eivät niin kovin pienestä murehdi. Eivätkä ole pikku jutuista moinaankaan? Vai miten he jaksavat? Meillä 3 lasta ja murehdin millon mistäkin asiasta, viimeksi kun kuopus oli 11 päivää kuumeessa, olin itsekin koko ajan mahakipuinen. Tuntuu välillä, että tänne niitä lapsia tulee pahaan maailmaan kärsimään. Siis onko ajatuksissani vikaa? Siis mikä on monilapsisen perheen äidin jaksamiskeino? :flower: :flower:
Onko niin, että ne joilla on paljon lapsia...
- Viestiketjun aloittaja sarppus
- Ensimmäinen viesti
1
12lasta
Vieras
Lääkkeet ja juopottelu, aamun kun aloittaa kunnon viinapaukulla menee päivä ihan itekseen ohji ja krapula kun tulee niin pari diapamia auttaa.
V
vieras
Vieras
Meillä 6 enkä omasta mielestä turhia stressaa. En kyllä stressanut alun alkaenkaan. Eiköhän tuo ole enemmän kiinni omasta luonteesta kuin lapsimäärästä?
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
juu peesaan tätä luonteesta kiinni. Mun sisko oli hysteerikko jo ensimmäisen kanssa. Nyt sillä kolme ja sama jatkuu. Itse en noiden kahden kanssa ole aloittanutkaan ja tuskin kolmannenkaan.
K
k
Vieras
Minulla on "vain" 2 lasta, enkä panikoi ihan pienestä. Toki huolestun, jos siihen on aihetta ja pelkäänkin jos on aihetta, joskus myös ilman aihetta, kuten jos vaikka ajattelen, mitä kaikkea voi tuolle meidän rasavillille pojalle teininä tapahtua.
Mutta olenkin vanhin lapsi 5 lapsen perheestä, ikäeroa nuorimpaan on 14v ja minusta seuraavana syntyneeseen 6v, joten kaikkea on nähty ja paljon muistaa, ehkä tässä on syy suhteellisen rentoon ajattelumalliin
Mutta olenkin vanhin lapsi 5 lapsen perheestä, ikäeroa nuorimpaan on 14v ja minusta seuraavana syntyneeseen 6v, joten kaikkea on nähty ja paljon muistaa, ehkä tässä on syy suhteellisen rentoon ajattelumalliin
L
luonteesta on kiini
Vieras
Meillä yksi lapsi enkä mistään murehdi tai märehdi tai mitään sellaista (=
mun ystävällä kans yks lapsi ja se on heti ihan suunapäänä -mitä vain tapahtuukaan, ite suhtaudun asioihin perusrauhallisesti ja hillitysti. ELI SE ON LUONTEESTA KIINI!!!
mun ystävällä kans yks lapsi ja se on heti ihan suunapäänä -mitä vain tapahtuukaan, ite suhtaudun asioihin perusrauhallisesti ja hillitysti. ELI SE ON LUONTEESTA KIINI!!!
K
kyllä ne valittaa, ja pienistä
Vieras
Kyllä mun tuntemani 5lapsen äiti ainakin valittaa enemmän kuin tarpeeksi. Raivostuttavaa. Ongelmat on niin pieniä. Kuvitellaan että omat ongelmat on suurempia kuin muiden sen vuoksi että on valinnut suurperheen elämän.
L
luonteesta on kiini
Vieras
ps. olen siis todella rento lasten kanssa enkä ole heti että voi kamalaa jne..
osaan ottaa rennosti ja fiksusti... olen hoitanut tosin lapsia päiväkodissa kymmenen vuoden ajan että ehkä rentous tulee sieltäkin ettei pienistä hätkähdä ja hätiköi ja vaikka verilentäis niin osaa olla ERITTÄIN rauhallinen ja hillitty vaikka sisältäpäin tutisis ja jyrisis niin ettei tosikaan..
mitään en näytä lapsille ja mun lapselleni ulospäin olen aina rauhallinen ja hillitty tapahtui mitä tapahtui..mutta tietty sellasissa tilanteissa missä joku lapsi ottaa ison kiven ja heittää toista sillä niin ilmanmuuta näytän selkeästi mitä mieltä moisesta olen! :-D Mutta tilanteet mitkä jo sinällänsä lastakin järkyttävät niin pysyn rauhallisena, erittäin rauhallisena !!
osaan ottaa rennosti ja fiksusti... olen hoitanut tosin lapsia päiväkodissa kymmenen vuoden ajan että ehkä rentous tulee sieltäkin ettei pienistä hätkähdä ja hätiköi ja vaikka verilentäis niin osaa olla ERITTÄIN rauhallinen ja hillitty vaikka sisältäpäin tutisis ja jyrisis niin ettei tosikaan..
mitään en näytä lapsille ja mun lapselleni ulospäin olen aina rauhallinen ja hillitty tapahtui mitä tapahtui..mutta tietty sellasissa tilanteissa missä joku lapsi ottaa ison kiven ja heittää toista sillä niin ilmanmuuta näytän selkeästi mitä mieltä moisesta olen! :-D Mutta tilanteet mitkä jo sinällänsä lastakin järkyttävät niin pysyn rauhallisena, erittäin rauhallisena !!
K
kg
Vieras
Juu on se varmasti luonteesta kiinni.
Meillä lapset saa remuta, siis meillä on 2 lasta, juuri niin paljon kuin tahtoo, tietenkään ei pitkin seiniä tai kiipeillä mihinkään tosi korkealle, mutta saavat temmeltää, en panikoi ja jos tulee haveri, niin otan senkin rauhallisesti, ei se lapsen pahaa mieltä lievennä, jos itse panikoituu tai auta tilannetta ainakaan
Ja eipä lapset oikein muuten opi varomaan, jos koskaan ei mitään satu, niin se oikeasti vain on, ei lapsi esimerkiksi ymmärrä, jos äiti sanoo, että älä koske, se on kuuma tulee pipi, vaan kyllä ne joskus siihen kuumaan koskee ja sitten kyllä tietävät, miksei kannata koskea. TArkoitin siis tuolla esimerkillä vaikkapa nyt kuumaa ruokaa tms. ei siis mitään kiehuvaa vettä tai tulikuumaa hellaa, tosin taitaa mekiistä jokainen lapsi joskus noitakin testata.
Ystäväni taas on luonteeltaan kauhea stressaaja ja panikoija, oli jo ennen lasta.
Heillä siis yksi lapsi ja jos lapsi kotona yrittää kiivetä sohvalle, juoksee äiti kauhunvallassa ja huutaa paniikissa, että eiiiiii, älä mene sinne sinä putoat.
Muutenkaan ei saa tehdä juuri mitään ns. uskaliasta ja koetteleekin äitiparkansa sietokykyä ERITTÄIN PALJON
Yleensä kun ollaan oltu yhdessä pihalla, minä toppuuttelen häntä ja sanon, että juu, seisoo nyt tuossa hiekkiksen reunalla, korkeintaan tulee naarmu polveen tai muutama kuhmu, jos putoaa tuosta alle 0,5m korokkeelta, otahan rauhassa.
Ja kerran niin kävikin, että tyttö putosi siitä ja naarmuja tuli, mutta tyttöpä ei edes itkenyt, se oli hänestä hauskaa ja teki sitä uudestaan ja uudestaan, sen jälkeen siis leikki mielessä, ei enään kolhinut itseään
Meillä lapset saa remuta, siis meillä on 2 lasta, juuri niin paljon kuin tahtoo, tietenkään ei pitkin seiniä tai kiipeillä mihinkään tosi korkealle, mutta saavat temmeltää, en panikoi ja jos tulee haveri, niin otan senkin rauhallisesti, ei se lapsen pahaa mieltä lievennä, jos itse panikoituu tai auta tilannetta ainakaan
Ja eipä lapset oikein muuten opi varomaan, jos koskaan ei mitään satu, niin se oikeasti vain on, ei lapsi esimerkiksi ymmärrä, jos äiti sanoo, että älä koske, se on kuuma tulee pipi, vaan kyllä ne joskus siihen kuumaan koskee ja sitten kyllä tietävät, miksei kannata koskea. TArkoitin siis tuolla esimerkillä vaikkapa nyt kuumaa ruokaa tms. ei siis mitään kiehuvaa vettä tai tulikuumaa hellaa, tosin taitaa mekiistä jokainen lapsi joskus noitakin testata.
Ystäväni taas on luonteeltaan kauhea stressaaja ja panikoija, oli jo ennen lasta.
Heillä siis yksi lapsi ja jos lapsi kotona yrittää kiivetä sohvalle, juoksee äiti kauhunvallassa ja huutaa paniikissa, että eiiiiii, älä mene sinne sinä putoat.
Muutenkaan ei saa tehdä juuri mitään ns. uskaliasta ja koetteleekin äitiparkansa sietokykyä ERITTÄIN PALJON
Yleensä kun ollaan oltu yhdessä pihalla, minä toppuuttelen häntä ja sanon, että juu, seisoo nyt tuossa hiekkiksen reunalla, korkeintaan tulee naarmu polveen tai muutama kuhmu, jos putoaa tuosta alle 0,5m korokkeelta, otahan rauhassa.
Ja kerran niin kävikin, että tyttö putosi siitä ja naarmuja tuli, mutta tyttöpä ei edes itkenyt, se oli hänestä hauskaa ja teki sitä uudestaan ja uudestaan, sen jälkeen siis leikki mielessä, ei enään kolhinut itseään
Ok kiitos vastauksista, ehkä se on enemmän luonnekysymys, sitä vaan aattelin että miten nuo monen lapsen äidit oikein jaksaa, jos niistäkin moni kuitenkin stressaa pienestä ja vaikuttaako se lasten hankitaan ja siihen montako lasta haluaa?? Voiko sitä muuttua leppoisammaksi, kun lapsia tulee enemmän vai päivastoin? :flower: :flower:
