Onko muita, jotka eivät uskalla nukkua silmäystäkään jos puoliso ei ole vieressä?

No aika heikkoa olis näin vanhana piikana nukkumisen suhteen jos pelkäis yksin nukkua. Onko teillä jotka pelkäätte niin missä vaiheessa tullut tuo pelko? Kun ette varmaan oo koko elämäänne parisuhteessakaan ollu

 

Yksin nukkunut 18-v lähtien eli noin 25 vuotta poislukien yhden avoliiton joka kesti 3 vuotta. En tykkää edes nukkua toisen kanssa. Yksin paras

 

Ei mua pelota, mutta uni ei tahdo tulla, jos rakas ei ole vieressä. Sama isännällä =)

 

Mä en meinaa saada nukahdettua jos ei oo miestä vieressä. Ja nukunkin kevyemmin sitten kun onnistun nukahtamaan, herään joka rapsaukseen.

Ja nyt toi ukkeli meni saamaan työpaikan jossa tehdään yövuoroakin..Vitsailtiin jo, että sen tarvii ottaa lopputili heti alkuunsa, kun ei vaimo saa yksin öitään nukuttua

 

Saisin valvoa monta yötä viikossa. Eli ei ole tuota ongelmaa. Hyvin nukun, usein en edes herää siihen kun mies tulee kotiin ja kömpii viereeni.

 

En osaa oikein minäkää nukkua jos mies ei ole kotona. Alan pelotella iteäni ja toisaalta on jotenkin "orpo" olo illalla ilman miestä. Tulee vaan jostain syystä levoton olo, on niin tottunut että toinen on kotona. Siksi minua inhottaakin miehen satunnaiset baarikäynnit kun odottelen toista sitten kotiin ja saan sen jälkeen vasta unta kun tiedän selvinneen ok perille, vaikkei koskaan olekaan mitään sattunut. Mutta en tällä varjolla kiellä tietenkään. menemästä, en sentään niin typerä ole.

 

Onko teillä jotka pelkäätte niin missä vaiheessa tullut tuo pelko? Kun ette varmaan oo koko elämäänne parisuhteessakaan ollu

Mulla on ollut lapsesta saakka erittäin vahva tulipalopelko. Alle kouluikäsenä olen jo pelännyt yksin nukkumista ja se on jatkunut koko iän. Adventtikynttilää meille ei ole tullut sen jälkeen kun siitä tuli sen verran savua että palovaroitin rupesi huutamaan, ja olin siis alle kouluikäinen sillon.

Ihan yksin en ole koskaan asunutkaan, kimppakämpissä olen asunut ennen kun miehen kanssa yhteen muutettiin. Vasta muutaman vuoden olen pystynyt sikeämmin nukkumaan jos mies ei ole kotona, mutta nukkumaan mennessä silti pelottaa että mitä jos tulipalo syttyy juuri tänä yönä, miten saan lapset ja koiran pelastettua.

Ei oo kivaa ei, joskus miettiny että millähän tonkin pelon sais pois

 

2 viimeistä yötä nukuin yksin. Nukuin paremmin kuin yleensä.

 

Höh! Ja sitten vaaditaan kuitenkin lapsilta itsenäisyyttää jo kapaloiässä kun sille oma huone laitetaan. :O

älä muuta sano. minkähän takia se yksin nukkuva vauva sitte itkeskelee koko yön?

 

Jos on tulossa myöhään, niin en silloin oikein nukahda ennen tuloa, heräisin kuitenkin tuloon, kun olen herkkäuninen. Mutta jos on yötä poissa, niin silloin nukun ihan hyvin.

 

Mulla on ollut lapsesta saakka erittäin vahva tulipalopelko. Alle kouluikäsenä olen jo pelännyt yksin nukkumista ja se on jatkunut koko iän. Adventtikynttilää meille ei ole tullut sen jälkeen kun siitä tuli sen verran savua että palovaroitin rupesi huutamaan, ja olin siis alle kouluikäinen sillon.

Ihan yksin en ole koskaan asunutkaan, kimppakämpissä olen asunut ennen kun miehen kanssa yhteen muutettiin. Vasta muutaman vuoden olen pystynyt sikeämmin nukkumaan jos mies ei ole kotona, mutta nukkumaan mennessä silti pelottaa että mitä jos tulipalo syttyy juuri tänä yönä, miten saan lapset ja koiran pelastettua.

Ei oo kivaa ei, joskus miettiny että millähän tonkin pelon sais pois

No mutta sinulla on tuollainen selkeä jonkin "oikean" asian pelko. Vaikka toki varsin voimakas kun pitää koko ajan miettiä.

Itse pelkäsin lapsena tosi paljon pimeää ja nukuin valot päällä täysi-ikäiseksi asti. Kunnes muutin pois kotoa, ja ensimmäisenä yönä pistin valot pois. Minä siis pelkäsin vain mielikuvitusjuttuja, jotain mörköjä ja pimeää yleensä.
Nykyään enää harvoin joudun laittamaan valot, mutta jos olen nähnyt vaikka painajaisen niin on vaikea nukahtaa uudestaan pimeässä.