Onko oikein, että kumppani puuttuu toisen lihomiseen ja herkkujen syöntiin?

[voi viddu]

Ehkä on vain rehellistä myöntää itselleen että rehellinen vastaus voi loukata? Toki vartalo muuttuu iän ja usein jonkin verran lapsienkin myötä. Mitään 20kg painonnousua tuo ei kuitenkaan selitä -jos ei nyt sitten ole ollut huomattavan alipainoinen ja näin löytänyt "oman" painonsa.

Mitä säkin kehtaat sössöttää? Mieluummin ylipainoinen kaunis vaimo kun tuollainen kun sä.

 

[IhanaValo]

Ehkä on vain rehellistä myöntää itselleen että rehellinen vastaus voi loukata? Toki vartalo muuttuu iän ja usein jonkin verran lapsienkin myötä. Mitään 20kg painonnousua tuo ei kuitenkaan selitä -jos ei nyt sitten ole ollut huomattavan alipainoinen ja näin löytänyt "oman" painonsa.

Mie en oo koskaan ollu alipainoinen, pikemminkin tuntenut olevani pyöreä jo silloin alle parikymppisenä parikyt kiloa sitten..nyt kun sitä aattelee niin naurattaa..ja itkettää.

 

[Madicken04]

Mitä säkin kehtaat sössöttää? Mieluummin ylipainoinen kaunis vaimo kun tuollainen kun sä.

Mielipiteensä kullakin. Kaunista minusta ei saa, siitä ollaan kyllä samaa mieltä.

Ja juu, pudotettavaa on itsellänikin sellaiset 8-10kg että olisin omassa painossani. Ja herkkuja syön varmasti liikaa (niistä mies myös aiheellisesti joskus huomauttaa, samoin kuin siitä että liikun/kuntoilen liian vähän), niistä nuo kilot johtuvat. Ei siitä että olen saanut neljä lasta tai että ikää on kohta 36v.

Hyvin kehtaan sanoa että itse olen omilla elintavoillani nuo kilot kerännyt, ei niitä ole minulle noin vain ilmaantunut. Ja toivon todella että tänä keväänä saan otettua itseäni niskasta kiinni tehtyä asialle jotain niin että kesällä voisin taas pitkästä aikaa olla tyytyväinen kroppaani ja ennen kaikkea kuntooni ja vointiini.

 

[BettyBoop]

no vaikka siten että häpeää vartaloaan, tai potenssi huononee tai ei jksa enää niin usein.

No ei meil ole ainakaan sellaisia ongelmia ollut. Turha alkaa häpeämään kilojaan, omiahan ne on.

 

["vieras"]

Minusta saa sanoa. Ei tarvitse tölviä tai vittuilla, voi ihan asiallisesti ottaa puheeksi. Kyllä olen miehelleni sanonut, että olis korkea aika alkaa liikkua, kun ei tee YHTÄÄN mitään liikunnallista. Samoin olen sanonut, että kannattaisi niitä vihanneksia ottaa ruokavalioon. Kroppa alkaa olla ihan ässän muotoinen, kun istuu kyyryssä koneella, vatsa kasvaa, verenpainelääkitys on, ja ikää siis alle 40. Menin yhteen poikamaisen, hoikan miehen kanssa ja nyt mulla on vatsakas verenpainepotilas. En ole siitä syystä eroa ottamassa, mutta henkivakuutus on kyllä kunnossa

Ja itse yritän edes pitää itsestäni huolta, liikkua vähintään kolme kertaa viikossa ja pitää painon maksimissaan noin 58 kilossa (olen 162 cm). Talvella paino nousee, keväällä laskee. Ei mitään hirveää jojoilua, mutta sellainen 4–5 kilon vaihtelu saattaa olla. Siitäkin koitan päästä eroon, jotta paino ei talvella nousisi muutamaa kiloa enemmän.

Mitä enemmän ikää tulee mittariin, sen tärkeämpää liikkuminen ja hyvät ruokailutottumukset ovat. Sen huomaa jo tässä puolivälissä kolmeakymppiä, että tukielimet eivät kestä makoilua. Polvet alkavat prakata, samoin selkä jne.

Ap puhuu kyllä aivan shittiä, kun syyttää jotain "elämänarvojen muuttumista". Mitä ne nykyiset arvot sitten ovat? Mukavuudenhalu? Paikallaan pysyminen? Jämähtäminen? Jos jotain, niin huonompaan ovat arvot menneet. Tuo on tekosyy antaa itselleen lupa luovuttaa. En minäkään missään salilla juokse itseäni peilaamassa ja keiku syömishäiriön porteilla miehiä miellyttääkseni. Pidän itseni kunnossa, jotta paikat eivät mene rikki, minulla ei ole kipuja, pystyn liikkumaan normaalisti, käyttämään vanhoja vaatteitani, pystyn leikkimään lasteni kanssa ja pysyn hengissä, minulla ei ole vakituisia lääkityksiä jne. Mukava ulkomuoto on bonus, jota en pane pahakseni.