.

Niin oletteko käyneet lääkäriltä "luvan" raskauden yrittämiseen?

Suotuisia plussatuulia kaikille näin keskikesän juhlan lähestyessä!

T. Ämy
 
Heips Ämy!

Minä tarvitsin insuliinia n. 1,5kk..itse en voinut edes piikkikammoisena pistellä, vaan mies sen toimitti ja myöhemmin sairalaassa hoitajat piikitti kun siellä raskausmyrkytyksen vuoksi lepäilin n. 1kk.


Mies pisteli myös Fragminen.(hepariini) Se oli minulla tuon raskausajan kun olin sairastanut pari vuotta aiemmin keuhkoveritulpan.

Äippäpolilla oli nyt ns. raskaudensuunnittelu, juuri tuon lääkitykseni vuoksi.(Marevan, joka vaihdetaan fragmineen heti jos ja kun raskaudun) Varaileppa sinäkin sinne aikaa jos vaivaa kovin nuo asiat!!=)

Ps. Tarvitseeko lääkäriltä "lupaa" raskautumiseen?..ei kai sentään..voivat suositella suuntaan tai toiseen mutta lupaa siihen ei tarvitse vieraalta pyytää, sehän on sinun ja miehesi asia päättää..riskit on tosin hyvä tietää.

Itse olin 39v ja täytin kesällä 40v. kun tämä viimeisin lapsonen syntyi-04.

Lämpimästi onnea plussan metsästykseen:heart:..ja äläkä välitä "muiden" kuten ystävien ja tuttujen mielipiteistä he sitä asiaa eivät päätä!!..mielipiteitä varmasti löytyy..itse asiassa minun siskot ja äitikin luulevat minulla "päässä heitävän" kun kuulivat nyt tästä vaavi haaveestani:p ..riskeistä olen HYVIN tietoinen ja tarkassa seurannassa jos raskaudun.

mur-mur
 
Ämylle En käynyt lääkäriltä lupaa hakemassa, mutta kävin tarkistuksessa, että kaikki suunnilleen ok. Lapselle en haluaisi mittään pahaa käyvän sen takia, että itsellä olisi jotain häikkää.

Terve mur-mur me sitä näytään olevan täällä aina yhtäaikaa. Juuri meinasin viestini näpätä niin oikein alkoi huvittaa, kun katsoin kuka kerkes ennen, niin mur-mur:han se siellä.

Hyvää yötä kaikille yökyöpeleille !!

Vielä lisään. Meidän läheisistä ei tiedä, kuin muutama, (tyttäreni, vieressä asuva siskoni, joka sai vauvan 2kk sitten ja parhaat ystävämme), koska tiedän, etä ihan pönttönä pitäisivät, kun "mummu" alkaa lapsia tekemään.

Ehtiipä nuo kuulla sitten, jos/kun jotain tapahtuu. Ei viitsi kunnella negatiivisia mielipiteitä, koska tietää, että ei varmaan hirveesti lohtua saisi, jos tulis km tai muuta, kun piti ruveta vanhalla iällä temppuileen.
 
jep, jep vilkutukset Uudi :wave: ..sinua mie ajattelinkin että täällähän me taas törmättiin..Ämy Uudin kera kuumeillaan tuolla 40+ so what puolella-Tervetuloa sinä myöskin, siellä kivaa porukkaa!! Yhdessä kiva kuumeilla, saapi hyvää vertaistukea ja olkapäätä tarvittaessa.:)

((muoks)) Uudi juuri noin miekin olen ajatellut en koko "kylälle" ilmoittele, vain läheiset tietävät.

mur-mur
 
Moikka!Kirjoittelen nyt sit tännekin ku sopiva kysymys sattui kohdalle.Eli mä täytin just 44 ja nyt on menossa rv 32.Viime kevättalvena jo raskauduin ihan tarkoituksella yrittämällä,mut meni kesken vkolla 11.Oli tuskallinen kokemus,en toivo kellekään :( Mut sit viime joulukuun alkupuolella tein uuden plussatestin.Olin niin onnesta mykkyrällä ku vaan olla ja voi.

Tämä raskaus on mennyt ihan sujuvasti tonne vkolle 26 saakka.Ei mitään pahoinvointeja,ei pahempia kipuiluja,supistuksia,ym.Veriseulassa jäin kiinni (down-riski 1/60),mut ku ei ollu niskaturvotusta ja aiemman km:n takia pitkään pohdiskeltuamme en mennyt ls-punktioon.Olen käynyt kyllä parissa ylimääräisessä ultrassa kokeneella perinatologilla yksityisellä.Ultrien mukaan kaikki ois ok vauvalla!

Mutta,mutta ku olin sokerirasituskokeessa,ni mulla oli pari arvoa koholla ja nyt olenkin sitten ravannut ä-polilla yhtä mittaa ja sokerini ovat onneksi pysyneet kurissa pelkällä ruokavaliolla.Mutta painoni ei oo noussu yhtään 6 vkoon.Jätin kaikki makeat ja nannat ja jätskit pois ja olen syönyt vaan ihan tavallisesti kuten ennenkin.Mulla siis vkoon 26 mennessä tuli painoa 10 kg!Nyt kuitenkin vaaka näyttää vieläkin samaa.Eli ei oo noussu yhtään.Heh.

Miehelläni on 18-v. poika edellisestä liitosta ja minulle tämä vauva on ensimmäinen!Mä vain jätin aikanaan minipillerit pois keskusteltuamme ensin asiasta.Mies ei alkuun ollut kovin innostunut vauvanteosta ku hänellä ikää jo 50+.Mut sain taivuteltua yritykseen.Mulla takana 10 v. lapseton liitto (miehessä syytä) ja olin kyllä jo tehnyt siinä liitossa surutyöni lapsettomasta tulevaisuudesta.Emme koskaan keskustelleet vakavasti hoidoista tai adoptiosta.Kun sitten meille tuli exän kanssa ero ja nykyisen tavattuani jouduin hakemaan lääkäriltä ehkäisyä,niin tämä lääkäri yllytti minua lapsentekoon.Hymähdin vaan asialle silloin,mutta vajaan parin vuoden päästä yritys sit alkoi.Ajattelin silloin näin,et en kait mä menetä mitään,vaikka pilerit pois jäiskin.olin myös sitä mieltä etten kovin helposti enää tulisi raskaaksi.No toisin kävi ja nyt ollaan tässä :) Odottelen tässä nyt vaan kovasti elokuuta,jolloin vauvan pitäis syntyä.
 
Hei maria-s

Hienoa että sokerit pysyneet kurissa ruokavalion avulla ja painokin on hyvissä kantimissa.

Ihana juttu että olet vielä uskaltautunut vaavia yrittämään ja kuntosi noin hyvä!!

Mukavaa kesää sinulle toivottelen
ja ihanaa loppuraskautta
..ja Elokuu onkin hyvä kuu-minäkin silloin syntynyt.;)

mur-mur
 
Heippa maria-s !!

Mukava kuulla sinunkin tarinasi. Mahtavaa, että uskaltauduit kuitenkin yrittämään ja onnistuit. Varsinkin, kun sinulla ei vielä lasta ollut. Meillä toisinpäin. Minulla lapset jo 19 ja 22.

En ihmettele, vaikket punktioon mennyt, kun yksi km jo takana ja siinä pienoinen riski kuitenkin on.
Itse ensin ajattelin, etten halua yhtään seulaa ja otetaan vastaan mitä Luoja suo, mutta kyllä minä sittemmin vähän muutin päätöstäni.
Onhan se seula siinä mielessä hyvä, että tietää varautua ennen synnytystä, jos jotain häikkää on ja vauva saa mahdollisimman hyvän hoidon heti. Punktioon en aio kuitenkaan suostua juuri tuon km riskin takia.

100 %: ta varmuutta, kun nuo testit ei kuitenkaan anna. Eräälle äidille oli ehdotettu aborttia, kun muka sairas lapsi, ei suostunut ja lapsi oli täysin terve, että näitäkin sattuu.
Olis kiva kuulla sinusta myöhemminkin. Käyhän joskus kertomassa mitä kuuluu.

Kaikkea hyvää kesääsi ja onnea loppuraskauteen toivottelen. :hug:

tv Uudi
 
Ämy
Minulla on taustalla raskaus jossa keskenmenon uhka (vuotoa) oli puoliväliin raskautta. Ja kun vuoto loppui tulivat kuivioon supistelut (pelottelivat mahdollisella ennenaikaisuudella kun niin pitkä vuoto). Silloin ajattelin että ei enää ikinä tätä hommaa jos tästä molemmat selvitään! Ja sitten synnytyksessä oli vielä iso vuoto.

En tiedä jäikö siitä jotenkin psyykeen niin rankka jälki että ajattelin että raskaana oleminen on "todella vaarallista puuhaa". Eli ehkä pohdin turhan paljon tätä asiaa pelkojen sävyttämänä. Varmaan fyysiset pienet vaivat eivät ole olleet edellisessäkään raskaudessa mikään ongelma vaan raskaus oli psyykkisesti NIIN raskas keskenmenon ja enneaikaisuuden uhan takia .

No lääkäriin on nyt aika varattuna ja käyn juttelemassa tämän oman tilanteeni siellä. Ja sitten päätetään......



 
Ämy
Mukava lukea rohkaisevia kirjoituksia! Kuten sinä mur-mur sinulla on ollut veritulppa ja olet niin rohkea että uskalsit!!! Oliko tuon insuliinin kanssa hankaluuksia voiko sokerit laskea helpommin liian alas kun on insuliinilla?
 
Hei vaan. Täällä kirjoittelee 46 v. viisivuotiaan pikkuneidin äiti. Minä olin myös tuon kysymyksen edessä n. kuusi vuotta sitten. Itselläni oli tuolloin 19 ja 20 vuotiaat lapset ja ikää vähän alle 41 kun neitokainen ilmoitti tulostaan. Toivottu raskaus alkoi luomusti. Minullakin taustalla oli kaikenlaista kremppaa ja ylipainoakin 25kg.Verenpainetauti johon oli lääkitys. Kuudennella raskausviikolla jalkaan iski veritulppa ja jouduin sairaalaan. Sen jälken pistelin itseeni klexanea koko raskauden ajan synnytykseen asti(verenohennuslääke, hepariini). sokerit olivat myös koholla ja yritin hoitaa sitä ruokavaliolla, sokereita mitaten. Onnistuin siinä eikä paino onneksi noussut paljoa. Kaikesta huolimatta vointini oli koko raskauden suht hyvä. Raskaus oli kyllä melkoinen riskiraskaus, mutta asiantuntevalla hoidolla ja tarkkailulla siitä selvittiin. Lapseni syntyi käynnistyksellä 04, hyvin mennyt raskaus päättyi hieman vaikeaan synnytykseen, jossa lapsen käteen tuli hermovaurio, kun hän juuttui kiinni. Käsi on nyt kuitenkin kuntoutumassa. Kyllä tämä äitiys on ollut niin erinlaista vanhemmalla iällä... päivääkään en antaisi pois. Varmaan hyvä,että juttelee asiat lääkärin ja asiantuntijoiden kanssa =)
 
Ämy..minulla oli aina aamuisin herättyäni ja syötyä aivan vetämätön olo, pyörrytti, oksetti ja sänky heti kutsui puoleensa. Sain ensin pitkävaikutteisen insuliinin käyttöön(muistaakseni?)..se ei toiminut ja sitten sain sellaista ns. raketti insuliinia-se tepsi ja aamulla ei enää pökkyrä olo.

Koko ajan jouduin verensokeriani mittailemaan ja pitämään niistä kirjaa, jonka sitten lääkärille näytin aika ajoin..onneksi oli lyhyt tuo aika pistellä ja seurailla. Pyrin samaan jos uusi vaavi ilmoittaa tulostaan..en usko ruokavalion seurannalla/muutoksella omassa tapauksessani pelkästään onnistuvan, vaan insuliini on loppumetreillä mukana melko varmasti.(näin lääkärikin arveli)

Raskausmyrkytyksestä ei voi muuta kuin sitten arvailla tuleeko, vaiko ei..varaudun kyllä siihenkin..raskauduttuani yritän elellä suht terveellisesti ja liikkua päivittäin..toivottavasti tärppää nyt kesän aikana:D..kyllä olisi tämä mamma yhtä hymyä silloin!!

Hienoa Ämy, jotta lääkärillä käyt asiasta juttelemassa..on varmasti tuo henkinen stressi ja pelko ollut silloisessa raskaudessa kova ja sinua nyt peloittaa/arveluttaa että uskaltaakohan uutta vaavia enää yrittää.

Toivottavasti asia selkiää pian..jos vain haluat ja jakselet, kertoile välillä kuulumisiasi..ja kuten sanoin, olet tervetullut kuumeilemaan kanssamme 40+ so what palstalle!!:wave:

((muoks)) Siiku Kiva että kirjoittelit omasta raskaudestasi. Sinulla myös ollut selkeä riskiraskaus. Ikävää että vaaville tuo hermovaurio tuli..toivotaan käden pian kuntoutuvan!..kyllähän minäkin suunittelin lapsosia saavani nuoremmalla iällä..yksi syntyi-87..mutta mies sellainen hulttio että jätin moisen..vasta 2003 syksyllä löytyi sopiva mies joka jakaa vanhemmuuden vastuun täysin kanssani:)..sitten-04 syntyi pikku miehiäinen suunnitellusti sektiolla(2210g/46cm)Terve poikanen!!

..tuosta veritulpasta..minä pistelen sitten tarvittaessa myös hepariinia koko raskauden ajan ja siirryn lapsen syntymän jälkeen taas Marevaniin.

Illanjatkoja!!

mur-mur
 
Hei vaan kaikille!
Jospa minäkin muutaman sanan tähän ketjuun. Minä siis 42 vuotias, viiden lapsen äiti, joista ekan sain 31 vuotiaana ja nuorimman 39 vuotiaana. Minulla sikäli onnellinen tilanne että raskaudet ja synnytykset sujuneet mainiosti, ensimmäinen synnytys tosin pitkittyi kun napanuora kaksi kertaa vauvan kaulan ympärillä, mutta siitä selvittiin säikähdyksellä ja happikaapilla.
Nyt keväällä oli sitten yllätysraskaus, joka päättyi keskenmenoon 14+ viikolla. Jäin myös kiinni seulassa lähinnä iän vuoksi ja istukkabiopsiassa käytiin, joka sujui hyvin, tulokset tulivat, kaikki ok, mutta kuitenkin pian sen jälkeen sikiö oli kuollut. Lääkärit sanoivat sen mahdollisesti johtuneen siitä istukkanäytteen otosta, mutta eihän sitä ihan varmaksi tiedä.
No nyt sitten päätettiin miehen kanssa muutama kierto yrittää vielä, mutta kyllä sitä mietityttää että jääkö se kuitenkin meillä tähän. Kun kuitenkin on jo viisi ihanaa tenavaa ja minullakin alkaa syksyllä uudet työkuviot ja kaikki.
Mutta kuitenkaan tätä ikää en pidä mitenkään mahdottomana, ennenvanhaanhan oli varsin tavallista tähän ikään vielä vauvoja pyöräytellä. Tuossa yhtenä päivänä tutkin äitini puolen sukututkimuspapereita ihan sillä mielellä että minkä ikäisinä olivat viimeiset vauvat tehneet, niin oli monta yli nelikymppisenä tehtyä! Tosin silloin niitä lapsia kuoli kaikenmaailman tuberkuuloosiin ja muuhun ihan melkein joka perheestä, että on se ennen ollut perheissä paljon surua, miten oikein ovat jaksaneetkaan.
Mutta nykyisin tuo terveydenhuolto ja rskauden seuranta ovat kyllä niin hyvällä mallilla, että kyllä sitä uskaltaa vauvoja tehdä tälläkin iällä.
Tosin sitä omaa terveyttä kannatta kaikin tavoin vaalia ja parantaa ihan muutenkin vaikka sitten tuleva raskaus motivaationa. =)

Maria s:lle vielä oikein paljon onnea raskaudesta, olet jo voiton puolella. Toivotaan että vointisi pysyy hyvänä koko loppuraskaudenkin. Kesäaika on siitä ihanaa ettei tarvitse niin paljon pukea itselleenkään vaatetta kun olo alkaa sitten kuitenkin olemaan jo tukala ison massun takia. :)

Kaikille muillekin hyvää juhannusviikkoa ja plussasäteitä sitä toivoville! ;)
Meriaani
 
Sateista juhannuksenaaton aattoa täältä Varsinais-Suomesta!Kaikille tuhannet kiitokset tsempityksestä!Kiva lukea täältä näitä teidän turinoita.Siikulle, että toivotaan kovasti lapsesi käden korjaantumista.Kurja tommonen juttu ihan loppumetreillä.Meraanille tosta keskenmenosta tosta km:stä,että melkein itku tuli silmään tosta :'( Voimia sulle sinne uuteen yritykseen :hug:

Olimme tänään miehen kanssa pyörillä liikenteessä kaupungilla ja pääkirjastossa lehtiä lukemassa ja kauppatorilla ruuhkassa.ihmeteltiin että vielä tänäänkin oli niin paljon ihmisiä liikkeellä.Osa keskustasta näytti siltä,että juhannus olis alkanut jo vaikuttaa ja porukat ois lähteneet mökeilleen.No sen verrran jaksettiin torin vilinässä jonottaa,et saatiin banaaneja halvalla(1 e /kg)viikonlopuksi kotiin.Sit vielä pakolliset kahvittelut jokirannassa.Mutta sitten yhtäkkiä muhun iski niin totaalinen väsymys,et ajattelin hetken jättää pyörä kaupungille ja tulla bussilla kotiin.Onks kellään tullu tämmöisiä yhtäkkisiä väsymyskohtauksia?Olin ihan poikki ku päästiin kotiin,et heti vaan pötköttämään ja mies sai alkaa tekemään ruokaa.Mittasin sokerinkin,mut ei se siitä ainakaan johtunut,sokeri oli 6.Alkuraskaudessa mä olinkin tosi väsynyt ja tuli aina nukuttua kahdet päikkärit,mut ei nyt enää loppuraskaudessa niinkään.Hyvin oon jaksanut liikkua tähän asti noi pyöräilyt ja kävelylenkit,mitä nyt kävelyssä vähän kurjaa ku maha vetää ihan kovaks.Ne on kait niitä harjoitussuppareita.Ehkä mun tarttis vaan sitä rautaa syödä sit ihan synnytystäkin ajatellen.Kumma kohtaus!

Mun mielestä te,jotka vielä nyt yritätte raskautua,ni teille sanoisin et ei kait se raskaus ole sen vaikeampaa nyt 40+ vuotiaanakaan.Eiks se oo vähän niinku asenteesta ja perusterveydestä kiinni.Mulla ei vaan ole vertailukohtaa,ku tää on eka näin pitkälle edennyt raskaus.Oliko teillä muilla sit helpompia ne nuoruuden raskaudet?Oliks se kropalle jotenkin helpompaa?Eihän raskaus oo mikään sairaus!Niin mä yritän aina miehellekin toistella ku se on semmoinen "vahti".

Sen tää raskaakstulo tässä iässä on tehnyt,et mä oon niin tarkka kaikesta ja hermostun kaikista pienistäkin,kuten jos vauva ei oo jonain päivänä liikkunu tarpeeks,ni heti mä mietin,et mikä sillä nyt on.Tai sit semmonen vaiva,ku mul on alkanu ilmeisesti pissa lirahdella tonne pöksyyn vähän väliä,ku vauva on perätilassa vielä ja potkii sinne virtsarakkoon,ni mä panikoin jos se oiski lapsivettä...jne.Netistä saa kyl paljon tietoa,mut on se aika mörkökin toi netti.Välillä paniikki iskee,ku tietoa on liikaa.Tarttis pystyy kriittiseen tutkailuun,eikä ottaa sitä niinku jonain raamattuna.Sen vuoksi mä olen ajatellut,et ois kait kannattanu silloin nuorempana tehdä ne lapset.Ois voinu ottaa asiat vähän rennommin.Mut minkäs teet jos sopiva ukko löytyy vast 4-kymppisenä. :LOL:

Ihania juhannustunnelmia teille kaikille säistä huolimatta!Tehdään tästä silti kiva juhannus!Tsemppiä teille raskautumiseen.Plussaviivoja ovistikkuihin!

T:Maria ja vesseli(huomenna rv 33)
 
Ämy
Ihanaa seurata sinunkin niin positiivista esimerkkiä raskaudesta ja asenteesta nelikymppisenä! Antaa itsellekin uskoa että on vielä jonkin verran aikaa harkita ja että raskaus ei todellakaan ole mikään sairaus(nelikymppisenäkään)! Niin ja eikös me nykypäivän nelikymppiset olla vielä aika hyväkuntoisia! Ja eihän ne aina nuorempienkaan raskaudet ole mitään helppoja, samoja vaivoja voi olla silloinkin kuin vanhempana.

Olispa kiva kuulla sinusta jatkossakin! Palstailetko jossain porukassa vakituisesti? Olen niin uusi tällä palstalla että en ole ihan selvillä näistä systeemeistä....Vauvakuumeisia olen lueskellut jonkun verran.
T.Ämy


 
Onpa kivaa lukea sun raskaudesta, maria-s, tulee ihan mieleen oma vuoden takainen raskauden loppuvaihe, meillä vauva syntyi heinäkuun lopussa. Minä sain ekan ja ainokaiseni 45 -vuotiaana, on kyllä miehellekin eka lapsi.
Ihan tuttuja on noi huolet vauvan liikkumisesta, minä aina aamulla ensimmäiseksi painelin vatsaa, venyttelin ja yritin kaikin tavoin saada poikaa liikkumaan, mutta oli usein aamulla varsinkin hiljainen ...varmaan nukkui hänkin! Ja mulla myös lirahteli pöksyihin aina välillä, tuli usein kauhea kiire vessaan kaupassakin tarkistamaan mitä pöksyistä löytyy! Ja pari kertaa mentiin ensiapuun josta tutkimukseen onko kohdunsuu auennut ja tuleeko vesi tosiaan sieltä, kun ei haissut pissalle ollenkaan, mutta kaikki oli aina kunnossa. Saatinpa pari ylimääräistä ultraakin näin. :) Nyt muistelen oikein haikeudella miten ihanaa oli masun kanssa olla, joskin ihanaa on tietysti nyt 11 kk ikäisen pojankin kanssa :heart: Me otettiin paljon masukuvia ihan viime viikoilla, ja niitä on ollut ihana katsella jälkikäteen, suosittelen!
Toivottelen sulle ihanaa ihanaa loppuraskautta!
 
Mä en uskalla vielä olla mitään mieltä. Kaksi keskenmenoa takana. Yhtään lasta ei ole. Parempi kun ei vielä kauheesti ala hihhuloimaan. Onko tämä nyt 7 vk, kun viimeset menkat oli 1.5.. Vasta toissapäivänä ostin raskaustestin, kun luulin mummotaudin alkaneen.
 
Heippa kaikille ja kiitos ämylle ja aamupäivälle kovasti ajatuksista!Tulen mielelläni tähänkin vaikkapa turisemaan kuulumisia.olen kirjoittanut tonne odottajien elokuisiin leijonanpentuihin,ku mulla la 14.8.

Täällä turussa juhannus menny rauhallisesti tähän saakka.Miehen kohta 18-v. poika viettää meidän kans täällä tätä juhannuspäivää ja "pojat"katsovat juuri formulan aika-ajoja.Mä ajattelin tulla tänne vilkuilemaan onko joku kirjoittanut jotakin.Onnittelut Annelle ylläriraskaudesta!Ihana tunne varmaan,mutta noiden km:n jälkeen voi olla vaikeaa uskaltaa "heittäytyä"kokonaan niiden miljoonien tunteiden ja ajatusten vietäväksi.Tiedän kyllä tunteen,sillä mulla oli km ennen tätä raskautta.Sen vuoksi meninkin yksityiselle ylimääräiseen ultraääneen vkolla 8+0 varmistamaaan että kohdussa todella oli jotakin.Mulla siis km:ssä meni kesken vkolla 11,mutta silloin ultralla nähtiin kohdussa 5 vkonen alkio,joka siis menehtynyt vkolla 5.Nyt siis mäkin tilasin heti ajan heti kokeneen perinatologin vastaanotolle ja kyllä siellä sit syke näkyi!Niin ja alkio,jolla oli mittaa 1,9 cm!Itku tuli molemmille,miehelle ja minulle silmään siinä kohtaa.Helpotus oli valtava.Lisäksi luin netistä silloin joltain sivulta,et jos löytyy kohdusta alkio,jolla syke nähtävissä jo alkuraskaudessa on raskaudella 90% mahdollisuudet jatkua loppuun saakka!!!Tässä sulle Anne tietoa,jota mä silloin imuroin joka paikasta puoliksi paniikissa,puoliksi onnesta sekaisena.Nyt siis olen vkolla 33 ja mun vatsa on kasvanut on parissa vkossa älyttömästi.Painoa mulle on tullu taas 2 kg lisää eli yht.12 kg alusta.Yöllä nukkuminen on jo hiukkasen hankalaa ku meidän pikku "pomo"ei oo moneen yöhön "antanu"mun nukkua ku toisella kyljellä.Selällään ei voi enää maata,ku ahistaa eikä vauvakaan tykkää.No olen mä onneks kohtuullisen hyvin saanut nukutuksi. :)

Ihanaa ku on luvattu parempia säitä ens viikosta alkaen.Sais käyttää noita kesävaatteita pitkästä aikaa,ku mul ei enää mahdukaan mikään välikausitakki kunnolla päälle ja niitä on tarvinnut nyt käyttää jo kohta 3 vkoa ainakin täälläpäin.

Nyt toi mies huutelee mua syömään tonne keittiöön:eek:n grillaillut siellä makkaraa,jotain valkosipuli-homejuustojuttua,täytyy mennä maistamaan.Me ei juurikaan syödä makkaraa muulloin ku ihan tällai kesällä ja juhannuksena pari kertaa.

Kivaa jussinjatkoa kaikille teille

toivoopi Maria ja vesseli
 
Lämpimät onnittelut Anne. :hug: Antaa minullekin vielä toivoa, kun olen jo 46. Kaikkea hyvää sinulle ja toivotaan, että raskausaika menee hyvin.

Maria-s kiva kuulla sinunkin kuulumisia ja että kaikki on hyvin. Ihanaa, kun noin pienellä alkiolla jo näkee sydämen sykkeen.
Makkarat juuri tuli tuossa syötyä ja taidan kohta alkaa tehdä ristikoita, kun ei vielä nukuta.

Hyvää juhannusta minulta myös kaikille !!!
 
Kiitos teille jotka ootte mukana tässä, vaikka ihan vieraita ihmisiä oommekin toisillemme! Mut mä en aio edes kellekkään tutulle mitään puhuakkaan.. ku ei tiedä kuin käy viel. Tänään vieny puita liiteriin yms. touhua pihalla, et saa vähän happea ja ajatukset relaa.

Hyvää Jussin jatkoo ja parhainta onnea teille muillekkin!
 

Yhteistyössä