Onko normaalia käytöstä 6-vuotiaalta?

[xcv]

Kun tytöltä kysyy esim. oliko kiva päivä päiväkodissa, mitä oli ruokana tai mitä tekivät niin vastaukset on aina tyyliin en muista/en tiedä/ei mitään. Tyttö saattaa myös kieltää kyselemisen tai suuttuakin. Joskus jopa huutaa "hiljaa" jos häntä joutuu komentamaan. Temperamenttia tytöllä on ollut aina samoin kuin itsellänikin, joten yhteenotoilta ei oikein voida välttyä. Uhmaiässä tyttö sai parin-kolmen tunnin itkupotkuraivareita, nyt yleensä ryntää huoneeseensa ja paiskaa oven kiinni, mutta saattaa sitten murjottaa pari päivääkin.

Jotenkin vaan alkaa tuntua siltä että eikö murrosiässä yleensä lapsi käyttäydy noin, eikä 6 v:nä? Teenkö mä jotain väärin? Toivon rakentavia vastauksia sillä oikeasti haluan muuttaa käytöstäni, jos tämä on itsestäni kiinni.

Muutoin tyttö on iloinen ja peruspositiivinen lapsi, pk:sta tulee aina palautetta siitä kuinka hymyileväinen ja "kiltti" lapsi on joka leikkii kaikkien kanssa eikä tee kiusaa. Tämä temperamentti ilmeneekin vain kotona tai tutussa seurassa.

 

[VS]

Eskariuhmaa!
Helpottaa eskä sitten murrosiän jälkeen *hakkaa päätä seinään*

 

[Viikate]

Oma 6-vuotiaani vastaa myös usein pk:ssa vietettyyn päivään liittyviin kysymyksiin, ettei muista. "Jaa mitä ruokaa, öö, en mä muista." "Jaa oliko kaveria, no öööö joo, kai, en mä tiedä" :xmas:

Kaveripiirin lapsilla on sama juttu kuulemma, en ole osannut tuosta sitten mitään kummempia aatella Jos jotakin mieleenjäävää on tapahtunut, mainitsee sitten kyllä siitä...

 

["vieras"]

Kyseletkö heti kun tulette kotiin tai kotimatkalla? Mitäs jos rauhoittaisit nämä hetket hiljaisuudelle. Voihan olla että tyttö kaipaa vain hiljaisuutta ja rauhaa meluisan päivän jälkeen. Olen huomannut vanhemmistakin koululaisista että heti koulusta tultaessa ei juttu luista vaan haluavat olla itsekseen. Meillä minä kyselen ruokapöydässä muutaman suupalan jälkeen - jo alkaa sitten juttu luistamaan.

Toisaalta tuon ikäiseltä voi jo vaatia hyvää käytöstä ja esim ruualla rauhassa esitettyihin kysymyksiin pitää vastata asiallisesti ja opetella keskustelemaan. Ruoan aikana keskustelu on myös hyvä siinä mielessä että sitä tilannetta ei voi paeta. Toki pitää varoa ettei tilanne ole sellainen "aikuisten kuulustelu" elikäs aikuiset kyselee ja lapset vastaa - joo, ei, kai...

 

[xcv]

Kiva kuulla että muillakin on samaa. Olen jo alkanut ajatella että onko mun tapani suhtautua lapseen täysin väärä, kun tuntuu olevan niin puolustusasemissa koko ajan.

Olen kyllä yrittänyt löytää sopivan hetken kysyä kuulumisia, kun lapsi ja tilanne on rauhallinen jne. ja sillain puolihuolimattomasti kysäistä vaan ilman mitään kuulustelun tunnetta. No täytyy kai vaan odottaa ja katsoa... saattaa olla että lapsi stressaa syksyllä alkavaa koulua ja johtuu siitäkin.

 

[piitii]

Juu pakko sen on olla normaali tai sitten meilläkin on jotain todella pielessä. Yhtä huutoa ja tunne myrskyä koko mukula.

 

[xcv]

Juu pakko sen on olla normaali tai sitten meilläkin on jotain todella pielessä. Yhtä huutoa ja tunne myrskyä koko mukula.

Kuulostaa niin tutulta.

 

["vieras"]

Kyllä minä vaadin asiallisen vastauksen jos jotain satun kysymään, lapsi sen tietää jo että tulee asiallinen vastaus ja vanhemmille ei sanota vastaan, että hiljaa, meillä pääsisi heti jäähylle ja tulisi tietsikka kielto ainakin päiväksi.

 

[xcv]

[QUOTE="vieras";26185535]Kyllä minä vaadin asiallisen vastauksen jos jotain satun kysymään, lapsi sen tietää jo että tulee asiallinen vastaus ja vanhemmille ei sanota vastaan, että hiljaa, meillä pääsisi heti jäähylle ja tulisi tietsikka kielto ainakin päiväksi.[/QUOTE]

Tuo tie on meillä käyty loppuun... jäähystä ei paljon hyötyä ole jos lapsi jaksaa itsekseen murjottaa huoneessaan pari päivää. Tietsikkaa meillä ei lapset käytä, lastenohjelmia toisinaan kielletään rankaisukeinona. Mutta tuon temperamenttisen tytön kanssa oikeasti toimii parhaiten järkipuhe - silloin kun lapsi on rauhallinen, kiukun ollessa päällä ei puhuminen muuta kuin kiukuta lisää. Yleensä lähetän lapsen ensin omaan huoneeseensa rauhoittumaan ja sitten tilanteen rauhoituttua puhutaan asiasta.

 

[-.-]

Älä kysy vaan odota että on valmis kertomaan,se on toiminu meillä.

 

[Big Bang Theory]

meidän eskarilainen poika vastaa aina kysymyksiin eskarista, että "en tiedä" " en kerro" tmv. Ja uhmakkuutta on ollut vuoden aikana todella paljon, mutta nyt jo helpottumassa. Tyttö täyttää pian 6v ja hänellä on sitten tulossa noita samoja juttuja. Menee syksyllä eskariin.

 

[xcv]

Kiitos vastauksista, taitaa olla siis ikään kuuluva juttu. Palailen vielä myöhemmin lukemaan jos on tullut lisää juttua, nyt töihin...

 

[iuytr]

meillä on kiltti, rauhallinen tyttö, joka tottelee eskarissa opea yhdestä katseesta. sosiaalinen, paljon kavereita. ja aina vastaa kysymyksiin juuri kutein sinunkin lapsesi, kun kyselen eskarista ja kavereista. ei kerro juurikaan mitään.

 

["hmm"]

Aika tutulta tuo kuulostaa. Molemmat olleet hyväkäytöksisiä hoidossa ja eskarissa. Kotona se oma temperamentti sitten kuohahtaa. Meillä ei käytetä rangaistuksia uhmaan, musta se on aika julmaa. Mieluummin yritän ymmärtää lasta, lapsen väsymystä jne. ja löytää sen yhteisen sävelen että päästään rauhassa juttelemaan.
Toinen on lapsista on juuri tuollainen että helposti saa vastauksen, en mä muista ja keskustelu meinaa tyrehtyä siihen. Sopiva ajoitus on se kaiken a ja o. Ei kannata heti alkaa "tenttaamaan" kun lapsi tulee kotiin. Antaa aikaa rauhoittua ja levähtää,niin se juttukin alkaa paremmin luistaa esim. yhdessä sohvalla istuen tai leikin lomassa. Joudun yleensä tarkentamaan kysymyksiä ellen halua vain tyytyä yksioikoiseen vastaukseen.
Ja varsinkin tuo temperamenttisempi ja itsepäisempi tapaus on saattanut huutaa "hiljaa" kun on komennnettu. Silloin yleensä vetäydyn itseeni miettimään että mites tää nyt näin on. Oma rauhoittuminen siihen parhaiten auttaa ettei hiosta liikaa mutta silti asian on mentävä perille, hyvässä hengessä.

En menisi tukahduttamaan lapsen tunneilmaisuja jäähyillä ja rangaistuksilla mikäli suusta sattuu pääsemään väärä sana. Ihmisiä ne on lapsetkin ja kukapa meistä niin hienosti aina käyttäytyy. Olisi kauheaa jos joku olisi aina rankaisemassa siitä että on paha olla, paha mieli tai kiukuttaa eikä käyttäydy etikettisääntöjen mukaan.

 

["vieras"]

Itse olen ihmetellyt samaa meidän eskarilaisesta. Mietin jo, että onko se murrosikä aikaistunut näin paljon. Olen kyllä huomannut sen että tykkää jutella sitten itse usein illemmalla ja omasta aloitteestaan. Heti eskarista tullessa muistaa vain, että mitä on syöty. Ei oikein muuta. Saa ärtyneitä vastauksia.

 

[Deleted member 70007]

Tutulta kuulostaa... "hiljaa" sain itsekin kuulla välillä, mutta siitä sai jäähyn.
Omassa huoneessaan sai ja saa edelleen murjottaa, mutta ovia ei paiskota. Olen itsekin luonteeltani aika lailla topakka, ja pinna palaa (turhan) usein.
Ovien paiskomisen jälkeen avasin neidin oven, ja ilmoitin, että tässä talossa ei muuten ovia paiskota, tai sitten sun huoneestas irrotetaan ovi!!!!!
Meillä ei myöskään rajoiteta toisen puhumisia kieltämällä kyselemisiä, ja koitan kyllä olla itekkin tekemättä sitä, vastaan vaan etten tiedä vastausta jos ei jaksa.
Sanoin vaan, että kyllä minä saan kysellä, niinkuin sinäkin saat.

Selkeät säännöt, mitä tehdään ja ei, auttavat kyllä. Ja sitten vaan koitetaan kestää.