onko muita jotka kyllästyneet elämäänsä

[hermoromahdus]

Jotenkin vaan ärsyttää kaikki.

lapset,mies ja tää koko kämppä.
en tajua miksi on otettu kissojakin,en jaksa niitten maukumista ja mouruamista.uloskaan ei voi päästää kun asutaan kerrostalossa ylimmässä kerroksessa.
naapurit on ärsyttäviä metelöitsijöitä.

lapset sotkee,ruoka ei kelpaa,heittää kaiken lattialle.koko ajan saa komentaa ja siivota.
ei omaa aikaa yhtään koskaan.
mies töissä koko ajan ja kotona vaan röhnöttää sohvalla,tietysti auttaa lapsien kanssa mutta muuten meidän yhteinen elämä on ihan kokonaan loppu.
ei hellyyttä,joskus seksiä.

tuntuu että oon vankina täällä.

Täytyy kai etsiä töitä tai jotakin et pääsee pois.
tuskin saa kun ei ole koulutustakaan.

onko muita elämäänsä kyllästyneitä?
en jaksa enää,ehkä lapsien takia jaksaa mut niillekkin tiuskin ja komennan.
en vaan jaksa niitten riitelyä ja huutoa.

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Välillä kun ottaa koville. Tällä hetkellä en.
Omat menot on kyllä plussaa. Maanantaina olisin voinut mennä manan majoille, pakottauduin (väänsin itkua oikeasti) lähtemään tanssiin ja sitten kaikki olikin fine. Mä en tee mitään puolituisesti.

 

[saunan takana tilaa]

Joskus oli aika kun tunsin samoin.
Avioeron ja lasten kasvamisen myötä elämänilo on palannut.

 

[Tyttö TuulisPää]

Mä aloittaisin "rempan" kyllä tuosta miehestä/parisuhteesta, eli yhteistä aikaa lisää: ilman lapsia Kummasti kyllästyminen kaikkoaa kun saa hellyyttä ja huomiota siltä toiselta puoliskoltaan tarpeeksi =) :hug:

Niin ja oma harrastus sitten tuon parisuhteen jälkeen tuohon lisäksi..

 

[ja]

anna mä arvaan : sulla ei ole kavereita, ei omia menoja, ei harrastuksia, ei mitään.

 

[ap]

Mä aloittaisin "rempan" kyllä tuosta miehestä/parisuhteesta, eli yhteistä aikaa lisää: ilman lapsia Kummasti kyllästyminen kaikkoaa kun saa hellyyttä ja huomiota siltä toiselta puoliskoltaan tarpeeksi =) :hug:

Niin ja oma harrastus sitten tuon parisuhteen jälkeen tuohon lisäksi..

kun saisikin hellyyttä,sitäkin olen pyytänyt ja ehdottanut yhteistä aikaa.mies aina väsynyt,tietysti tekee pitkiä päiviä töissä..

 

[vieras]

Minulle pisti silmään tuo "ärsyttää kaikki". Jospa oletkin masentunut??

 

[Horuksen silmä]

Mä en ole kyllästynyt elämääni, ainoastaan näihin jatkuviin murheisiin mitä elämä viskoo niskaan. Tosin nekin vievät elämänhalua alaspäin :/

 

[LittlePony]

Jos vaan on kotona 4 seinän sisällä niin kyllä se ahdistus ja turhautuminen äkkiä iskee. Samaa sanon kuin muutkin, eli omaa aikaa (harrastus) tai kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa kehiin, kyllä ne aina vähän auttaa.
Ja jos tuo on jatkunut/jatkuu pidempään, voi olla että sulla on masennusoireita ja kannattaa käydä lääkärissä keskustelemassa asiasta. Turha yksin kärvistellä asian kanssa kumminkaan.

 

[Timangi-]

Joskus oli aika kun tunsin samoin.
Avioeron ja lasten kasvamisen myötä elämänilo on palannut.

Samoin! :flower:

 

[vieras]

Mulla melko sama fiilis Mä käyn kyllä töissä 8h/pvä 5pvä/vko. MUTTA... aamulla kun herään ni vi***taa ja sama fiilis illalla ku meen nukkuun Masennusta varmaan, en tiä!? Asiaa ei auta yhtään lasten sairastelut ja pojan 5v uhma johon kuuluu JOKAIKISEEN asiaan vastaanpaneminen ja vaikka mitä kivaa tehtäs ni kaikki on vaan huonosti/en tykkää... argh, miten rasittavaa!!!

 

[Tyttö TuulisPää]

Mä aloittaisin "rempan" kyllä tuosta miehestä/parisuhteesta, eli yhteistä aikaa lisää: ilman lapsia Kummasti kyllästyminen kaikkoaa kun saa hellyyttä ja huomiota siltä toiselta puoliskoltaan tarpeeksi =) :hug:

Niin ja oma harrastus sitten tuon parisuhteen jälkeen tuohon lisäksi..

kun saisikin hellyyttä,sitäkin olen pyytänyt ja ehdottanut yhteistä aikaa.mies aina väsynyt,tietysti tekee pitkiä päiviä töissä..

Ota sopiva aika puhumiseen: lapset johonkin hoitoon.

Kirjaa paperille kaikki mikä sinua tällä hetkellä ärsyttää.. sitten jämäkästi vaan sanomaan että joko näille asioille tapahtuu jotain tai sitten tää oli tässä. Eli yhteinen aika on jostain vaan napattava vaikka kuinka toista väsyttäisi, ja voihan se yhteinen aika olla vaan yhdessä pötköttelyä jos ei muuta jaksa =)

 

[elsu84]

mulla otti koville, kun lapsi syntyi, mies ei ole koskaan tehny oikeen kotitöitä- tarpeeksi kauan kun siitä jaksoin narista, rupes sekin vihdoin ja viimein tekemään. Varsinaista "omaa aikaa" mulla ei ole, paitsi koiran iltalenkitys, ja hyvässä tapauksessa jos vauva nukahtaa n.19.00 kerkeen kattoon vielä vähän telkkaria yksikseni. Auttoi se kun myönsin itelleni, ettei mies kauheesti meinaa osallistua kodin yms. hoitoon (varmaan kun hänen äitinsä on pedannut miehen sängyn, silittäny kalsarit, pessy pyykit jne.)

Saas nähdä miten käy, kun toinen lapsi syntyy perheeseen

 

[mie]

Hain just uutta työpaikkaa. Tai aika montaakin uutta. Oon niin tympääntynyt tähän.