3
Alkuun toki jäähypenkille (tai mikä paikka se onkaan missäkin perheessä) meno voi olla nöyryyttävää, lapsi alistetaan ja voi olla, että joudutaan käyttämään voimaakin, että lapsi sinne saadaan. Mutta kun tapa tulee tutuksi, se on jo rutiinia ja lapsi ei koe sitä enään muuna kuin paikkana, jossa rauhoittua.
Kuitenkin mielestäni uhmaikäinen pitää saada alistettua vanhemman tahtoon eikä antaa hänen olla se perheen pää joka määrää. Käytetään sitten pekkää keskustelua tai jäähypenkkiä, niin tarkoitus on kuitenkin sama. Kun niitä sukkia ei saa tiputtaa vessanpönttöön niin ei saa, vaikka lapsi kuinka haluaisi tehdä.
S
säpäle harmaana
Vieras
[QUOTE="vieras";27030917]Meillä ei ole helppo lapsi muttei me silti käytetä jäähyjä. Keskustellaan asia läpi. Ja ei se nyt kyllä kovin pahoja teekään, viksu lapsi kun on eikä ole edes sisarusta kenen kanssa tapella 
Ihmettelenkin aina muiden jäähykäytäntöjä.[/QUOTE]
eli miten keskustelet huutavan ja riehuvan lapsen kanssa? Huudat itsekin? Monien muiden tavoin myös meillä jäähy on rauhoittumista varten ja se keskustelu tulee sitten sen jälkeen. Nämä eivät siis sulje toisiaan pois.
Ihmettelenkin aina muiden jäähykäytäntöjä.[/QUOTE]eli miten keskustelet huutavan ja riehuvan lapsen kanssa? Huudat itsekin? Monien muiden tavoin myös meillä jäähy on rauhoittumista varten ja se keskustelu tulee sitten sen jälkeen. Nämä eivät siis sulje toisiaan pois.
T
"Tiina"
Vieras
[QUOTE="outoa";27028914]Tuli mieleen tuosta yhdestä ketjusta, jossa suhteellisen epätoivoinen äiti kertoi arjestaan.
Meillä on kolme lasta, syntyneet 4 vuoden sisään ja en ole koskaan käyttänyt lapsiani jäähyllä rangaistusmerkityksessä. En vaan ymmärrä mitä hyötyä siitä on että lapsi jätetään yksin ongelmiensa kanssa. Toisaalta meidän lapsilla ei myöskään ole ylettömiä raivareita, koska vaikeista tilanteista keskustellaan.. Olisiko näillä jokin hämärä syyseuraussuhde...
Ja kaikille jotka vetivät herneen jo syvälle nenään, EN ole superäiti ja lapseni EIVÄT ole aina enkeleitä. Mutta arki sujuu tavanomaisen hyvin ja leppoisasti![/QUOTE]
Jos lapsillasi ei ole tarvetta koetella rajojaa, niin olisin huolissani.
Meillä on kolme lasta, syntyneet 4 vuoden sisään ja en ole koskaan käyttänyt lapsiani jäähyllä rangaistusmerkityksessä. En vaan ymmärrä mitä hyötyä siitä on että lapsi jätetään yksin ongelmiensa kanssa. Toisaalta meidän lapsilla ei myöskään ole ylettömiä raivareita, koska vaikeista tilanteista keskustellaan.. Olisiko näillä jokin hämärä syyseuraussuhde...
Ja kaikille jotka vetivät herneen jo syvälle nenään, EN ole superäiti ja lapseni EIVÄT ole aina enkeleitä. Mutta arki sujuu tavanomaisen hyvin ja leppoisasti![/QUOTE]
Jos lapsillasi ei ole tarvetta koetella rajojaa, niin olisin huolissani.
L
La Paset
Vieras
Ä
äiti123
Vieras
Meillä käytetään harminpaikkaa. Kun tekee väärin, hölmöilee, kun kiukuttaa niin mennään harminpaikkaan istumaan. Joskus lapsi menee sinne ihan itsekin jos oikeen harmittaa.
Eli ei se ole niinkään välttämättä rangaistus, vaan paikka missä rauhoitutaan ja mietitään asiaa, sen sijaan että esim. riehuttaisiin tms. Eikä siinä jätetä lasta yksin ongelmien kanssa, hetken rauhoittumisen ja miettimisen jälkeen asia puidaan läpi aikuisen kanssa juttelemalla ja lopuksi yleensä vielä halitaan tms.
Ja se että käytetään jotain tälläistä systeemiä ei todellakaan tarkoita että lapset olisi huonokäytöksisiä tai riiviöitä. Kyllä ne kilteimmätkin herrantertut joskus suuttuu, kiukustuu, uhmaa tms. Ainakin se olisi ihan toivottavaa siinä mielessä että se kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen. Tokikaan tunteiden käsittelyyn EI TARVITA jäähypenkkiä tai harminpaikkaa, mutta jokaisella on omat keinonsa ja tapansa, ja minusta meidän tapa on hyvä. Se on lapselle konkreettinen.
Ja tietenkään koti ei ole mikään rangaistuslaitos, mutta kyllä lapselle opetetaan että teoilla on seurauksia. Ja esim. lelun takavarikointi on lapselle sopiva tapa näyttää että teoilla on seurauksia ja niistä kannettava vastuu.
Eli ei se ole niinkään välttämättä rangaistus, vaan paikka missä rauhoitutaan ja mietitään asiaa, sen sijaan että esim. riehuttaisiin tms. Eikä siinä jätetä lasta yksin ongelmien kanssa, hetken rauhoittumisen ja miettimisen jälkeen asia puidaan läpi aikuisen kanssa juttelemalla ja lopuksi yleensä vielä halitaan tms.
Ja se että käytetään jotain tälläistä systeemiä ei todellakaan tarkoita että lapset olisi huonokäytöksisiä tai riiviöitä. Kyllä ne kilteimmätkin herrantertut joskus suuttuu, kiukustuu, uhmaa tms. Ainakin se olisi ihan toivottavaa siinä mielessä että se kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen. Tokikaan tunteiden käsittelyyn EI TARVITA jäähypenkkiä tai harminpaikkaa, mutta jokaisella on omat keinonsa ja tapansa, ja minusta meidän tapa on hyvä. Se on lapselle konkreettinen.
Ja tietenkään koti ei ole mikään rangaistuslaitos, mutta kyllä lapselle opetetaan että teoilla on seurauksia. Ja esim. lelun takavarikointi on lapselle sopiva tapa näyttää että teoilla on seurauksia ja niistä kannettava vastuu.
O
"outoa"
Vieras
O
"outoa"
Vieras
[QUOTE="Tiina";27031112]Jos lapsillasi ei ole tarvetta koetella rajojaa, niin olisin huolissani.[/QUOTE]
En ole missään vaiheessa sanonut, etteivät lapseni olisi koetelleet rajojaan. Kyllä ovat! Mutta niin olen minäkin! Ja jäähy ei palvele meistä kumpaakaan, keskustelu senkin edestä!
Älä vääristele tai ylitulkitse sanomisiani!
En ole missään vaiheessa sanonut, etteivät lapseni olisi koetelleet rajojaan. Kyllä ovat! Mutta niin olen minäkin! Ja jäähy ei palvele meistä kumpaakaan, keskustelu senkin edestä!
Älä vääristele tai ylitulkitse sanomisiani!
Meillä jäähy ei toimi. Ainakaan vanhimmalla uhmaisella. Pienempää sinne nyt ei ole lähetettykään. Meillä on myös kaksi ihan erilaista lasta. Toinen on ujo ja kiltti, heti yhdestä kiellosta kaduttaa ja täytyy halia. Toisen kanssa alkaa ihan järkyttävä show joka asiasta. Ja häntä rauhoitan sylissä, koska jäähy vain pahentaa asiaa, se naurattaa häntä.
