Onko muita yh:ita jotka ei kaipaa kumppania??

["mä"]

Vai oonko jotenkin outo?
Mulla 2v5v tyttö ja kohta vuoden kaksistaan asusteltu, en kaipaa mitää ukkoa tänne.

 

[astrolabe]

No mie olin yksin sellaset 8 vuotta ennen viimeisintä suhdetta...

 

["minä"]

En ole yh, mutta jos joskus sellainen olisin, niin en varmasti haluaisi uutta miestä ainakaan saman katon alle asumaan. Nautin yksinolosta ja siihen liittyvästä itsenäisyydestä.

 

[Hilkka77]

Minä olen kahden pojan (4v. ja 6v.) yh ja ollut kolmistaan poikien kanssa nyt pari vuotta. Seurustelin tuossa välissä, mutta samaan asuntoon en miestä huolinut, enkä huoli jatkossakaan. Nyt olen taas sinkku, eikä mitään hinkua edes seurustella. Ihmissuhteet on kunnossa, pojat näkevät isäänsä säännöllisesti, ja minä viihdyn yksin oikein hyvin. Parisuhteista on tähän asti ollut pelkkää harmia ja huolta. Olen onnellisempi yksin.

 

[Moraalinvartija]

Minäkin viihdyn erinomaisesti yksin, olen oikeastaan aina ollut vähän sellainen. Voi tietysti olla, että jossain vaiheessa alkaa kaivata miestä, mutta tällä hetkellä on hyvin vaikeaa kuvitella että saman katon alle enää kenenkään kanssa tahtoisin.
Koskaan ei tietysti pidä sanoa ei koskaan

 

["yyhoo"]

Minäkin viihdyn erinomaisesti yksin, olen oikeastaan aina ollut vähän sellainen. Voi tietysti olla, että jossain vaiheessa alkaa kaivata miestä, mutta tällä hetkellä on hyvin vaikeaa kuvitella että saman katon alle enää kenenkään kanssa tahtoisin.
Koskaan ei tietysti pidä sanoa ei koskaan

Tätä vois vaikka kompata. Ex sai mun kohdalla sen verran kovan "miesvihan" päälle tekosillaan, että en voisi tällä hetkellä kuvitella ikinä milloinkaan ottavani yhtään mieheksi kutsuttua otusta mua kiusaamaan ja varsinkaan saman katon alle. Pthyi... :x

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="yyhoo";25811659]Tätä vois vaikka kompata. Ex sai mun kohdalla sen verran kovan "miesvihan" päälle tekosillaan, että en voisi tällä hetkellä kuvitella ikinä milloinkaan ottavani yhtään mieheksi kutsuttua otusta mua kiusaamaan ja varsinkaan saman katon alle. Pthyi... :x[/QUOTE]

Minulla ei mitään kummempaa miesvihaa ole, olen vain vähän erakko Joten yhdessä asuminen jonkun kanssa on aina ollut tietyllä tavalla ahdistavaa, kaipaan paljon omaa tilaa ja rauhaa. Ei se niinkään häirinnyt silloin kun yhdessä asuttiin, mutta nyt kun olen sen taas saanut, en hevillä luovu!

 

[TuuhisHarmaana]

Kyllä, enkä edes harrasta irtosuhteita. Oksettaa koko ajatuskin. Vuosia olen ollut yh ja tulen olemaankin, ihan vapaasta tahdosta.

 

[Mä mä mä]

Kyllä täällä ilmoittautuu taas yksi totaaliyh..... mut en kyllä sitä miestä asuntoon kaipaa, tuon pikkupoikani lisäksi
Ollaan oltu koko ajan kaksin ja arki on muodostunut meille omanlaiseksi, jos tähän nyt pitäis toinen aikuinen sovittaa, niin kyllä se rankkaa olisi kaikille. Olen ajatellutkin, että jos kohdalle sellainen seurusteltava kaveri tulisi, niin omat asunnot olisi toistaiseksi kyllä ainoa toimiva ratkaisu.

 

["yyhoo"]

Minulla ei mitään kummempaa miesvihaa ole, olen vain vähän erakko Joten yhdessä asuminen jonkun kanssa on aina ollut tietyllä tavalla ahdistavaa, kaipaan paljon omaa tilaa ja rauhaa. Ei se niinkään häirinnyt silloin kun yhdessä asuttiin, mutta nyt kun olen sen taas saanut, en hevillä luovu!

Juu, ymmärsin pointin, mutta mulla tuo vaan lisänä. Eli olen itsekin viihtynyt elämässäni myös omissa oloissani, vaikka parsuhteitakin on ollut. Eikä se parisuhde exänkään kanssa sillä tavalla muakaan siis mitenkään ahdistanut alussa, mutta narsku vaan toi sitten siihen ne omat juttunsa, jonka takia taas "päätin", että yhtään ukkoa ei tule mua enää "kahlitsemaan" ja pettämään. Ja nuo exän tekoset oli vaan sitten se viimeinen niitti, mikä "laukasi" tän "vihan" miehiä kohtaan. Olen siis ennenkin joutunut pettymään miesten petollisuuteen, mutta tämä viimeisin oli niin "räikeä tapaus" (väkivallan ja juopottelun lisäksi), että meni usko lopullisesti noihin kaksilahkeisiin. Vaikka narsismi sairaus onkin, eikä se ole jokaisella, mutta kuitenkin - antaa sitten mokomien olla vaan. :snotty:

 

[Keittiönoita]

Kohta 20 vuotta ilman parisuhdetta ja ihan tyytyväinen olen tilanteeseen. Miehet ovat mukavia, mutta mikään ei voita omaa tupaa ja omaa lupaa En siis halua asua saman katon alla muiden kuin omien lasteni kanssa. Tapailla voin, mutta ei mitään sen enempää. Harmi vaan, että pääsääntöisesti kaikki tapaamani ja mukaviksi havaitsemani miehet haluavat parisuhteen eikä heille pelkkä tapailu riitä.

 

[Littledeath]

Mä olen ollut aina sinkku, jossei lasketa yhtä kolmen vuoden seurustelua 18 ikävuoden tietämillä. En ole koskaan asunut miehen kanssa. Mulla on 1v lapsi ja olen tyytyväinen näin. Tuntuu että ympäristö asettaa paineita. kaikki kyselee olenko rakastunut ja enkö nyt saa ketään.. Ei se siitä ole kiinni ettenkö saisi, ottajia kyllä olisi ollut. En vaan ihastu kehenkään niin minkäs teet. Nautin tästä kun on tosiaan oma tupa ja oma lupa

 

["Outolintu"]

Ihana huomata, etten ole ihan yksin samanlaisten ajatuksieni kanssa.
Olen ollut nyt yksin noin kolmisen vuotta tyttäreni kanssa. Enkä ole juurikaan kaivannut herraseuraa arkea meidän kanssa jakamaan. Toisinaan kaipaa sitä aikuista keskusteluseuraa, mutta onneksi on ihanat ystävät, kenen kanssa jutella "aikuisten asioista".
Vaikka täytyy kyllä myöntää, että joskus myös kaipaan sitä läheisyyttä, mutta ylipäätään olen tyytyväinen elämääni juuri tällaisena. =)
Joskus mietin, että enemmän työkaverit ja ystävät huolehtii mun "pariutumisesta" ku minä itse... =) Ja liian usein saa kuulla sanonnan, että "Sä olet vaan liian kranttu..." Mun mielestä toi on suurinpiirtein ärsyttävintä mitä ihminen voi toiselle sanoa. Ei ole kyse siitä, että en ketään kelpuuttaisi tai etten ketään saisi, mutta en juuri nyt kaipaa ketään... Tuntuu vaan siltä, että kukaan ei usko sitä...

 

["a.p"]

Kiitos vastanneille

 

[neljäs_tulossa]

Neljäs syntyi juuri enkä ole kaivannut ketään sotkemaan elämääni..