Onko olemassa miehiä, jotka oikeesti viettää sitä aikaa perheen kanssa?

Kai minä tietyllä tavalla miestäni rakasta vielä, kun tässä vielä ollaan. Mut miks? Ei se oikeestaan vietä meidän kanssa perhe-elämää laisinkaan. Käy töissä, tulee ja tekee omia juttuja. Jos pyydän olemaan lasten kanssa, niin pitkin hampain sen tekee. Ei käy meidän kanssa missään, eikä vietä kotona sitä aikaa meidän kanssa. Tekee vaan omia juttuja. Tästä ollaan juteltu monet kerrat ja sen jälkeen pari viikkoa mennyt "hyvin". Sitten palaa normaaliin elämäänsä. Suurimman osan vapaa-ajastaan istuu koneella tai nukkuu tai menee kavereitten kanssa. Jos se haluais perhe-elämää, niin kais se kävis meidän kanssa illalla ulkoleikeissä tai pelais meidän kanssa tai vaan olis meidän kanssa? Haluaakohan se vaan viettää sitä poikamieselämää niin, että muija ja lapset on tässä silloin kun hänelle se sopii. Ei mulle riitä pelkästään yks päivä kuussa kun se haluaa leikkiä oikeaa miestä ja isää. Oonko liian vaativa kun haluaisin sellasen miehen kenen kanssa touhuta ja suunnitella. Vaikka vaan iltalenkki yhdessä mun ja lasten kanssa? Onko sekin liikaa vaadittu vai onko oikeesti sellasia miehiä, jotka sitä tekee?

 

Kyllä meillä mies viettää aikaa minun sekä lasten kanssa.

 

On tietenkin, taitaa miehesi haluta molemmat samaan aikaan.
Sinkkuelämän ja perheen, harmi ettei molempia voi saada!
Luulisi aikuisen ihmisen ymmärtävän sen.

 

Ikävä kyllä olet myöhässä. Sun olis pitänyt valita sopiva mies ennen lasten tekoa, nyt et voi paljon olemassa olevaa miestä muuttaa. Siitä ei käskemällä, ikävä kyllä, tule sitä pullan tuoksuista isää josta haaveilet.

 

Mun mies (nykyään) ennen sillä oli työ työ ja työ ja sitte työn jälkeen kuntosali, jääkkismatsit ja siinä välissä työ ja jos ei noita niin pyyhkäs mökille. No minä otin aikalisän ja muutin lasten kanssa omilleen. Ukko muutti perässä puolen vuoden päästä ja kyllä maistuu perhe elämä nykyään

 

Mulla oli sellanen mies.Alkoi yrittäjäks ja nyt sitä näkee vaan kääntymässä...

Nuorimman kanssa nukkui vuoden päivät,eli öisin hoiti ja kantoi pojua jos tarvis oli.
Mutta ei siis harrastuksisa ramppaa,töitä paiskii vaan.

Mut ei kiva,mä vähän depiksessa tuon vuoks...

 

mies on pojan kanssa mutta ei minun. menee lenkille, lentismatsiin tai aina on jotain näperrettävää ulkona ettei tartte olla minun kanssani. avioliittomme taitaa olla ohitse.

 

Oisko se lapsille parempi, jos lähtisin tästä, ja he näkisvät isää viikonloppusin? Vai onko parempi kitkutella ja kyteä omassa pahassa olossa kun haluis niin paljon enemmän parisuhteelta? Silloin se mies ainakin joutuis olemaan koko viikonlopun lasten kanssa ja viettämään sen hetken oikeesti niiden kanssa, jos erottais. Mut miks ei voi tajuta ennen kun on liian myöhästä?

 

Kyllä löytyy.
Meillä mies viettää päivittäin paljon aikaa lasten ja perheen parissa. Parhaillaankin on lasten kanssa keittiössä =)
Jos mä en jaksa niin mies vie lapset ulos tai menee heidän kanssa kauppaan. Yleensä kyllä teemme asiat perheenä, jos molemmat vanhemmat ovat kotona.
itse en toisenlaista miestä edes katselisi.

 

Meillä kans sama tilanne ap.. Meillä suurimman osan ajasta vie tietokone. Ei kyläillä yhdessä juuri koskaan. Lapsia ei jaksas mies hoitaa.. Jos lähden esim kaupungille niin aina on jotain sanomista.

 

Kyllä mun mies normaalioloissa olisi vapaa-aikansa enimmäkseen perheen kanssa, oma harrastuksensa vie aika vähän aikaa kuitenkaan.

 

poika vasta 2kk, mutta kyllä mies on paljon mukana isänä. Viikonloppuisin käymme yhdessä päiväkävelyllä. Ja pojan kanssa vaipanvaihto voi kestää tunninkin, kun isä höpisee pojalleen kaikenlaista mm. kerran yllätin hänet vertailemasta napanöyhdän määrää

Kuulostaa siltä, että teidän kannattaisi oikeasti istua juttelemaan asioista. Itse olen sitä mieltä, että kannattaa aloittaa selvittämällä, miten miehen oma isä osallistui lapsensa kasvatukseen. Kotoa ne mallit on yleensä saatu.

 

Meillä kans sama tilanne ap.. Meillä suurimman osan ajasta vie tietokone. Ei kyläillä yhdessä juuri koskaan. Lapsia ei jaksas mies hoitaa.. Jos lähden esim kaupungille niin aina on jotain sanomista.

Ei meilläkään kyläillä yhdessä. Ja jos tulee joku kylään mun puolelta, niin ei noteeraa mitenkään. Kavereilla kyllä käy kylässä YKSIN. Ja jos sille tulee joku kaveri kylään, niin me ollaan liikaa tässä, ei huomaa meitä sillon mitenkään.

 

Mä omistan onneksi miehen, joka haluaa viettää aikaa mun, lapsen ja tulevan vaavin kanssa. Kumpikin pääsee kavereiden luo kun haluaa ns. "omaa rauhaa", ja siihen ei mitään lupaa tarvi kysyä, sanoo vaan, ja toinen on kotona poitsun kanssa sen aikaa. Mä olisin kyllä aika raivoissani, jos mun miestä ei näkyisi eikä kuuluisi meidän elämässä.

Voimia ap, mä toivon, että saat miehes ymmärtämään, että sä et ole yksin vastuussa teidän perheestä, vaan se on teidän yhteinen asia, josta kummankin pitää kantaa vastuu. Jos se ei sitä tajua eikä ymmärrä, niin suosittelisin miettimään, että jaksatko tuota vielä vuosienkin päästä, vai haluatko oikeasti parisuhteen, jossa kumpikin kantaa vastuunsa ja kummallakin on hyvä olla. :hug:

 

poika vasta 2kk, mutta kyllä mies on paljon mukana isänä. Viikonloppuisin käymme yhdessä päiväkävelyllä. Ja pojan kanssa vaipanvaihto voi kestää tunninkin, kun isä höpisee pojalleen kaikenlaista mm. kerran yllätin hänet vertailemasta napanöyhdän määrää

Kuulostaa siltä, että teidän kannattaisi oikeasti istua juttelemaan asioista. Itse olen sitä mieltä, että kannattaa aloittaa selvittämällä, miten miehen oma isä osallistui lapsensa kasvatukseen. Kotoa ne mallit on yleensä saatu.

Siellä isä ollut nuorena ilmeisesti samanlainen. Käynyt töissä ja tehnyt omia juttuja vapaa-ajan. Mun mies ei koskaan vie lapsia pihaleikkeihin, harrastuksiin eikä oo vissiin nuorimmalta vaihtanu vaippaakaan kun pari kertaa pakosta (oon ollu jossain muualla). Ei kertaakaan laittanu sille yökkärii ja kerran sen on nukuttanu päikkäreille ulos=( Valittaa, kun ruoka on lämmitettävä (kun ollaan lasten kanssa syöty jo aiemmin ), tai jos ruoka ei oo valmis kun tulee töistä. Jos ei oo menoa kavereiden kanssa, niin sillon käy nukkumaan!Kyllä kyrpee koko homma!

 

Oisko se lapsille parempi, jos lähtisin tästä, ja he näkisvät isää viikonloppusin? Vai onko parempi kitkutella ja kyteä omassa pahassa olossa kun haluis niin paljon enemmän parisuhteelta? Silloin se mies ainakin joutuis olemaan koko viikonlopun lasten kanssa ja viettämään sen hetken oikeesti niiden kanssa, jos erottais. Mut miks ei voi tajuta ennen kun on liian myöhästä?

Musta sun pitää ottaa mies puhutteluun oikein.Sano että olet tosissasi,ette lapsia hommanneet siksi että sinä yksin hoidat ne.
Ja eihän sun tarvii erota että voit lähteä jonnekin.

Sano että tarviit omaa aikaa ja mene vaikka hotelliin yöksi.
Mies saa olla lasten kanssa ja näkee mitä se on todella.

Kurjaa tuo..mulla vähän samoja tuntemuksia mutta en voi juur isommin kiukutella (vaikka aamulla kiukkusinkin!!) kun mies tekee töitä.

Mutta silti,sanoin että näin ei voi jatkua.
Miettii mikä on tärkeempää.Mulla raha ei ole niin tärkeetä.

 

Mä lähdin tuollasesta suhteesta, hiukan muidenkin syiden takia mut tuo oli yks. Vei aikansa, mut nyt pojalla ja isällä on aivan loistava suhde - mies on pojan kanssa ihan omasta tahdostaan, ei siks et ois pakko. Ja lapsella on kaks rakastavaa, onnellista vanhempaa; tuntuu et mies on muuttunu muutenkin eli saattaa jopa tehdä uuden naisensa onnelliseksi.

En kehota eroomaan siis mut jos mietit et mitä siit tulis ni meil se autto paljon. :heart:

 

on , minun mieheni on sellainen , meillä tosin on vain yksi lapsi, molemmilla työt ja harrastukset, mutta pyhitämme viikonloput aina yhteiselle ajalle, se on ihanaa ja saadaan paljon iloa tuolta ihanaiselta tyttäreltämme ja ikää on 1 v 4 kk =)

haleja sinne kovasti, iehiä on niin erilaisia , minun mieheni on yksi ihanimmista isistä ketä tunnen , toisin on siskollani ja hänellä kolme lasta ja ikävä kyllä huutava perheen isä kuka aina vaan huutaa lapsilleen ja ei ole ikinä kotona =(

 

Kyllä löytyy.
Meillä mies viettää päivittäin paljon aikaa lasten ja perheen parissa. Parhaillaankin on lasten kanssa keittiössä =)
Jos mä en jaksa niin mies vie lapset ulos tai menee heidän kanssa kauppaan. Yleensä kyllä teemme asiat perheenä, jos molemmat vanhemmat ovat kotona.
itse en toisenlaista miestä edes katselisi.

Meilläkin on näin... Mies tekee kaikkensa lasten ja mun eteen.Remppaa kotia ja tekee paljon töitä, mut kun on kotona niin keskittyy perheeseen. Antaa lapsille aikaansa ja lapset ja mä voidaan luottaa aina siihen että jos tarvis, hän hoitaa kodin, lasten hoitamisen jne... Meillä molemmat keskittyy perheeseen, nuoruudessa oltiin ja elettiin itselle, nyt on tämän aika. Ja tää on kyl ihan selviö, ei oo tarvinnu asiasta keskustella...

 

Mä omistan onneksi miehen, joka haluaa viettää aikaa mun, lapsen ja tulevan vaavin kanssa. Kumpikin pääsee kavereiden luo kun haluaa ns. "omaa rauhaa", ja siihen ei mitään lupaa tarvi kysyä, sanoo vaan, ja toinen on kotona poitsun kanssa sen aikaa. Mä olisin kyllä aika raivoissani, jos mun miestä ei näkyisi eikä kuuluisi meidän elämässä.

Voimia ap, mä toivon, että saat miehes ymmärtämään, että sä et ole yksin vastuussa teidän perheestä, vaan se on teidän yhteinen asia, josta kummankin pitää kantaa vastuu. Jos se ei sitä tajua eikä ymmärrä, niin suosittelisin miettimään, että jaksatko tuota vielä vuosienkin päästä, vai haluatko oikeasti parisuhteen, jossa kumpikin kantaa vastuunsa ja kummallakin on hyvä olla. :hug:

Kiitos, kyllä täytyy taas kerran ottaa puheeksi. Mutta ei tunnu nyt olevan halua, edes parantaa tätä suhdetta. Aina vaan katson ja katson, ja sitten menee yli. Ja aina se saa käännettyy kaikki mun syyks.

 

Meillä mies viettää aika minun ja lasten kanssa. Varmaan huomannut kun joutunut olemaan poissa kotoa töiden takia, miten tärkeitä olemme hänelle. Sopii arvostaakin, se ei aina siinä tule olemaan ja lapset kasvaa vauhdilla.

 

no kaiken vapaa aikansa viettää meidän kanssamme :heart:

 

poika vasta 2kk, mutta kyllä mies on paljon mukana isänä. Viikonloppuisin käymme yhdessä päiväkävelyllä. Ja pojan kanssa vaipanvaihto voi kestää tunninkin, kun isä höpisee pojalleen kaikenlaista mm. kerran yllätin hänet vertailemasta napanöyhdän määrää

Kuulostaa siltä, että teidän kannattaisi oikeasti istua juttelemaan asioista. Itse olen sitä mieltä, että kannattaa aloittaa selvittämällä, miten miehen oma isä osallistui lapsensa kasvatukseen. Kotoa ne mallit on yleensä saatu.

Siellä isä ollut nuorena ilmeisesti samanlainen. Käynyt töissä ja tehnyt omia juttuja vapaa-ajan. Mun mies ei koskaan vie lapsia pihaleikkeihin, harrastuksiin eikä oo vissiin nuorimmalta vaihtanu vaippaakaan kun pari kertaa pakosta (oon ollu jossain muualla). Ei kertaakaan laittanu sille yökkärii ja kerran sen on nukuttanu päikkäreille ulos=( Valittaa, kun ruoka on lämmitettävä (kun ollaan lasten kanssa syöty jo aiemmin ), tai jos ruoka ei oo valmis kun tulee töistä. Jos ei oo menoa kavereiden kanssa, niin sillon käy nukkumaan!Kyllä kyrpee koko homma!

Ei pahalla,mutta miehesi kuulostaa aika sialle..tuollaiset harvemmin muuttuu. Meillä kuuluu tapoihin,että mies osallistuu kaikkeen. Vauvan odotusaikana hän hoiti kotityöt,kantoi kassit ja hieroi mun selkää pävittäin. Kun mukula tuli niin kaikessa oli tukena,vaihtoi vaipat,pesi vaatteet,silitti teki ruokaa. Jos toinen tekee kotitöitä niin meillä on tapana kiittää tai antaa tunnustusta tekipä sen kumpi tahansa tyyliin "kiitos,mahtavaa!" Vauvaa ei haluaisi antaa sylistään pois,mielelään selittää muksulle kaikenlaista ja käydään viikonloppuisin kävelyillä. Kaiken tämän mies tekee täysin vapaaehtoisesti. Jos mies haluaa käydä kaljoilla kavereiden kanssa niin se on ok ja jos mulla on jotain ni mies hoitaa mukulaa..

 

Musta välillä tuntuu, että miehellä ei juuri muuta työn ulkopuolista elämää ookaan ku tää perhe-elämä. No tapaa toi kavereitaan välillä ihan keskenäänkin ja joskus käy kävelyllä, mut eipä kauheesti huitele. Tietokoneella ja kirjojen parissa sillä menee kyllä aikaa, mut on pojankin käytettävissä. Puuhaa sen kans tässä sisällä ja käy ulkonakin. Välillä antaa mulle rauhan tehä kotihommia tai omia juttuja ja lähtee pojan kans "pois tieltä", mut paljon tehään asioita yhdessäkin. Toivottavasti ei tosta muutu vuosien varrella.

*Muoks* Pitihän mun kommentoidakin... :ashamed:
Sinuna juttelisin vielä ja kirjottasin vaikka kirjeenkin tuntemuksistani. Jos ei rautalankaa vääntämälläkään pysyvää muutosta tulis, niin en jäis kärvistelemään. Aikalisä saattaa auttaa, mutjos ei, niin mä eroisin. Ei perheellisillä silleen toimi, että toinen elää perheelle ja toinen vaan itelleen. Taitaa pitää sua itestäänselvänä ja itsekkäältäkin vaikutaa. Voimia ja toivottavasti saat tilanteen muuttumaan! :hug:

 

No tuota.. Kyllä meillä perhe on perustettu yhdessä ja myös molemmat on tässä mukana. Eli kyllä mies on meidän kanssa jne.

Sun kannattaa pitää vakava puhuttelu miehellesi. Ei tuollainen voi jatkua. Eikö miehesi ajattele sun ja lapsen onnea vai onko sillä vain oman navan ympärillä kaikki asiat? Pidä puhuttelu, menkää avioliittoleireille tjms. etsikää se yhteys ja rakkaus takaisin.. Vai onko mies ollut aina tuollainen?