Onko muita samanlaisia?

[kateellinen]

Olen itse sellainen henkilö, etten käytännössä toivo kenellekään mitään hyvää, paitsi ihan läheisimmille ihmisille eli perheelleni ja läheisimmille sukulaisilleni ja ehkä yhdelle parhaalla ystävälleni. En tarkoita, että haluan jokaiselle muulle pelkkää huonoa, vaan sitä, että tulen heti kateelliseksi ja suutun, jos joku tämän "sisäpiirin" ulkopuolisista henkilöistä pääsee vaikkapa töihin tmv. Alan etsiä näistä tapahtumista heti jotain onnenpotkuja, porsaanreikiä ymv, joilla pyrin selittämään, etteivät henkilöt oikeasti ole ansainneet näitä hyviä asioita.

Mutta mikäli jollekin henkilölle tästä sisäpiirini ulkopuolelta tapahtuu jotain ikävää, erotaan, on ongelmia parisuhteessa, työelämässä jne, olen kyllä erittäin aktiivisesti heitä tukemassa ja koen olevani jollain tapaa hyväkin tässä. Minulle uskoudutaan paljon ja halutaan kuulla neuvojani jne. Olen myös itse vilpittömästi heidän tukenaan, mikäli tilanne on riittävän huono, jolloin osaan tuntea empatiaa. Mutta on myös tilanteita, jolloin pohjimmiltani olen tyytyväinen tapahtuneesta ikävästä tilanteesta, vaikka ulospäin näytänkin olevan heidän tukenaan.

Onko siis muita, joilla vilpitön empatia herää vasta, kun riittävän huonoa tapahtuu, mutta muuten ei olla pohjimmiltaan tukena ja apuna?

 

[vieras]

Kuulostaa aika pahalta. Aika paljon saat itseäsi työstää, että selvität tuon. Ymmärrä, että kaiken sen saat takaisin mitä ulos lähetät! Feikkisi paljastuu lopulta, aina. Etkä itsekään voi olettaa saavasi vilpitöntä tukea keltään muulta "ulkopuoleltasi". Saatat paljastua jonaklin päivänä aika yksinäiseksi ihmiseksi..

 

[papukka]

Niin...sitä kustutaan katkeruudeksi. Ja aika perussuomalainen piirre taitaa olla. Itse olen aidosti onnellinen mikäli tutuille sattuu jotain hyvää. Ja todella pahoillani, jos jotain pahaa. Minusta kuulostaisi siltä, ettet ole aivan täysin tyytyväinen elämääsi tai itseesi, voisikohan tämä johtua siitä? Siis jos kaivelet oikein syvältä ja mietit...?

 

[yhden kaveri]

Joo, mun yks kaveri on juuri tuollainen. Lisäksi hän liiottelee omia "ongelmiaan" (kaikkien pitäisi tukea häntä kun hänella on vaikka migreenikohtaus tai jhän outuu kaupasta itse omin kätösin raahaamaan ruokaostokset). Ollaan kavereita ihan muista syistä, empatiaa en häneltä odota. Hauskaa läppää lähinnä. Mielestäni kaverillani on huono itsetunto ja hän on pinnallinen. Mutta se on hänen luonteensa, fine by me.

 

[ap]

Kuulostaa aika pahalta. Aika paljon saat itseäsi työstää, että selvität tuon. Ymmärrä, että kaiken sen saat takaisin mitä ulos lähetät! Feikkisi paljastuu lopulta, aina. Etkä itsekään voi olettaa saavasi vilpitöntä tukea keltään muulta "ulkopuoleltasi". Saatat paljastua jonaklin päivänä aika yksinäiseksi ihmiseksi..

Tätä olen kyllä pelännytkin ja tiedostanut osittain. Totta kai haluaisin muuttua ja oppia olemaan vilpittömästi iloinen muiden ihmisten onnistumisista. Hirveästi menee energiaakin siihen, että on kateellinen ymv. Aivan turhaa energiaa. Täytyisi enemmän keskittyä omaan tekemiseen ja olla tyytyväinen siitä mitä itsellä on.

 

[ap]

Niin...sitä kustutaan katkeruudeksi. Ja aika perussuomalainen piirre taitaa olla. Itse olen aidosti onnellinen mikäli tutuille sattuu jotain hyvää. Ja todella pahoillani, jos jotain pahaa. Minusta kuulostaisi siltä, ettet ole aivan täysin tyytyväinen elämääsi tai itseesi, voisikohan tämä johtua siitä? Siis jos kaivelet oikein syvältä ja mietit...?

Kyllä se johtuu juuri siitä, etten ole täysin tyytyväinen omaan elämääni. Ei siitä nyt paljon puutukaan, mutta vielä kuitenkin sen verran vaiheessa elämän rakentaminen, että ei voida puhua vakaasta tilanteesta.

Näinhän sitä sanotaankin, että sellaisten, joilla itsellä menee hyvin, ei tarvitse olla toisille kateellinen tai muita haukkua.

 

[Ncm]

En kyllä samanlaiseksi koe itseäni. Joskus olen kateellinen, mutta en minä toisilta tahdo pois sitä, minkä ovat itse saavuttaneet.

 

[ap]

En kyllä samanlaiseksi koe itseäni. Joskus olen kateellinen, mutta en minä toisilta tahdo pois sitä, minkä ovat itse saavuttaneet.

No en itsekään välttämättä tahdo pois sitä, mitä ovat saavuttaneet, koska silloin voidaan juuri tulla siihen pisteeseen, että tilanne kääntyy niin pahaksi, että koen tämän tilanteen vilpittömästi ikäväksi ja olen pahoillani henkilön puolesta, enkä haluaisi hänen joutuneen tällaiseen tilanteeseen.

 

[rupsukka]

Kuulostaa aika pahalta. Aika paljon saat itseäsi työstää, että selvität tuon. Ymmärrä, että kaiken sen saat takaisin mitä ulos lähetät! Feikkisi paljastuu lopulta, aina. Etkä itsekään voi olettaa saavasi vilpitöntä tukea keltään muulta "ulkopuoleltasi". Saatat paljastua jonaklin päivänä aika yksinäiseksi ihmiseksi..

Tätä olen kyllä pelännytkin ja tiedostanut osittain. Totta kai haluaisin muuttua ja oppia olemaan vilpittömästi iloinen muiden ihmisten onnistumisista. Hirveästi menee energiaakin siihen, että on kateellinen ymv. Aivan turhaa energiaa. Täytyisi enemmän keskittyä omaan tekemiseen ja olla tyytyväinen siitä mitä itsellä on.

Aivan niin! opettele tuntemaan kiitollisuutta jokaisena päivänä, kaikista ihanista asioista, joita sinulla on. Yllättävän piankin saatat huomata, kuinka pystyt iloisemaan muiden ilosta ja onnesta! Negatiiviset energiat todella kuluttaa elämänvoimiasi valtavasti. Iloitseminen puolestaan lisää niitä! Kokeile esim.reikiä tai muuta vastaava itsehoitomenetelmää, jolla voit tukea ja vahvistaa omaa kasvuasi ja saada iloa elämääsi!