Onko normaalia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surku

Vieras
Poika 7v on kovasti pohtinut lähiaikoina kuolemaa..ja näkee siitä unia. Eilenkin sanoi, että voiko nukkuessa kuolla johon sitten vastasin että juu. Poika sitten alkoi miettimään, ai että voi kuolla kun menee nukkumaan ja näkee unta se uni jatkuukin ikuisuuden eikä koskaan lopu. Minä itse olen erittäin herkkä ja pelkään kuolemaa, mutta en sitä tietenkään hänelle ole kertonut. Noh, en voinut tuohon vastata enää mitään vaan katsoin kyyneleet silmissä miestäni joka sitten kertoi, ettei me tiedetä mitä sitten tapahtuu kun kuolee unessa, että "näkeekö unta" vai mitä..

Onko tämä normaalia 7v pojalta? Onkos normaalia aikuiselle eli minulle että pelkään niin kovin?
 
Mutta eikö tullut mieleen sanoa lapselle:
"Kultarakas, voit nukkua levollisin mielin, etkä sinä kuole nukkuessasi. " tms.

On normaalia mutta teidän reaktiot ruokkii pelkoa!
 
On kai tuo ihan normaalia.Mä oon just samanlainen kun sinä ja mulla kihoo kyyneleet silmiin kun 4v esittää omaa tai perhettä koskien kysymyksiä kuolemasta.Jotenkin se on vaan niin kauhee ajatus,että kaikkihan me täältä joskus kuollaan.Oon ajatellut,et johtuisko siitä,kun en ole koskaan menettänyt ketään läheistä? Isovanhemmat kuolleet ennen kuin oon syntynyt ja muu perhe vielä elossa.
 
Nii, siis lapsihan selvästi mietti, että voi ITSE kuolla nukkuessaan / te kuolette, joten ei ihme jos painajaisia alkaa näkemään ja asiat pyörii, pyörii ja pyörii päässä.

Siihen ei auta äidin itkut jne. isin selittelyt, ettei me tiedetä mitä käy jne. = ruokkii pelkoa, ei anna vastauksia lapselle.

Lapselle tulisi luoda turvallinen olo mutta antaa samalla realistinen (hänen ikätasolle sopiva) kuva/vastaus kuolemasta jne.
 
No sitten hetken päästä kun kokosin itseni niin lohduttelin kyllä lastani ja oli puhetta, että voi hyvillä mielin ruveta nukkumaan. Meillä on vain minun pappani kuollut poikani ollessa olemassa joten kovin paljon ei kuolemaa ole jouduttu kohtaamaan. Pappani oli pojalleni kyllä kaikki kaikessa ja kova erittäin kova paikka kuolema oli, mutta monesti olen kuullut lapsen suusta "äiti tule katsomaan tuolla pilvellä se pappa taitaa istua ihan niinkuin olisin papan siellä nähnyt" tai että "äiti sitten pappa on saanut siivet ja pääsee paremmin kalastamaan" mutta siihen se on aiemmin jäänytkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rrrr:
Nii, siis lapsihan selvästi mietti, että voi ITSE kuolla nukkuessaan / te kuolette, joten ei ihme jos painajaisia alkaa näkemään ja asiat pyörii, pyörii ja pyörii päässä.

Siihen ei auta äidin itkut jne. isin selittelyt, ettei me tiedetä mitä käy jne. = ruokkii pelkoa, ei anna vastauksia lapselle.

Lapselle tulisi luoda turvallinen olo mutta antaa samalla realistinen (hänen ikätasolle sopiva) kuva/vastaus kuolemasta jne.

Tiedän, ettei ole hyväksi alkaa itkemään tästä asiasta puhuessa, mutta en vain voi sille mitään siksi lähdin tilanteesta pois ettei poika ajattele että kuolema on niin pelottava, että äitikin itkee.. Mutta miten voisin sen tilanteen hoitaa, kun itseäni ko asia pelottaa niin paljon, ettäh..
 
No hyvä! Siis että lohdutit jne.
Uskoisin että ihan normaalia on, lapsille tulee vaiheita, voivat miettiä kuolemaa/onnettomuuksia paljonkin. Menee ohi kyllä sitten ajan kanssa.

Tietysti voi huolestua jos ei meinaa loppua ne ajatukset ja kovin alkaa unia näkemään kuolemasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surku:
Alkuperäinen kirjoittaja rrrr:
Nii, siis lapsihan selvästi mietti, että voi ITSE kuolla nukkuessaan / te kuolette, joten ei ihme jos painajaisia alkaa näkemään ja asiat pyörii, pyörii ja pyörii päässä.

Siihen ei auta äidin itkut jne. isin selittelyt, ettei me tiedetä mitä käy jne. = ruokkii pelkoa, ei anna vastauksia lapselle.

Lapselle tulisi luoda turvallinen olo mutta antaa samalla realistinen (hänen ikätasolle sopiva) kuva/vastaus kuolemasta jne.

Tiedän, ettei ole hyväksi alkaa itkemään tästä asiasta puhuessa, mutta en vain voi sille mitään siksi lähdin tilanteesta pois ettei poika ajattele että kuolema on niin pelottava, että äitikin itkee.. Mutta miten voisin sen tilanteen hoitaa, kun itseäni ko asia pelottaa niin paljon, ettäh..

Sun pitäisi hoitaa oma pelko. Tiedän, että helpommin sanottu kuin tehty, mutta niin se on. Usein lapsi vaistoaa vanhemman pelon, se voi olla hämmästyttävää ja pelotttavaa.

Eli jos halua, voisit käydä tästä pelosta keskustelemassa ammattilaisen kanssa. Sehän ei tarkoita mitään "hulluutta" mutta voi auttaa sinua ja sitä kautta lastasi myös.
 
Tosiaan kyseessä on ensimmäinen lapsi niin on kaikki vielä tavallaan uutta, että mikä on normaalia "käytöstä" jne.. Sitten jäin tuota miettimään, että kuinka paljon lapset yleensä kuolemista ajattelevat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surku:
Tiedän, ettei ole hyväksi alkaa itkemään tästä asiasta puhuessa, mutta en vain voi sille mitään siksi lähdin tilanteesta pois ettei poika ajattele että kuolema on niin pelottava, että äitikin itkee.. Mutta miten voisin sen tilanteen hoitaa, kun itseäni ko asia pelottaa niin paljon, ettäh..


Miksei sille lapsellekin voi suoraan sanoa,että kyllä minuakin pelottaa,kun ei varmaksi voi tietää mitä tapahtuu ja milloin tapahtuu.Mutta että ei sitä tarvi alkaa koko aikaa ajttelemaan ja pelkäämään,koska silloin jää elämä elämättä.Ja itse kyllä sanoisin lapselle,että miksi äitiä alkaa itkettään kun kuolemasta puhutaan.Kerro vaikka,että silloin tulee niin ikävä pappaa,että tulee kyyneleet silmiin.Eihän sitä tarvi salailla,että äitiä alkaa itkettää.Tärkeää saada lapselle se viesti,ettei pelätä tarvitse.
 
meillä kuopus pelkää kaikkea, pimeää, kuolemaa, häviämistä, yrittämistä...

oikeasti ärsyttävää kun vielä esikoinen sen on huomannut ja vähän siitä pilkkaa joskus. (kielletään mutta silti sitä joskus tapahtuu)

ja ei ole oppinut noita keneltäkään. siis tarkoitan, että minä,mies tai esikoinen emme pelkää pimeää, kuolemaa yrittämistä, häviämistä... Kuopuksella on mielikuvitus valtava ja katsonut paljon elämänsä aikana piirrettyjä... äh. en tiedä mistä nuo pelot johtuvat. kun luulen, että moni 6v on katsonut ihan yhtä paljon lastenohjelmia ja elokuvai. mitään kiellettyjä (k7) ei ole katsonut.
 
Tämä on jotenkin niin ahdistava asia, kun tosiaan jos itse olisi sinut kuolemisen kanssa olisi helppo sanoa, että ole huoletta kaikki kuolemme eikä se ole pelottavaa vaan yksi etappi kaikkien elämässä.. Muttah, kun tosiaan itse pelkää niin paljon sitä ettei löydä sanoja mitä lapselle sanoisi niin on kyllä hankala olla...
 
Alkuperäinen kirjoittaja surku:
Mutta onko vähän noloa jos menee puhumaan aikuisena kuoleman pelosta? En voi ääneen puhua kuolemasta kun jo itken..

Ei. Hyvin yleinen pelko!
Pelätä voi vaikka mitä, aikuisena nimen omaan ja ammattilaiset on tottuneet vaikka millaisiin pelkoihin.

Saa itkeä =)
On suotavaakin että näyttää tunteitaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja surku:
Tämä on jotenkin niin ahdistava asia, kun tosiaan jos itse olisi sinut kuolemisen kanssa olisi helppo sanoa, että ole huoletta kaikki kuolemme eikä se ole pelottavaa vaan yksi etappi kaikkien elämässä.. Muttah, kun tosiaan itse pelkää niin paljon sitä ettei löydä sanoja mitä lapselle sanoisi niin on kyllä hankala olla...


No oisko mahdollista järjestää lapselle joku toinen aikuinen vastaamaan hänen kysymyksiin?Että esim.katsovat valokuvia ja siellä näkyy kuollut pappa ja siiitä aikuinen johdattelee juttelun lasta kiinnostaviin kysymyksiin?Voisi aikuinen vaikka etukäteen miettiä mitä kysymyksiin vastaa,niin ei tule lapselle sitten hämmennystä?Vai onko tuommoinen ihan tyhmä idea...
 
Alkuperäinen kirjoittaja on kai:
Alkuperäinen kirjoittaja surku:
Tämä on jotenkin niin ahdistava asia, kun tosiaan jos itse olisi sinut kuolemisen kanssa olisi helppo sanoa, että ole huoletta kaikki kuolemme eikä se ole pelottavaa vaan yksi etappi kaikkien elämässä.. Muttah, kun tosiaan itse pelkää niin paljon sitä ettei löydä sanoja mitä lapselle sanoisi niin on kyllä hankala olla...


No oisko mahdollista järjestää lapselle joku toinen aikuinen vastaamaan hänen kysymyksiin?Että esim.katsovat valokuvia ja siellä näkyy kuollut pappa ja siiitä aikuinen johdattelee juttelun lasta kiinnostaviin kysymyksiin?Voisi aikuinen vaikka etukäteen miettiä mitä kysymyksiin vastaa,niin ei tule lapselle sitten hämmennystä?Vai onko tuommoinen ihan tyhmä idea...

totta...tuo voisi olla hyvä idea..vaikka mummon kanssa toteuttaa..


 

Yhteistyössä