Jooh.
Päätin, että sanon vanhemmille lapsen tekosista jos ja kun on jotain syytä. Vaikka ennenkin on sanottu, ja aika monesti onkin, niin ajattelin että ehkä jotain muutosta tapahtuu jos sanon taas kun on syytä. En pikkuasioista (en ole sanonut mitään esim. siitä että lapsi huoritteli taas) vaan isommista jutuista. 99% tekemisistä katson läpi sormien, joskus huomautan lapselle (esim. kun hän eilen kiipesi korkeahkolla aidalla vaarallisen näköisesti ja siitä käveli auton konepellille, ei oma auto tietenkään vaan jonkun muun - siitäkään en jaksanut sanoa vanhemmille, muuten tulee sellainen olo että urputan koko ajan jostain) mutta joistain asioista päätin sanoa lapsen kotiinkin.
No, kävipä tässä sitten niin että illalla, kun omat lapset oli jo nukahtamaisillaan hieman ennen kello 21, niin ryykää tämä tietty tapaus takapihaamme. Kutsumatta ja luvatta. Tuosta vaan portti auki, portista sisään ja huutamaan pihaan. Herätti tottakai muksut. Leluja ja jalkkismaalia oli nappaamassa kun avasin takaoven ja sihahdin että nyt heti pois sieltä, tiedät kyllä ettet saa tulla luvatta toisten pihoihin. On sanottu ennenkin, ja muutkin naapurit ovat sanoneet. Monesti olen saanut etsiä tavaroita pitkin naapurustoa kun tuo lapsi on niitä hakenut luvatta ja sille tielleen jättänyt.
Kävelin siis lapsen ovelle ja sanoin asiasta. Lapsen äiti tai isä (ei väliä kumpi, enkä aio sitä tässä tarkemmin kertoakaan) toteaa että "sun pitää sanoa päiväkotiin siitä, ne antaa XXX:n nukkua päiväunet ja siksi se on tuollainen". Ajattelin että hä, kuulinkohan väärin. Juu, sama toistui. "Ei se mun vika ole, sano päiväkotiin ettei ne anna sen nukkua".
Totesin että en taida sanoa, kun asia ei päiväkotiin liity mitenkään vaan vapaa-aikaan.
"Sano päiväkotiin", sama toistui edelleen.
Sanoin, että en sano, kun lapsi ei ole minun ja juttelen päiväkodissa vaan omaan lapseeni liittyvistä asioista. Että jos oikeasti huolehtisit asiasta itse kun se on kerran sun lapsi.
"Kyllä mä huolehdin", oli vastaus. Ei ole lapsen vanhempia näkynyt pihassa kertaakaan, ei yhtä ainoaa kertaa istumassa ja katselemassa mitä lapsi tekee. Yksikseen se tuolla viuhtoo ja pahojaan tekee.
Kun lähdin, niin perääni huudettiin vielä kerran että vika ei ole hänen vaan päiväkodin, puhu asiasta siellä. Totesin että joopa joo, ei ole mun lapsi. Ja lähdin pois.
TOIVOTONTA.
Jos yksi päivä meneekin suht koht hyvin, niin seuraava päivä on aina kahta kamalampi.
Ja minä olen tästä naapurustosta se, joka kauneiten tuosta lapsesta puhuu ja ajattelee, joka tahtoo edelleen uskoa että tuostakin vielä saadaan ihan kiva kaveri, joka yrittää jutella vanhemmille, muu porukka täälläpäin on niin v*ttuuntunutta ettei tosikaan ja täysin syystä kyllä, sitä ei voi kiistää.
Postia varastaa, huorittelee, homottelee, kiroilee, on potkinut lemmikkieläintä, pihistää toisten leluja ja muita tavaroita, ajelee kypärättä keskellä tietä ja joku päivä varmaan vielä jää auton alle. Sekin varmaan päiväkodin vika sitten :xmas: vaan ei ole tosiaan koskaan näkynyt aikuista lapselle ohjeita antamassa, ellei meitä naapureita siis lasketa!
Ja sääntö meidän lapsille on nykyään se, että tuon kanssa ei leikitä. Kuulemani mukaan naapurustossa moni muukin on kauan odotettuaan, toivottuaan ja kantapään kautta opittuaan asettanut saman säännön lapsilleen. Olkoon syrjintää, aivan PIIP sama sitten.