Onko normaalia???

Olen kahden lapsen opiskeleva yh-äiti. Ongelmana on kylläkin muuten erittäin herttaisen (kova halaamaan, pussailemaan jne) 3v pojan vilkkaus. Illat venyy klo 23 tai jopa 24:ään. Aamulla on siis TODELLA väsynyt, kun lähtee päivähoitoon kahdeksaksi. Siellä nukkuu normaalisti päiväunet.
Kotona poika heittelee tavaroita, kaivaa kukkaruukuista mullat. Puhe, sylissä istuttaminen jne. ei auta. Joskus laitan "jäähylle", mutta heti jäähyltä päästessä sama meno saattaa jatkua. Yritän leikkiä ja keksiä kaikkea tekemistä pojan kanssa, mutta poju osaa keskittyä leikkiin vaan silloinkin tavarat mieluumin lentelee.
Nyt jo pelottaa, että onko tää enää normaalia???

 

Laitahan nyt lapsesi ensinnäkin paljon aikaisemmin iltaisin nukkumaan. Ei ole kolme vuotiaan paikka olla ylhäällä enää noin myöhään. Luulen että yliväsymys vähenee ja lapsesi muutenkin rauhottuu.

 

No voi sua, pitäis varmaan ehtiä opiskelemaankin. Mä oon kanssa sitä mieltä että laps on väsyny. Tiedän et aikasemmin petiin saaminen voi olla työtä ja tuskaa, mutta kyllä lapsi siihen lopulta oppii. Voisitteko harjotella vaikka viikonloppuna kun sullakin ois enemmän energiaa ja aikaa touhuta kaikkee kivaa lapsen kanssa ennen nukkumaan menoa. Ja auttaisko jos vaikka piirtäisitte tai lukisitte ennen nukkumaanmenoa, ois semmonen rauhottumisaika? Pitää kyllä hattua nostaa, kun jaksat yksin kahden pienen kanssa ja vielä opiskelet! Menestystä opiskeluun!

 

Sehän tässä vähän ongelma on etten saa aikasemmin nukkumaan! Olen vieressä, luen, silitän ja laulan.... Saatan olla vieressä tosiaan parikin tuntia. Välillä yritän mennä pois, josko sitten rauhottuis. Mutta sillon poika ei suostu edes jäämään sänkyyn...

 

Meillä iltanukutukset rauhoittuivat kummasti kun aloin nukuttamaan lasta hänen huoneessaan patjalla maaten ja itse siihen nukahtaen. Lapsi, joka ennen valvoi vielä klo 23.30 on unessa klo 21.15 vaikka suunnilleen samaan aikaan mennään nukkumaan. Lapsi kokee turvallisena sen, että äiti nukahtaa patjalle viereen.

Päivät ovat rauhallisempia, uhmaa ei ole. Lapsi on kaikin puolin tasapainoisempi nykyisin. Ennen tätä kautta isä oli kotona lapsen kanssa ja nukutti hänet itse nukahtamatta ja lapsi käytti tätä hyväkseen lähtemällä leikkimään tai kolisemalla ja valvomalla tai karkaamalla.

Aamulla nostan lapsen ylös tai hän herää itse klo 8:n aikaan säännöllisesti joka päivä. Isänsä vähän lipsui tästä ja lapsi saattoi herätä vasta klo 10. Säännöllinen rytmi ja läsnäolo ovat olleet parasta unilääkettä.

Tietty 'omaa aikaa' jää kovin vähän mutta aamutunnit käytän sitten omiin asioihini jolloin kaikki ovat tyytyväisiä.