Onko muita jotka kyllästyy ihmisiin?

[vieras]

Mä oon sosiaalisessa työssä ja tykkään ollakki, mutta vapaa-ajalla en jaksa olal ihmisten kans hirveästi tai neki valikoivasti. Ennen sitä hengas vaikka kenen kans ja kaveripiiri oli laaja, mutta jotenki en jaksa enää pinnallisia ihmisiä ja niin, ei vaan jaksa..

 

[Rukoilijasirkka]

Tavallaan joo, mutta arvelen, että se johtuu siitä, että otan paineita siitä, olenko itrse tarpeeksi kiinnostavaa seuraa ja haluaako kukaan edes tavata minua.

Sen takia oma sisko on mulle hyvä ystävä, koska sillähän on tavallaan velvollisuus pitää musta just tälläsenä. Vaikkakin mä luulen, että mä pidän siitä enemmän, ku se musta. Siis luulen.

 

[ap]

Tavallaan joo, mutta arvelen, että se johtuu siitä, että otan paineita siitä, olenko itrse tarpeeksi kiinnostavaa seuraa ja haluaako kukaan edes tavata minua.

Sen takia oma sisko on mulle hyvä ystävä, koska sillähän on tavallaan velvollisuus pitää musta just tälläsenä. Vaikkakin mä luulen, että mä pidän siitä enemmän, ku se musta. Siis luulen.

Mä en todellakaan ota paineita siitä, vaan kun kuuntelenki nykyään jonku q10 vuotta kaverina olleen jutustelua, mä en vaan jaksa, se on sisällötöntä small talkingia ryyppyreissuista tms, ja ei kiinosta - olen useamman kaverin suhteen huomannut saman;näköjään aika ja ihmiset muuttuu..

 

[Non compos mentis]

Olen mielestäni sosiaalinen ihminen, mutta olen saanut takaisin kykyni olla yksinkin. Sekin on minusta tärkeää. En oikein usko sellaista ihmistä löytyvänkään, jonka kanssa voisin asua. Olen hankala ihminen, en halua elämästäni vaikeaa siksi, että saman katon alla olisi toinen aikuinen, joka voisi kiukutella minulle.

Erilaisia kavereita ja ystäviä löytyy. Silti yhä enemmän pidän omasta seurastani. Itseeni voin ainakin luottaa 100%.

 

[illuusia]

Taitaa olla mun pinoni.
Myöskin "sosiaalisessa työssä" ja kyllä sitä on päivän päätteeks aika puhki ja riittää ihan lapsen ja miehen seura. Viikonloppuisin kyllä on kiva nähdä kavereita, mutta arkisin en tosiaan meinaa jaksaa.

 

[hanna]

sama juttu.päivät kuluu ison ihmismassan keskellä ja kiireessä.illat ja vapaat olen yksin ja hiljaa

 

[Istafra]

Kyllästyn ei-avarakatseisten ihmisten seuraan. Onneksi minua on siunattu avarakatseisella ystäväpiirillä.

 

[vieras]

Mä pidän paljon puhelinta kiinni viikonloppusin ja iltasin, siis äänettömällä ja jos on tärkeää niin otan yhteyttä kun nään, yllätysvieraista en pidä ja mä voisin oikeasti muuttaa vaikka erakoks

 

[fanta]

Minä kyllästyn melko nopeasti, olen koittanut siis olla alunalkaen vähemmän esillä, kun en kuitenkaan kauan "jaksa", etenkään jos tuntuu, että joku minun henkilökohtaiseen tilantarpeeseeni nähden koittaa liian lähelle.

 

[hh]

Taitaa olla mun pinoni.
Myöskin "sosiaalisessa työssä" ja kyllä sitä on päivän päätteeks aika puhki ja riittää ihan lapsen ja miehen seura. Viikonloppuisin kyllä on kiva nähdä kavereita, mutta arkisin en tosiaan meinaa jaksaa.

Tätä peesailen täysin. Kiva, kun on muitakin "outoja" (joskus on kommentoitu tätä tapaani elää oudoksi).

 

[hepuli]

tällä hetkellä joo ihan kybällä =( oma äiti ja sisarukset ei pidä ollenkaa yhteyttä(en jaksa enää minäkää),isä sentäs soittaa n.kerra kuus ja kyselee kuulumisisa(ja valittaa yli puolet puhelusta),lasten kummit ei pidä yhteyttä(2 mun sisaruksia ja 1 kaveri)...tää kaveri taas eilen kehu et tulee kattoo poitsua ja paskat eip oo näkyny ja tietää et koht mennää jo nukkuu(poika siis) ja tää ei oo tod.eka kerta =( en mä jaksa kans sit pitää yhteyttä vai pitäiskö mun yksi pitää kaikkii yhteyttä???

 

[vieras]

Kyllästyn varsinkin jos ihmiset yrittää väen vängellä ängetä seuraani. Jotku ei myöskään ymmärrä koska vierailu alkaa haisemaan. Muutama hyvä ystävä on joita jaksan, muuten oma seura paras seura. Tuo vanha sanontahan menee että 'ystävänsä voi valita, perhettään ei'