Ihan kivoja periaatteita, mutta olen itse sitä mieltä, että kannattaa kuunnella omia tuntemuksiaan ja äidinvaistoaan jonkun käsikirjan ohjeiden suorittamisen sijaan.
Täysimetys 6kk on ihan hatusta vedetty suositus, mm. Ruotsissa (Pohjoismaiden imetysmyönteisin maa) suositellaan nykyään aloittamaan esim. gluteiini ruokavaliossa ennen 6kk, koska keliakian määrä on kääntynyt nousuun tuon 6kk täysimetyssuosituksen jälkeen. Eli aina kannattaa ottaa itse asioista selvä eikä uskoa sokeasti edes neuvolan suosituksiin.
Ja jos naisella on korkea kipukynnys, niin siitä vaan luomusynnyttämään, mutta jos itsestä tuntuu, että kivunlievitys olisi paikallaan, on kiintymyssuhteella vauvaan paljon parempi pohja, jos äiti kokee synnytyksen positiivisena kokemuksena eikä esim. alitajuisesti kanna kaunaa vauvalle kivuliaasta synnytyksestä. Synnytyksen kokeminen pettymyksenä nostaa synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä sekä lyhentää imetysaikaa, niin että ehkä olisi paikallaan ajatella synnytystä tilanteena, jossa kannattaa joustaa periaatteistaankin, tärkeintä on kuitenkin sekä vauvan että äidin terveys.
Lapsentahtinen imettäminen on mielestäni järkevää ensimmäisinä kuukausina, mutta jossain vaiheessa vauvallekin pitää mielestäni antaa jonkinlainen päivärytmi. Tietynikäisten vauvojen ruuansulatuselimistön pitäisi myös saada antaa levätä välillä, eikä hampaillekaan tee hyvää jatkuva maitosokeri suussa. Lisäksi itseäni kauhistuttaa, kun näen äidin lohduttavaan isoa vauvaa/taaperoa tissillä. Ei ole kovin terveellinen pohja suhtautumisella ruokaan, jos vauvan mielipahaa yritetään aina lievittää ruualla/oraalisesti. Just silleen kasvatetaan lohtusyöppöjä ja bulimikkoja ja sitten ihmetellään, miksi lastenkin ylipaino on nousussa. Tissi on hyvä lohduttaja oikein pahoissa paikoissa, esim. rokotusten yhteydessä, mutta kyllä pienet itkut pitäisi muutenkin oppia lohduttamaan pois.
Ja on helppoa olla itkettämättä vauvaa, niin kauan kuin vauva on paikallaan tyytyväisenä makaava pötkylä, mutta kyllä sitä huutoa alkaa kuulua viimeistän konttausiässä, kun ei saakaan repiä muita hiuksista, pistää kaikkea suuhunsa, koskea uuniin tai repiä sähköjohtoja. Tietenkin sitä voi muuttaa pumpulipalloonkin asumaan, jossa vauva voi mellastaa ilma n mitään rajoja, mutta itse olen antanut kirjojen olla kirjahyllyssä ja opettanut vauvalle sanan ei, ja silloin tällöin vauva sitä totteleekin.
Unikouluja en varsinaisesti kannata, mutta lähinnä siksi, että kadehdin niitä, jotka ovat onnistuneet sellaisen läpi vetämään ja nukkuvat nyt rauhallisina läpi yön toisin kuin minä, joka imetän yhä 11-kuukautista 3-4 kertaa yössä.
Itse kannoin vauvaa käytännössä ekat 6 kk kantoliinassa, koska päikkäreitä ei muuten nukutukaan. Mutta en olisi tod.näk. kantanut, ellen olisi päässyt sektioon, niin että en kyllä tippaakaan haikaile minkään luonusynnytyksen jälkeen
Täysimetin 5kk, mutta olisin antanut kiinteitä jo aiemmin, jos ne olisivat kelvanneet. Päärynää koetin pari kertaa tarjota, mutta ei vauva siitä mitään ymmärtänyt ennen 5kk ikää. Pinniksessä herkkäuninen vauva nukkuu ehdottomasti paremmin, mutta viereen pakkaan ottaa sen jälkeen, kun aamuyön imetysruljanssi lähtee taas liikkeelle. Ja kyllä, on hellyttävä katsoa tuhisevaa nyyttiä siinä vierellä, mutta koska univelat eivät lähde pois kuin nukkumalla, olen alkanut nukuttaa vauvan päikkäreille omaan huoneeseen niin, että eroahdistukauden loputtua päästään kokeilemaan myös yöunia omassa huoneessa.
Itse en halua suorittaa äitiyttä minkään periaatteiden mukaisesti, vaan yritän kasvattaa lapsestani mahdollisimman tasapainoista ja onnellista ihmisen alkua. Siihen tarvitaan mustavalkoisten sääntöjen sijaan omasta mielestäni enemmänkin rakkautta, tervettä järkeä sekä paljon paljon kärsivällisyyttä - niin vauvaa kuin itseäänkin kohtaan