Onko oikein uhkailla lasta sillä että jää ilman joululahjoja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja wwiieerraass
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lahja (tai tässä tapauksessa palkinto) liittyy meillä aika useinkin siihen, miten ollan käyttäydytty. Jos lapsi kinuaa jotain tavaraa kaupassa, voin sanoa, että riippuu ihan siitä, miten kauppareissu menee. Jos se menee hyvin, tullaan hakemaan lelu. Jos ei mene hyvin, lelu jää hyllylle. Ja edelleen, vaikkei lahja olisikaan palkinto hyvästä käytöksestä, niin en siltikään ilahduttaisi lasta lahjalla, jos on ollut tuhma. Musta kuulostais aika absurdilta, että ensin ollaan lapselle kiukkuisia huonosta käytöksestä ja rikkoutuneesta ikkunasta, ja seuraavassa käänteessä annettaisiinkin lapselle joku kiva pikku paketti.

Tämä lainattu teksti nyt ei varsinaisesti joululahjoihin liity, minun mielestäni ainakaan. Ja joo, lainaamani tekstin mukaan minäkin toimin, mutta tähän ei minusta kuulu joululahjat ja niillä uhkailu. Toisaalta minä toimin myös niin, että siinä vaiheessa kun "rangaistus" on kärsitty, niin ei sitä muistella myöhemminkään. Ja ne rangaistukset tapahtuvat heti (tai mahdollisimman pian) kun se ei toivottava tapahtuma on käynyt.

Minun lapseni eivät vielä ymmärrä määrien päälle. Heille lahjoissa on tärkeintä se, että tulee niitä lahjoja, joten lahjojen vähenemisellä uhkailu on yhtä tyhjän kanssa. Eivät he sitä enää muista siinä vaiheessa kun lahjoja jaetaan. Emmekä me muistuta, että kun olit niin tuhma lokakuun 27. päivä, niin sait kaksi pakettia vähemmän nyt.

Jos kerta lasta ei uhkailla joulupukilla koko vuotta, niin miksi vain osa lapsen teoista saa huomion? ja miksi ne on vain ne tuhmat jutut? Unohtuuko se lapsen hyvä käytös ja toiminta siinä vaiheessa kun lapsi tekee jotain tuhmaa? Jos lapsi rikkoo ikkunan kerran, kiusaa sisaruksia päivittäin ja ei tottele aina, mutta on pahoillaan ikkunan rikkomisesta, leikkii sisarusten kanssa tosi hienosti päivittäin, auttaa vanhempia ja käyttäytyy nätisti, mikä tässä sitten oikeuttaa siihen lahjatta jättämisen uhkailuun? Miksi hyvä käytös ei sitten saa sitä ansaitsemaansa huomiota? Todennäköisesti vain todetaan, että teitpä hienosti yms. ja siihen se jää. Mutta sitten huonot teot pitää muistaa pitempään?

Ja siinä vaiheessa jos lapsi on niin tuhma, ettei yhtään lahjaa ansaitse, niin eiköhän siinä pitäisi jo vanhemmatkin jättää lahjoitta?

Hitsiläinen, en tiedä yhtään saako kirjoituksestani selville sitä mitä ajan takaa, en ole hirveän hyvä ilmaisemaan itseäni kirjallisesti... :)
 
en tiiä onko oikein vai ei, mutta kun olen sanonut että jos nyt ei ala olla kiltisti, tontut kertoo pukille ja jää ilman joululahjoja... niin kolmevee tyynesti toteaa että hän ei halua lahjoja :D (tosin tässä eräänä iltana kävi kuistilla pukille huutelemassa että vois hän niitä silti sittenki ottaa...) :D
 
Minusta ei ole "oikein". Tässäkin maassa (saatika maailmassa) jää lapsia niin paljon jouluna lahjoitta siksi, että aikuiset ovat p****stä eikä lapset. On liian kipeä ajatus että vielä siihen päälle saisivat ajatella olleensa niin huonoja ja tuhmia etteivät lahjoja ansaitse, ja lapsethan on mestareita syyllistämään itsensä ihan kaikesta. Tästä syystä meillä joulun lahjat on irtikytketty suorittamisesta ja oikeinpäin olemisesta, niiden takana on muuta. Lahjat annetaan sydämestä, palkkiot ja rangaistukset noudattakoot sitten omaa logiikkaansa. Meillä tontut käy ikkunan takana sitä varten, että osaisivat kertoa lahjatoiveet pukille.

Ja sitä ei pidä ainakaan mennä tekemään että uhkaa jollakin mitä ei aio pitää kuitenkaan. Se on valehtelemista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;22329037:
Tämä lainattu teksti nyt ei varsinaisesti joululahjoihin liity, minun mielestäni ainakaan. Ja joo, lainaamani tekstin mukaan minäkin toimin, mutta tähän ei minusta kuulu joululahjat ja niillä uhkailu.

Jos kerta lasta ei uhkailla joulupukilla koko vuotta, niin miksi vain osa lapsen teoista saa huomion? ja miksi ne on vain ne tuhmat jutut? Unohtuuko se lapsen hyvä käytös ja toiminta siinä vaiheessa kun lapsi tekee jotain tuhmaa? Jos lapsi rikkoo ikkunan kerran, kiusaa sisaruksia päivittäin ja ei tottele aina, mutta on pahoillaan ikkunan rikkomisesta, leikkii sisarusten kanssa tosi hienosti päivittäin, auttaa vanhempia ja käyttäytyy nätisti, mikä tässä sitten oikeuttaa siihen lahjatta jättämisen uhkailuun? Miksi hyvä käytös ei sitten saa sitä ansaitsemaansa huomiota? Todennäköisesti vain todetaan, että teitpä hienosti yms. ja siihen se jää. Mutta sitten huonot teot pitää muistaa pitempään?

Ja siinä vaiheessa jos lapsi on niin tuhma, ettei yhtään lahjaa ansaitse, niin eiköhän siinä pitäisi jo vanhemmatkin jättää lahjoitta?

Hitsiläinen, en tiedä yhtään saako kirjoituksestani selville sitä mitä ajan takaa, en ole hirveän hyvä ilmaisemaan itseäni kirjallisesti... :)

Tuo sun lainaama kohta liittyi siihen, kun pohdit, että mites uhmaikäisen kohdalla, kun kutakuinkin päivittäin tulee jotain sanomista. Että kuka nyt koko vuotta on tuhma. Se on mun mielestä vähän samanlaista kiristystä vuodenajasta riippumatta, jos tavoitteena on saada lapsi käyttäytymään nätisti. 4-vuotias ymmärtää jo aika hyvin puhetta, jos vaan suostuu kuuntelemaan. Ja useimmiten sen kuulon saa päälle, jos aletaan puhumaan jonkin mukavan asian menettämisestä, tässä tapauksessa joululahjoista. Mutta kuten sanoin, siinäkin pitää olla kohtuus mukana. Jos joka helkutin käänteessä uhkailee joululahjojen menetyksellä, siitä menee teho ja lapsi todennäköisesti odottaa joulua melko murheellisena. Paremmin menee perille vihjeet siitä, että tonttu saattaa nähdä, mitä tällä hetkellä tapahtuu.

Ainakin meillä lapsen negatiiviset tekemiset saavat kyllä huomion vuodenajasta riippumatta. Mutta kuten sanoin aiemmin, pitää miettiä millä asialla saa sillä hetkellä lapsen ymmärtämään, että tuon touhun pitää loppua nyt. Huono käytös ei kumoa hyvää käytöstä, mutta hyvä käytös voi kumota huonon käytöksen. Sovitteluun pitäisi aina olla mahdollisuus. Mä annan yleensä varoituksen tyyliin tämä on nyt viimeinen kerta, kun sulla on vielä mahdollisuus valita, että teetkö asian näin vaiko noin. Kannattaa miettiä tarkkaan, mikä on sulle parempi vaihtoehto. Joskus toimii, joskus ei. Ja kun ei toimi, siitä seuraa jotain.

Hyvä käytös pitäisi aina huomioida. Esim. tässä tonttukeskustelussa sillä lailla, että jos edellisenä iltana ollaan puhuttu joululahjojen vähenemisestä ja siitä, että tonttu varmasti kertoo tästä joulupukille, niin seuraavana iltana, jos kaikki onkin mennyt hienosti, tonttu varmaan kertoo siitäkin joulupukille. Ja tapahtuneet pitäisi jättää taakseen, kun se on tapahtunut ja asia selvitetty. Kuten sanoit, ei pitäis muistella sitä, miten paljon isosisko kiusasi pikkuveljeä vaan sitä, miten hauskaa heillä oli leikkiä yhdessä.

Musta tuo joululahjoilla kiristäminen on vaan sellaista, millä saadaan tilanne rauhoitettua sillä hetkellä. Ja sanomisiaan voi sitten paikkailla sen hyvän käytöksen yhteydessä, että nyt tosiaan tonttu varmaan kertoo tästä hienosta päivästä joulupukille. Ja juu, jos lapsi on niin läpensä paha ja tuhma, etteikö ainuttakaan pakettia ansaitsisi, niin silloin kannattaa jo katsoa peiliin :).
 
Totta kai. Kaikki keinot sallitaan. Meillä ainakin tontut kurkkii ja raportoi. Yläkertaankin ne näkee, kun niillä on tarvittaessa kolmemetriset kintut. Kiltti saa eniten lahjoja. Ei ne sitä jouluna enää muista.
 

Yhteistyössä