Onko mulla masennus?

[kysyn vaan]

- en saa mielihyvää oikein mistään
- koen että mies on ihan hiton äsyttävä ja mietin jopa eroa
- seksi halut täysin poissa
- koen olevani huono
- epäilen onko musta ylipäätänsä yhtään mitään
- stressaan kokoajan rahaasioita
- työttömyys tuntuu vievän järjen
- mietin opiskelua ja tuntuu että mun olis pakko opiskella joku tosi arvostettu ammatti että mua pidettäis jonkun arvoisena
- en arvosta itseäni
- painonnousu
- syön liikaa koska tuntuu että se syöminen on ainoa mikä HETKEKSI saa hyvän mielen
- missään ei tunnu olevan mitään järkeä tai merkitystä
- tuntuu siltä kun olisin ihan hukassa, umpikujassa

jaksan kuitenkin ihan hyvin siivota, laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia.

 

["noh"]

Kyllä se siltä kuulostais.
Kannattaa hakea siihen apua, se auttaa.

 

[kok]

Ehkä lievänä on. Mulla oli myös se että en jaksanut siivota, ruoan laittaminen oli ylivoimaista ja lapsen perusasioista huolehtiminen oli retuperällä.

 

[mummi jo]

itsellänikini samanlaiset oireet olivat läsnä nuorena...paikkakunnan vaihto ja uudet työpaikat....auttoi asiaan ja 10v meni hyvin...sit alko tökkii...paikkakunnavaihto ja uudet työpaikat,,,auttoi taas ,,ja meillä kasvoi tossa rinnalla 4 tenavaa aikuiseksi ja heistä tuli korkeallekoulutettuja joten suosittelen kenelle vaan..ja avioliittokin on pysynyt koossa jo 45v

 

["vieras"]

Luultavasti on mutta ei kannata heittää kirvestä kaivoon, apua masennukseen on tarjolla joka paikassa. Hakeudu työterveyslääkärin vastaanotolle ja aloita mielialalääkitys, terapiakin jos mahdollista.

 

[hehehe]

[QUOTE="vieras";28968597]Luultavasti on mutta ei kannata heittää kirvestä kaivoon, apua masennukseen on tarjolla joka paikassa. Hakeudu työterveyslääkärin vastaanotolle ja aloita mielialalääkitys, terapiakin jos mahdollista.[/QUOTE]

Jos luit aloituksen ihan ajatuksella ehkä olisit huomannut että ap on työtön. Ei taida päästä työterveyslääkärille.

 

[huohh]

Mulla on kaikki nuo listan oireet, en siltikään jaksa siivota se ei siis kiinnosta enkä aina jaksa laittaa ruokaakaan eli aika pitkälle valmiilla ruuilla mennään. Suihkuun menokin on tuskaa.
Mies paljon poissa kotoa ja kun on kotona en siltikään mene/vaadi itselleni vapaa-aikaa. En arvosta itseäni että minullakin olisi jotain ulkomaailmalle annettavaa enkä siksi jaksa ajatella poistuvani kotoa juuri minnekään. Kaupassa nyt joskus käyn. En jaksa urheilla koska olen ruma ja lihava enkä muuta tarvi, kukaan ei minua jaksa tai minusta tykkää.
Terapiaa käyty vasta hetki ja vaan vaikeammaksi menny oma jaksaminen. Lääkkeitäen voi vielä aloittaa yhdestä syystä.