Ä
äiti 20v
Vieras
Eli löytyykös muita joita kyseinen homma ei enää lasten tulon jälkeen ole pahemmin kiinnostanut? Minusta se on ihan hyvä asia, mutta ihmetyttää monien suhtautuminen asiaan.
Lapseni on kohta vuoden ikäinen ja hän on ollut kerran yökylässä. Minusta tuon ikäistä ei tarvitse olla antamassa yöksi pois kotoa, ja olen aika paljon kuullut sitten, että lapsi ei tule tottumaan muiden hoitoon? Silloin kun lapsen kanssa ollut hieman rankempia aikoja, olen kyllä avun ottanut vastaan. Olen siis ehdottanut, että meille voisi tulla vaikka pariksi tunniksi hoitamaan, jotta voi itse nukkua tai käydä asioilla.
Minulta löytyy muutama hiukan vanhempi "äiti kaveri", jotka pyytävät aika usein lähtemään ulos. Minua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, jotenkin en raskauden jälkeen vain kestä enään alkoholia ollenkaan. Humallun aika nopeasti, vaikka ottaisin vain pari ja seuraavana päivänä olo on niin hirveä. Sekä se tuntuu turhalta rahan tuhlaukselta.. Mutta muiden seura minua kiinnostaisi, olen koittanut ehdottaa että tavattaisiin ihan päivällä vaikka kahvittelun tai kaupungilla kiertelyn merkeissä.
Nyt sitten sain ripitystä yhdeltä ystävältä (jolla itselläänkin siis lapsi) että takerrun lapseeni ja hänen ei tarvitse leikkiä mitään superäitiä. Muutenkin jaksaa nokitella minua nyt ihan kaikesta, mm. siitä jos teen lapsen ruuat itse, jopa siitäkin että aloitin lapsen totuttelun hammasharjaan kun ekat hampaat puhkesi 5kk iässä.. Kun hän itse aloitti omalle lapselleen tämän ollessa 2v eikä turhia hädäillyt kuulemma. Tuli vaan kauhean paha mieli tuosta.
Mitenkäs te muut, oletteko enemmän halunneet nyt keskittyä lapsen kanssa oloon kun noin pieniä olleet vai oletteko tarvinneet enemmän omaa aikaa jne?
Lapseni on kohta vuoden ikäinen ja hän on ollut kerran yökylässä. Minusta tuon ikäistä ei tarvitse olla antamassa yöksi pois kotoa, ja olen aika paljon kuullut sitten, että lapsi ei tule tottumaan muiden hoitoon? Silloin kun lapsen kanssa ollut hieman rankempia aikoja, olen kyllä avun ottanut vastaan. Olen siis ehdottanut, että meille voisi tulla vaikka pariksi tunniksi hoitamaan, jotta voi itse nukkua tai käydä asioilla.
Minulta löytyy muutama hiukan vanhempi "äiti kaveri", jotka pyytävät aika usein lähtemään ulos. Minua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, jotenkin en raskauden jälkeen vain kestä enään alkoholia ollenkaan. Humallun aika nopeasti, vaikka ottaisin vain pari ja seuraavana päivänä olo on niin hirveä. Sekä se tuntuu turhalta rahan tuhlaukselta.. Mutta muiden seura minua kiinnostaisi, olen koittanut ehdottaa että tavattaisiin ihan päivällä vaikka kahvittelun tai kaupungilla kiertelyn merkeissä.
Nyt sitten sain ripitystä yhdeltä ystävältä (jolla itselläänkin siis lapsi) että takerrun lapseeni ja hänen ei tarvitse leikkiä mitään superäitiä. Muutenkin jaksaa nokitella minua nyt ihan kaikesta, mm. siitä jos teen lapsen ruuat itse, jopa siitäkin että aloitin lapsen totuttelun hammasharjaan kun ekat hampaat puhkesi 5kk iässä.. Kun hän itse aloitti omalle lapselleen tämän ollessa 2v eikä turhia hädäillyt kuulemma. Tuli vaan kauhean paha mieli tuosta.
Mitenkäs te muut, oletteko enemmän halunneet nyt keskittyä lapsen kanssa oloon kun noin pieniä olleet vai oletteko tarvinneet enemmän omaa aikaa jne?