onko muita joilla vauvakuumetta ja empii...

mulla tilanne että kauhea vauvakuume on koko ajan.uusi vauva olisi perheemme 8 lapsi.mutta sitten taas välillä tuntuu että nyt pääsee jo niin helpolla kun nuorin 3vuotta.en tiedä,meillä mies sanoo että ihan sama.tehdään lapsi jos minä haluan mutta hyvä näinkin.
onko muita jotka miettineet ja vatkanneet asian kanssa tai sellaisia että ei tullut lasta tehtyä ja kaduttaa myöhemmin.

 

Aion tappaa Matti Vanhasen, Alexander Stubin, Jyrki Kataisen, Jutta Urpilaisen, Paavo Arhinmäen, Ville Niinistön, Päivi Räsäsen ja kaikki Kreikan lainapakettien puolesta äänestäneet kansanedustajat, jotka ovat aiheuttaneet suomalaisille veronmaksajille miljardien tappiot osallistumalla tähän jättiläismäiseen taloushuijaukseen ja vetäen itse korruptiorahat välistä. Olen lisännyt tappolistalleni Timo Soinin, Juha Sipilän ja kaikki maanpetturihallituksen ministerit, jotka aikovat jatkaa tätä taloushuijausta:
"Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) mukaan suomalaisten veronmaksajien ei ole syytä olla huolissaan rahan lainaamisesta Kreikalle, sillä Suomi tekisi lainajärjestelyllä tuntuvaa voittoa.

Euromaat pääsivät myöhään torstai-iltana sopuun Kreikan avustusmekanismista, joka perustuu euromaiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston Kreikalle myöntämiin lainoihin.

Hyvin talouttaan hoitanut Suomi saa markkinoilta lainaa alhaisella korolla, ja Kreikalta saatava korko olisi selvästi korkeampi, joten lainaaminen olisi Suomelle kannattavaa, Vanhanen muistutti tiedotustilaisuudessaan." http://www.uusisuomi.fi/raha/88415-vanhanen-nain-suomi-tekee-rahaa


Terveisin rikoskomisario Marko Peltonen
Lounais-Suomen poliisilaitokselta

 

eikö ketään jolla sama tilanne tai joskus ollu

 

Täällä sama tilanne. Meille lapsi olisi kolmas. Mies haluaa ja mä haluaisin mutta silti emmin.
Kaksi lasta ovat olleet tosi helppoja ja olemme päässeet kaikesta helpolla.
Itsellä on vakityö ja mies on työtön. Talous mietityttää eniten ja oma jaksaminen.
Jos näitä jään miettimään, tulenko katumaan näillä pohjilla tehtyä ratkaisua?
Oma jaksaminen tarkoittaa sitä että jaksaako vauvarumpaa ja sitä vauvavuotta...mies on aina auttanut ja ollut tasapuolinen vanhempi. Mutta haluaisinko jo saada normi arjen ja lapset kasvatettua isommiksi? En tiiä... silti tuntuu että perheestä puuttuu vielä jokin.

 

Minusta kannattaa tehdä se lapsi jos vähänkään vielä tuntuu siltä. Se alkuaika menee niin nopeasti. Kun lapsi on 2-3, niin jo helpottaa, eikä sitä lasta kyllä kadu. Onhan ne kaikki lapset yhtä rakkaita. Ap:lle kyllä lisäisin, että jos teillä nuorin on jo 3, niin kaikista pienimmällä ei sitten ole ihan samanikäistä leikkikaveria. Eihän se nyt välttämätöntä ole, mutta itse olen koittanut ajatella, että lapsista olisi seuraa toisilleen enemmänkin. Mikäli siis haluat vielä asiaa lykätä, niin voisittehan te 1-2 v. päästä harkita, jos vielä parille lapselle antaisitte mahdollisuuden. Mikäli se yksi kuitenkin on se maksimi, niin sitten kannattaisi pistää homma jo aluilleen.

 

Minusta kannattaa tehdä se lapsi jos vähänkään vielä tuntuu siltä. Se alkuaika menee niin nopeasti. Kun lapsi on 2-3, niin jo helpottaa, eikä sitä lasta kyllä kadu. Onhan ne kaikki lapset yhtä rakkaita. Ap:lle kyllä lisäisin, että jos teillä nuorin on jo 3, niin kaikista pienimmällä ei sitten ole ihan samanikäistä leikkikaveria. Eihän se nyt välttämätöntä ole, mutta itse olen koittanut ajatella, että lapsista olisi seuraa toisilleen enemmänkin. Mikäli siis haluat vielä asiaa lykätä, niin voisittehan te 1-2 v. päästä harkita, jos vielä parille lapselle antaisitte mahdollisuuden. Mikäli se yksi kuitenkin on se maksimi, niin sitten kannattaisi pistää homma jo aluilleen.

Voi helvetti. Siis kahdeksas lapsi olisi ap:lle tulossa. Ei missään nimessä enää yhtäkään.

 

mulla kans toi että tuntuu et jotain puuttuu ja maha oikein huutaa välillä sitä et siellä kasvais uusi ihme.mutta taas ns.huonoina päivinä kun kaikilla kränää keskenään niin tuntuu et ei yhtään tappelijaa enää.mutta pääsääntöisesti lapsemme tulevat hyvin toimeen keskenään ja toimivat porukassa.
iän puolesta kun vasta 35 täytän kerkeisin tehdä vaikka ne kaksikin lasta pienellä ikäerolla et olis kaveri,mutta iloinen asiahan olis saada tuplat.se ei kuitenkaan kovin realistista kun ei tälläkään hetkellä ole tuplia.
pää leviää tän vatkaamisen kanssa.
minä olen aina ollut lapsirakas ja rakastan lasten hoitamista ja niiden kanssa olemista joten ei kotona olokaan tuota ongelmia.monesti meillä onkin omien lisäksi myös kavereideni lapsia hoidossa.

 

Anna lapsen tulla jos on tullakseen. oletko jotain muuta lastanne katunut? Tuskin katuisit tätäkään. Tiedän tuon tunteen että jotain vielä puutuu. Niin puuttui meiltäkin eikä olisi ollut rohkeutta uuteen lapseen. (vaikeat raskaudet ja silloin nuorin pitkäaikais sairas) Mutta ONNEKSI ehkäsy petti. Nyt kuopus 9kk ja oon niin monesti ajatellut, että olen nyt paljon ehjempi mitä ennen tuota pienintä. Oon niin monesti ajatellut että onneksi kävi näin.

 

en ole katunut yhtään lasta vaan ollut onnellinen jokaisesta.kaipa me nyt alamme vaan kovasti yrittämään.se on niin jännää taas sitten joka kuukausi miettiä et onko tärpänny ja positiivinen testi on joka kerta yhtä huikea asia.

 

en ole katunut yhtään lasta vaan ollut onnellinen jokaisesta.kaipa me nyt alamme vaan kovasti yrittämään.se on niin jännää taas sitten joka kuukausi miettiä et onko tärpänny ja positiivinen testi on joka kerta yhtä huikea asia.

onnea yritykseen. Lapsi on suurin lahja mitä elämässään voi saada. Muistan ikuisesti kun eräs tuttava mies sanoi, kun heidän 14 lapsi kuoli synnytyksessä että olisi tuollekin lapselle paikka ollut heidän kodissa ja olisi rakkautta riittänyt. Se risti miettimään.

 

Täällä o/ Tosin ensimmäinen lapsi vasta kyseessä, koska meillä tuo lapsen hankkiminen on hieman hankalampaa. Eniten mietityttää taloudellinen puoli / töiden pysyvyys ja tietysti jaksaminen. Järkevintä olisi odottaa vielä vuosi tai pari, mutta kun...! Pelottaa myös, että tää empiminen johtaa siihen, että asia siirtyy liikaa ja jää tekemättä. Periaatteessa kaikki olisi otollista lapsen saamiselle, mutta silti hieman hirvittää.

 

Siis pisti, ei risti.

 

Xtina, on ihan normaalia että miettii ja pelkää. Jokainen sitä pelkää ja miettii varmasti jossakin välissä. Minä itse ainaki kaikilta kolmelta pelännyt ja miettinyt. jopa vielä synnytyksessä, että ei minusta oo lapselle äidiksi. :-D

 

En ole samassa tilanteessa. silti olen kokenut tuon jatkuvan vauvakuumeen ja onneksi päässyt siitä nyt eroon. Mieti miksi haluat vielä yhden lapsen lisää. Sinulla on jo niin monta lasta jotka kaipaavat sinun ja isänsä huomiota. Miksi tehdä taas uusi, etkö voisi keskittyä jo olemassa oleviin?

Minulla on neljä lasta ja pieninkin on jo vauvaiän ohittanut. Aina välillä tuntuu että aika ei riitä näillekään lapsille, vaikka itse olen kotona ja mieskin tekee varsin kohtuullisia työpäiviä ja on paljon perheen kanssa. En osaa edes kuvitella millaista on elämä 8 lapsen kanssa... Lasten harrastukset, harrastusvälineet, vaatteet, ruoka kaikki maksaa. Aikaa pitäisi olla, että voisi keskittyä jokaiseen lapseen yksilönä. Olla mukana lasten harrastuksissa (muutenkin kuin vain viemässä), auttaa koulutehtävissä ja muutenkin olla kiinostunut lapsen elämästä. Sitten jos vielä joskus haluaa itse harrastaa/urheilla, pitää kodin siistinä ja tehdä kunnollista ruokaa koko perheelle niin yhtälö on mahdoton. Jostain joutuu tinkimään.

 

onnea yritykseen. Lapsi on suurin lahja mitä elämässään voi saada. Muistan ikuisesti kun eräs tuttava mies sanoi, kun heidän 14 lapsi kuoli synnytyksessä että olisi tuollekin lapselle paikka ollut heidän kodissa ja olisi rakkautta riittänyt. Se risti miettimään.

Ei riitä aika kaikille lapsille jos heitä on yli 5. Noin suunnilleen sanottuna. Se on ihan kiistämätön fakta. Kukaan ei pysty vastaamaan 13 lapsen tarpeisiin. Ei kukaan.

 

Ei riitä aika kaikille lapsille jos heitä on yli 5. Noin suunnilleen sanottuna. Se on ihan kiistämätön fakta. Kukaan ei pysty vastaamaan 13 lapsen tarpeisiin. Ei kukaan.

mutta miksi sekin perhe on yksi ihanimpia perheitä mitä teidän. Heidän vanhin lapsi minun ystäväni, heille oli aina niin helppo mennä, heidän vanhemmillaan oli lauantai iltana aikaa istua meidän kanssa kun oltiin kylässä ja puhuttiin. Kenellekään muulle ei ollut niin tervetullut olo. Paljon puhuttu ystäväni kanssa ja hän monesti sanonut, että ei hän koe jääneen mistään paitsi ja taija joskus ajatellut, että ei ole jotain saanut koska niin paljon sisaruksia niin on myöhemmin oppinut, että ei se ole oikeasti elämässä mikään tärkein asia ole ollut. Heillä kaikki lapset harrastaneet jotain aina.