Onko äidin normaalia jaksaa kuin tuuliviiri?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Onko kellään muulla pienten lasten äidillä tämmöistä, että välillä käy yksin lasten kanssa esim. hoplop, pulkkamäki tms. ja seuraavana päivänä ja samana iltana äiti on ihan 'kuollut' ja makaa vaan sohvalla torkkuen välillä ja mikään ei kiinnosta. Lasten syöttäminenkin on silloin pakkopullaa joka suoritetaan väkisin. Tekisi mieli vain nukkua ja olla yksin. Esim. HopLop reissu menee energisesti juoksen pienimmän perässä 3h putkia pitkin. Isompi osaa jo mennä itsenäisesti. Illalla kumminkin äidin reidet, selkä ja lantio särkevät niin kovaa, että pitää ottaa aina tämän reissun jälkeen buranaa. Olen varmaan liian vanha tuohon kun ikää jo 40v. Välillä uuvuttaa niin, että rintaan koskee. Oon hakenut lapsiperheiden kotipalvelusta jo apua ja saan sitä. Isompi lapsi on kokoaikaisesti päiväkodissa ja pienenpi on ollut 6kk jonossa samaan pöiväkotiin. En vaan jaksa tätä ruuhkavuosiarkea. Lapset nukkuvatkin huonosti ja mun henk.koht unentarve on 9h vuorokaudessa. Nukun aktiivisuusrannekkeen mukaan useimmiten katkonaisesti 6-7h yössä. Rakastan lapsiani yli kaiken ja heidän työssäkäyvä isäkin on kuvioissa ja apuna. Silti en jaksa tätä. Tukiverkosto asuu niin kaukana, ettei voi auttaa.

Yhteenvetona välillä oon energinen ja toimelias. Siivoan, pyykkään, käytän lasta/lapsia sisä ja ulko leikkipaikoissa yai kauppareissuilla. Välillä on päiviä jolloin rintaan koskee, mikään ei kiinnosta ja haluaa vain nukkua, mutta ei voi ellei pistä taaperoa viereen katsomaan lastenohjelmia ja torkua siinä. Seksi ei ole kiinnostanut juurikaan 2 vuoteen tosin siihen vaikuttaa myös synnytyksestä syntynyt fyysinen vammakin. Esimerkkinä joulu sai aikaan burn out tyylisiä olotiloja.

Onko tämmöinen normaalia? Keskusteluapua en ottanut vastaan, koska en koeolevani masentunut. Oon vaan uupunut.
 
ei oo pakko tehdä enempää kuin jaksaa. toki on ihanaa kun lapset pääsee noihin paikkoihin. muta pitää ottaa huomioon oma jaksaminen. ei lapsi traumatisoidu, vaikka ei pääsekkään. ja eikö voi järjestää niin, että isä pääsisi osallistumaan noihin reissuihin
 
ei oo pakko tehdä enempää kuin jaksaa. toki on ihanaa kun lapset pääsee noihin paikkoihin. muta pitää ottaa huomioon oma jaksaminen. ei lapsi traumatisoidu, vaikka ei pääsekkään. ja eikö voi järjestää niin, että isä pääsisi osallistumaan noihin reissuihin

Pyysin lapsille esim. hoplop lippuja heidän isovanhemmilta lahjaksi. En huomannut vain sanoa, että 2-5 lippua per mukula on ihan maksimi. Saimme 10 lippua per mukula 6kkmääräajalle, eli tämä tekee n. 300h konttausta äidille. Isä ei ole ollut kertaakaan innostunut konttaamaan. Liput on ollut siis pakko käyttää. 5 käynnin jälkeen tajusin onneksi, että ehkä on paras myydä muutama lippu pois tai menen itse ihan rikki. En halua kuulostaa kiittämättömältä, mutta voimatei vaan oikeasti riitä moiseen suoritukseen tällä iällä. Pienin lapsikin juoksee ihan täysiä isojen puolella, mutta on vasta 2v niin ei yksin voi päästää.

ap
 
Ota kaveri ja sen lapset mukaan ja lahjoita heillekin liput. Saat seuraa juoksuun ja konttailuun ja voitte kenties vuorotella että ehdit juoda kahvinkin välissä? :)
 
Kannattaa ryhtyä treenaamaan jo nyt, jos lapsi myöhemmin ryhtyy harrastamaan parkouria, boulderointia tai kumparelaskua :sneaky:

Tuuliviiri muuten jaksaa loputtomiin. Tuuli sitä liikuttaa, omia voimia se ei tarvitse.
 
Kannattaa ryhtyä treenaamaan jo nyt, jos lapsi myöhemmin ryhtyy harrastamaan parkouria, boulderointia tai kumparelaskua :sneaky:

Tuuliviiri muuten jaksaa loputtomiin. Tuuli sitä liikuttaa, omia voimia se ei tarvitse.
Lasten kanssa on kiva harrastaa, mutta pikkuisten perässä juokseminen on kaikista raskainta!
Mun lapsi alkoi harrastaa lumilautailua, no oli sit pakko itsekin opetella: muksu laskee nyt kolme mäkeä siinä kun mä yhden, pääosin se menee siis jo yksin, välillä nähdään hississä:ROFLMAO:
 
Pyysin lapsille esim. hoplop lippuja heidän isovanhemmilta lahjaksi. En huomannut vain sanoa, että 2-5 lippua per mukula on ihan maksimi. Saimme 10 lippua per mukula 6kkmääräajalle, eli tämä tekee n. 300h konttausta äidille. Isä ei ole ollut kertaakaan innostunut konttaamaan. Liput on ollut siis pakko käyttää. 5 käynnin jälkeen tajusin onneksi, että ehkä on paras myydä muutama lippu pois tai menen itse ihan rikki. En halua kuulostaa kiittämättömältä, mutta voimatei vaan oikeasti riitä moiseen suoritukseen tällä iällä. Pienin lapsikin juoksee ihan täysiä isojen puolella, mutta on vasta 2v niin ei yksin voi päästää.

ap
Tällä iällä? Sä olet vasta 40 !!!!
 
Mene hoploppiin arkena. Haen lapset päiväkodista töitten jälkeen. Mennään suoraan hoploppiin. Tilataan ensin ruoka ja syödään. Sitten käydään vessassa. 2h enää aikaa ennen sulkemisaikaa: juostaan, kontataan ja leikitään. Tosin siinäkin ajassa lapset ovat välillä pallomeressä, trampoliinilla tai kiipeämässä tulivuoren reunaa, jolloin voi itse vain seisoskella vieressä. Jollei nyt ihan rapakunnossa ole, niin ei pitäisi tehdä tiukkaa. Itsekin yli 40, enkä erikseen mitään liikuntaa harrasta, niin silti jaksaa. Välillä on mun äiti mukana juoksemassa.
 
Ymmärsinkö oikein, että et käy ollenkaan töissä? Siis olet päivät pitkät KOTONA, lapsia on vain KAKSI joista toinen on PÄIVÄKODISSA ja saat nukkua suht normaalit aikuisen yöunet ja silti pitää rääkyä ja valittaa "uupumusta" ja hakea apua kotipalvelusta?

Mitä helvettiä mä just luin?
 
Olen sitä mieltä, että jos haluaa saada sanottavansa ymmärretyksi, niin ei kannattaisi yrittää keksiä ikiomia käsittämättömiä sanontoja kuten "jaksaa kuin tuuliviiri". Vähän sama kun sanoisi, että "syödä kuin tienviitta" tai "tuijottaa kuin antenni". :LOL:
Kaikki muut tais ymmärtää. Tuo "tuijottaa kuin antenni" on kuvaava, sitä vois käyttää jossain tilanteessa. Tienviittaa ja syömistä on vaikea yhdistää.
 
Kotona möllöttävä työtön äiti = tuuliviiri. No joo, eihän tuuliviiri tee mitään muuta kuin kääntyilee silloin tällöin paikallaan, joten varsin osuva nimitys. :laugh:

On jo todella korkea aika lakkauttaa kotihoidon tuki kokonaan.
 

Yhteistyössä