Onko mulla synnytyksen jälk.masennus/baby blues?Auttakaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksinäinen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yksinäinen äiti

Vieras
kun tuo sikatauti on saanut mut täysin pois tolaltani?Ajattelen ja pelkään sitä jatkuvatsi,öisin kun imetän,se tulee mieleen,aamulla avaan koneen ja avana kaikki aloitukset aiheesta ja joudun paniikkiin.Pelkään lasteni puolesta niin paljon etten saata olla,näen kauhukuvia että joudun hautaamaan rakkaat lapseni.
Olenko mennyt liiallisuuksiin,en pysty elämään kun tuntuu että kaikki loppuu kuitenin,viimeistään siinä toisessa pahemmassa aallossa.En jaksa kuunnella "tulee jos on tullakseen" kannanottoja,ne ei minua lohduta.
Kyselin jo aiemmin tuosta kun mieheni menossa ensi vkolla työreissulle Espanjaan ja Belgiaan ja pelkään hänen tuovan taudin meille,enkä tiedä pitisikö lähteä vauvan ja kahden muun lapsen kanssa evakkoon.
Oikeasti,olenko sekoamassa vai mitä?
Niin ja vauva nyt vajaa 3 viikkoa.
Neuvolassa ei voi puhua kesäsijaiselle,ei ymmärrä yhtään.
 
Ni mitäpä tuohon muuta ku tulee jos on tullakseen. Vaikka kielsit niin sanomasta. Mua ei pelota ko. tauti yhtään. Mutta varmaan pelkoasi lisää se, että mies on emnossa ulkomaille. Ainahan siinä riski on suurempi, mutta muista, että ei siihen tautiin Suomessa oiekasti kuole. Siihenhän on lääkkeet olemassa ja sitä verrataan jo tavalliseen flunssaan. Pelko pois. Vauvasiki jo vaistoaa srtessin. Elä huolettomasti vaan ja nauti vauvas kans olemisesta.
 
Siis synnyttäneellehän tehdään neuvolassa niitä rasti-ruutuun masennustestejä. Kyllä kesäsijainenkin sen pisteiden laskemisesta selviää. Seuraavalla käynnillä pyydät tehdä sen testin. Eihän se mikään lopullinen diagnoosi ole, mutta suuntaa-antava.
 
Alkuperäinen kirjoittaja öö:
Siis synnyttäneellehän tehdään neuvolassa niitä rasti-ruutuun masennustestejä. Kyllä kesäsijainenkin sen pisteiden laskemisesta selviää. Seuraavalla käynnillä pyydät tehdä sen testin. Eihän se mikään lopullinen diagnoosi ole, mutta suuntaa-antava.

Näin on ja sitt jos siell on jotain, ne ohjaa sut eteenpäin neuvolapsykologille tai perheneuvolaan tms, ei sun sille kesäsijaiselle tarvii puhua.

Voithan pyytää itse, että voisitko päästä sellaisen luokse puhumaan.

Mua pelottaa kanssa, oon ihan varma, että kun se iskee, se on loppu. Pelkään lasten takia eniten, mutta myös miehen.. Kuoleman pelko mulla on ylipäätään ollut taas tämän kuopuksen syntymästä asti. On päiviä jolloin pystyn laittamaan asiat oikeisiin suhdanteisiin, mutta kun ilta tulee, järki lähtee...

Yritän lukea paljon positiivista faktaa: en mitään kuoleman tapauksia, enkä muuta. Vaan niiden professoreiden artikkeleja, jotka vakuuttaa, ettei tämä ole kausilunssaa kummempi. En tiedä onko siitä ollut apua, mutta olen kuitenkin nukkunut pari yötä kohtuu hyvin..
 
Kyllä muakin ahdisti synnytyksen jalkeen kaikki sairaudet ja muu pahuus. Pelkäsin kaikkea. Siihen auttaa keskustelu, aika ja lepo.
Nyt tämä sikainfluenssa ahdistaa muakin. Pahasti. Ajattelen sitä ensimmäisenä kun herään ja viimeisenä kun nukahdan.
Nyt on kuitenkin niin, että me selvitään tästä. Me tehdään parhaamme, ettemme saisi koko infektiota. Jos se kuitenkin tulee, me selvitään siitä. Mennään heti sairaalaan ja saadaan lääkkeet. Jos meidän aika ei ole nyt kuolla, me ei kuolla. Minä uskon, että meidän aika ei vielä ole. Tämän pelon tarkoitus on kasvattaa meitä ja auttaa meitä näkemään myös muiden hätä. On hienoa, että olet noin voimakkaasti tunteva ja empaattinen ihminen. Te selviätte kyllä.
 

Yhteistyössä