Onko olemassa muita kaltaisiani äitejä? NEUVOJA KAIPAAN!

[vieras]

Eli siis, olen äiti joka ei jaksa juurikaan välittää säännöllisistä rytmeistä: ruokailurytmeistä, unirytmeistä yms. Olen lasten kanssa kotona ja elämme aika "spontaania" elämää:syömme silloin kun on nälkä (vaikka jokainen eriaikaan), nukumme päiväunia silloin kun väsyttää (tai lähinnä lapset nukkuvat) eikä meillä ole mitään tiettyä ulkoiluaikaa.Voi olla päiviä jolloin ei edes jakseta ulkoilla ja päiviä jolloin elämme ulkona lähes koko päivän.

Toisinaan voi mennä viikkojakin etteivät lapset saa ns. kunnon ruokaa kotona, jos en jaksa kokkailla. Silloin syömme valmisruokia, tilaamme pikaruokaa tai vierailemme mummolassa Joskus annan esikoisen kokeilla luovuuttaan keittiössä (parina kertana hän on saanut aikaan jopa jotain syömiskelpoistakin).
Siivoan ja pyykkään silloin kun huvittaa ja joskus pakon edessä, mutta en säännöllisesti.

Minun lapsillani rutiinit ja rytmit ovat aina puuttuneet, mutta pian edessä voi olla tilanne jolloin palaan työelämään ja lasten on ehkä pakko mennä päiväkotiin, jos en saa heille sopivaa hoitajaa. Tilanne on siis alkanut mietityttämään minua...

Onko rutiinien puutteesta jotain muuta haittaa lasten kannalta kuin se, että päivähoitoon on vaikeaa sopeutua?

Kaikenlaiset neuvot ja mielipiteet vastaanotetaan Ja olisi muutenkin kiva kuulla miten muiden kotona olevien perheiden arki hoituu, rutiineilla tai ilman.

 

[vieras]

Meillä kyllä on rutiineja, mutta ei kovin tarkkoja. Joka ilta mennään kyllä samaan aikaan nukkumaan ja kunnon ruokaa saavat. Ulkoillakkin yritetään 1-2 kertaa päivässä. Joten en voi sanoa, että meillä olis samanlaista kuin teillä. Onko teillä koululaisia? Koululaiselle on ainakin hyvä olla rutiinit, ei voi mennä nukkumaan milloin haluaa.

 

[ap]

Esikoinen on ekalla ja menee nukkumaan aina kouluiltaisin aikaisin ja tarkoitin noilla unilla lähinnä päiväunia. Esikoinen on sopeutunut kouluun hyvin eikä valituksia ole kuulunut opettajilta, joten ei meidän arki kai ole hänelle haittaa aiheuttanut (hän kyllä oli pienempänä 3vuotta päiväkodissa joten en tiedä onko rytmeihin tottuminen siksi hänelle helpompaa.) Mutta nuorimmaisilla tulisi ehkä olemaan vaikeaa päiväkodissa... vai tulisiko? sopeutuvatko lapset helposti rytmilliseen elämään?

 

[hannamaria]

Meillä on joustavat rutiinit, eli ei kovin tiukat. Asiat tapahtuu tietyssä järjestyksessä, mutta kellonajat vaihtelee. Ja tosiaannkaan arki ei mee sekasin jos ollaan reissussa tai meillä on vieraita. Sitten eletään sen mukaan.

 

[hmm]

Rutiinit, rajat ja rakkaus ovat yhtä tärkeitä asioita lapsen kasvaessa,. Jos yksikin puuttuu, voi olla edessä vakaviakin käytösongelmia myöhemmin, kun lapsi joutuu itse rytmittämään elämäänsä esim. koulussa.

 

[äippä]

Mä koen jotenkin helpommaksi elää tietyn päiväjärjestyksen mukaan, en ole riittävän viitseliäs elämään joka päivä eri tyylillä. Mut en usko, että rytmittömyys lapsille haitaksi on, jos päivät on päiviä ja yöt öitä. Tietysti terveellinen ravinto on tärkeää, mutta se nyt ei varsinaisesti rytmiin liity. Voi kai sitä terveellisiä ruoka-aineita syödä vaikkei tarkkoja ruoka-aikoja olisikaan.

 

[ap]

Rutiinit, rajat ja rakkaus ovat yhtä tärkeitä asioita lapsen kasvaessa,. Jos yksikin puuttuu, voi olla edessä vakaviakin käytösongelmia myöhemmin, kun lapsi joutuu itse rytmittämään elämäänsä esim. koulussa.

Niin...

Omissa kasvatusmetodeissani korostan rakkautta, suvaitsevaisuutta ja itsenäisyyttä sekä toki rajoja: ketään ei saa tahalliseti loukata eikä kaikki ole sallittua ja "auktoriteettejä" on tietyissä määrin toteltava ja kuunneltava.

Mutta kuinka rutiinittomuus voi vaikuttaa lapsen kehitykseen haitallisesti?

 

[ap]

Mä koen jotenkin helpommaksi elää tietyn päiväjärjestyksen mukaan, en ole riittävän viitseliäs elämään joka päivä eri tyylillä. Mut en usko, että rytmittömyys lapsille haitaksi on, jos päivät on päiviä ja yöt öitä. Tietysti terveellinen ravinto on tärkeää, mutta se nyt ei varsinaisesti rytmiin liity. Voi kai sitä terveellisiä ruoka-aineita syödä vaikkei tarkkoja ruoka-aikoja olisikaan.

Minulla taas välillä laiskottaa ja välillä olo tuntuu oikein superäidiltä Siksi meillä ei ole säännöllisyyttä elämässä...

 

[vieras]

Tuota, kyllähän ne sanoo että rutiinit ja selvä rytmi luo lapselle/vauvalle turvallisuuden tunteen. Eli lapsi tietää aina mitä seuraavaksi tapahtuu ja mikä seuraa mitä jne. Mutta en tiedä miten tuo käytännössä näkyy tai mitä haittaa siitä voisi olla tai mitään.

 

[kukkurallinen kuraa]

Meillä ei eletty kellon mukaan, ennen kuin lapsi meni tarhaan. Ruokaa tein kyllä. Päiväkotiin menossa ei ollut ongelmaa, paitsi aluksi aamut oli hiukan vaikeita, kun lapsi olisi halunnut jäädä kotiin nukkumaan. Me kyllä aloimme harjoittelemaan tarharytmiä pari viikkoa ennen hoitoon menoa. Niin ja kehityksessä ei kyllä ole yhtää ikäisiään jäljessä, en käsitä miten rutiinittomuus voisi vaikuttaa lapsen kehitykseen.

 

[meah]

Mä olen kasvanut jotakuinkin juuri noin.

Eikä mulla ole koskaan ollut mitään mainittavia ongelmia. Olen aina tiennyt, että vanhemmat rakastaa, en ole kokenut turvattomuutta tai epävarmuutta.

Nyt omat 3 lasta kasvaa myös just noin. Ihan ovat mielestäni normaaleja, hyvinvoivia, sosiaalisia ja tasapainoisia muksuja.

Esikoinen aloitti päiväkerhon 2krt/vko, se on ainoa jonka takia nyt ollaan jouduttu vähän rytmittämään, mutta eipä tuo ole ollut ongelma, eikä sieltä ole kantautunut mitään sen suuntaista infoa, että ongelmia olisi.

Neuvolassa on aina ollut pelkkää positiivista sanomista, ja sielläkin olen avoimesti kertonut, että meidän meno on mahdollisesti "hiukan" boheemimpaa kuin lapsiperheissä keskimäärin.

Se mikä sopii joillekin, ei sovi kaikille. Ja mun mielestä elämäänsä voi ihan hyvin elää sitä mukaa, mikä itsestä tuntuu helpoimmalta ja mukavimmalta, jos se koko porukalle sopii. Toiselle se on tiukat rutiinit ja aikataulut, toiselle sitä, että mennään fiilispohjalta. Ja kolmannelle jotain siltä väliltä.

 

[vieras]

Se mikä sopii teille hyvin on hyvin, mitä sitä muuttelemaan. Sitä en tiedä onko lapsen vaikea päiväkodissa vaikea sopeutua esim. siihen, että on syötävä silloin kun on ruoka-aika eikä silloin kun on nälkä... Miten muuten pidät rajoista kiinni, tai onko niitä? Joskus olen kuullut, että jotain vaikeuksia on ollut päivähoidossa, kun ei saa aina tehdä kuten itse haluaa, vaan siten kuin sanotaan.
Meillä on kotona rento rytmi, kylläkin syödään lämmintä ruokaa pari kertaa päivässä ja kaikki yhtäaikaa (ollaan suurperhe, ja tähän on ollut pakko mennä), nukkumaan mennään vaihteleviin aikoihin, ruoka-ajoista joustetaan, ulkona pyritään olemaan joka päivä, joskus koko päivän joskus vain vähän aikaa. Jos ei ole menoa minnekään nukutaan niin pitkään kuin halutaan. Meillä on tiettyjä sääntöjä joista pidetään kiinni, mutta kello kaulassa juoksemista (rutiinien ehdoilla ja minuuttien tarkkuudella) en kotona ollessa ymmärrä. Siihen oravanpyörään ehtii myöhemminkin ja koulu-ja työelämäkin pakottaa.

 

[vieras]

Rutiinit, rajat ja rakkaus ovat yhtä tärkeitä asioita lapsen kasvaessa,. Jos yksikin puuttuu, voi olla edessä vakaviakin käytösongelmia myöhemmin, kun lapsi joutuu itse rytmittämään elämäänsä esim. koulussa.

Pah! Meillä ei oo ollut koskaan mitään tarkkoja rutiineja, kun lapset olivat pieniä. Mitä nyt hoidossa ollessaan, mutta kotona varsinkin viikonloppuisin syötiin ja nukuttiin silloin, kun huvitti. Hyvin käyttäytyviä koululaisia heistä on tullut.

 

[vieras]

Tuostahan on olemassa myös kultainen keskitie, niinkun joku aiemminkin kirjoitti...eli meillä on rutiinit (aamupala, ulkoilu, lounas, päiväunet, välipala.....) mut voidaan joskus esim.- lähteä aamulla avoimeen päiväkotiin tai kyläilemään tai olla vaikka koko vkl reissussa ja silloin soveltaa rutiineja. Kellontarkkuudella ei meilläkään silti eletä, mut MUN MIELESTÄ helpottaa koko perheen elämää, kun tietää mitä milloinkin tapahtuu (vaikka ei sitä kyllä aina tiedä sittenkään)

 

[meah]

Joskus olen kuullut, että jotain vaikeuksia on ollut päivähoidossa, kun ei saa aina tehdä kuten itse haluaa, vaan siten kuin sanotaan.

En ole ap, mutta vastaanpa omasta puolestani.

Ei meillä ainakaan rutiinittomuus missään nimessä tarkoita rajattomuutta.
Olen melko tarkka sellaisista asioista, kuin esim. muiden huomioon ottaminen, rehellisyys, kohteliaisuus jne.
Paljon olen nähnyt niitäkin lapsia, joilla kotona rajat on sitä, että aamiainen on klo 08.13, hampaat pestään 08.16 ja ulos mennään klo 09.02.
Mutta aamiaisen jälkeen ei tarvitse sanoa kiitos ja siellä ulkona saa repiä lelut pienempien kädestä ja painella liukumäkeen jonon ohi kyynärpäätaktiikalla.

Ja tämä nyt ei ole mikään yleistys, vaan lähinnä omaa kokemusta. Tiedän myös kohteliaita ja hyvinkäyttäytyviä lapsia, joilla on tarkat aikataulut ja rutiinit.

Lähinnä kai halusin tuoda esille sen, että vapaa, aikatauluton elämä ei tarkoita automaattisesti sitä, että eletään kuin pellossa. Eikä ne rutiinit ja aikataulut automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi osaa käyttäytyä ja olla ihmisiksi.

 

[tähdenlento09]

Meillä on rutiineja ainoastaan iltaunille meno (iltapuuhat mukaan lukien ) ja ruoka-ajat ja se että ruoka on 98% kotitekoista.
Muuten mennään fiiliksen mukaan.

 

[rutiinit muttei kiire]

Se mikä sopii teille hyvin on hyvin, mitä sitä muuttelemaan. Sitä en tiedä onko lapsen vaikea päiväkodissa vaikea sopeutua esim. siihen, että on syötävä silloin kun on ruoka-aika eikä silloin kun on nälkä... Miten muuten pidät rajoista kiinni, tai onko niitä? Joskus olen kuullut, että jotain vaikeuksia on ollut päivähoidossa, kun ei saa aina tehdä kuten itse haluaa, vaan siten kuin sanotaan.
Meillä on kotona rento rytmi, kylläkin syödään lämmintä ruokaa pari kertaa päivässä ja kaikki yhtäaikaa (ollaan suurperhe, ja tähän on ollut pakko mennä), nukkumaan mennään vaihteleviin aikoihin, ruoka-ajoista joustetaan, ulkona pyritään olemaan joka päivä, joskus koko päivän joskus vain vähän aikaa. Jos ei ole menoa minnekään nukutaan niin pitkään kuin halutaan. Meillä on tiettyjä sääntöjä joista pidetään kiinni, mutta kello kaulassa juoksemista (rutiinien ehdoilla ja minuuttien tarkkuudella) en kotona ollessa ymmärrä. Siihen oravanpyörään ehtii myöhemminkin ja koulu-ja työelämäkin pakottaa.

"esim. siihen, että on syötävä silloin kun on ruoka-aika eikä silloin kun on nälkä... "

No sepä se juuri onkin, että jos rytmi pidetään tasaisena, niin yleensä se nälkä on ruoka-aikaan. Riskinä siinä, että "syödään silloin kun on nälkä" on se, että tulee naposteltua pisin päivää jos antaa lapsen itsensä päättää, milloin on nälkä ja milloin syö. Mutta jos saa pidettyä kuitenkin niin, että on kaksi pääateriaa päivässä, eikä väleissä napostella koko ajan jotain, niin eihän niiden ruoka-aikojen tarvitse minuutin tai edes tunnin tarkkuudella olla samat joka päivä. Ei meilläkään ole, vaikka meidän päivät suurin piirtein samassa rutiinissa menevätkin. Ei minuutilleen, eikä tunnilleenkaan, mutta siinä, mitä asioita päivään kuuluu.

"kello kaulassa juoksemista (rutiinien ehdoilla ja minuuttien tarkkuudella) en kotona ollessa ymmärrä. Siihen oravanpyörään ehtii myöhemminkin ja koulu-ja työelämäkin pakottaa."

Meillä ei onneksi tarvitse minuuttien tarkkuudella siltikään juosta, vaikka ollaankin työelämässä. Kiitos joustavien työaikojen ja osittaisen hoitovapaan ja osittain myös oman asenteen. En halua tuoda kiiretta tai stressiä omasta työstä lasten elämään. Siinä saa kyllä itse koko ajan huolehtia omasta jaksamisesta ja siitä, ettei stressaa liikaa.

Rutiinit ja päivärytmi voivat olla, eikä elämä silti ole mitään minuuttiaikataulua tai kello kaulassa juoksemista. Musta tuo päivärytmi tulee aika luonnostaankin tietynlaiseksi jos kuuntelee lasten tarpeita (uni, nälkä, liikunta jne).

 

[vieras]

meillä ei varsinkaan kesällä ollu niin tarkkoja rutiineja eikä vieläkään kellon perässä juosta mutta huomaan elämän olevan helpompaa ja oman ajankäytön esim arjen pyörittämisen suhteen tehokkaampaa kun jokin päiväjärjestys on. tämä varsinkin yhä enemmän kuin lapsia on useampi ja lapset ehtii riitelemään ja riehumaan paljon enemmän jos jää liikaa aikaa "oleiluun"..
mutta kukin tyylillään, ehkä ennen pk menoa vois yrittää samantyyppisesti päivää hieman rytmittää niin vois olla helpompi sopeutua.

 

[Nuorena nukkunut]

En minäkään mitenkään rutiineja rakasta, mutta meillä arki sujuu helpommin kun niitä jonkunverran on. Lähinnä tarkoitan nukkumis- ja ruoka-aikoja. Joka päivä ulkoillaan, mutta sitä ei katsota kellosta. Viikonloppuisin ja loma-aikoina olemme lomalla myös rutiineista. Välillä syömme eineksiä, usein itsetehtyä ruokaa.

Mielestäni jokaisen perheen pitää elää oman tyylinsä mukaan, toisille sopii tiukat rutiinit, joitakin ne taas ahdistavat.
Kunhan lapsilla on turvallista, rajoja ja rakkautta sekä perustarpeet hoidettuna niin varmasti kaikki on ok!

 

[vieras]

En minäkään mitenkään rutiineja rakasta, mutta meillä arki sujuu helpommin kun niitä jonkunverran on. Lähinnä tarkoitan nukkumis- ja ruoka-aikoja. Joka päivä ulkoillaan, mutta sitä ei katsota kellosta. Viikonloppuisin ja loma-aikoina olemme lomalla myös rutiineista. Välillä syömme eineksiä, usein itsetehtyä ruokaa.

Mielestäni jokaisen perheen pitää elää oman tyylinsä mukaan, toisille sopii tiukat rutiinit, joitakin ne taas ahdistavat.
Kunhan lapsilla on turvallista, rajoja ja rakkautta sekä perustarpeet hoidettuna niin varmasti kaikki on ok!

Mua ahdistaa jos on liian tarkat rutiinit, minuutilleen, ja se, ettei pystyisi niistä joustamaan esim. jonkun kivan menon vuoksi.
Joillekin rutiinit on tärkeitä, esim. jotkut aikuiset tarvitsee omaan päivänsä melkein kellontarkkuutta että pysyy pää kasassa. Ja jos jotain poikkeavaa, rytmin sotkevaa tapahtuu ovat ihan paniikissa.