pettynyt
Miten selvisit? Tai siis minkälainen olo sulla oli km:n jälkeen ja milloin taas tunsit itsesi "normaaliksi"? Ja onko jo tullut uusia plussauutisia?Alkuperäinen kirjoittaja Empuuu:
Itselläni on aina välillä normaali olo ja välillä taas kaikki itkettää, esim. radiosta tulevat kappaleet, joissa lauletaan menetyksestä tms. Onneksi on jo ennestään yksi lapsi, niin se pitää mielen enimmäkseen toiveikkaana. Silti on kyllä paha olla.
Kutistunut
No mulla ei oo ihan just tullut. Jos kaikki olis mennyt hyvin, niin ens kuussa olis ollut laskettuaika :'(
Alkuun tuntu ihan perkeleen pahalta, itketti ja olo oli kamala. Jossain määrin syytin itseäni keskenmenosta, vaikka eihän se mun vika ollut. Tuli jotenkin sellainen olo, että mussa on jotain pahasti vialla, kun en edes pystynyt lasta sisälläni pitämään.
Onneksi oli jo yksi lapsi ennestään, niin pakko oli jatkaa elämää normaalisti.
Vieläkin välillä itkettää, mutta elämä jatkuu.
Alkuun tuntu ihan perkeleen pahalta, itketti ja olo oli kamala. Jossain määrin syytin itseäni keskenmenosta, vaikka eihän se mun vika ollut. Tuli jotenkin sellainen olo, että mussa on jotain pahasti vialla, kun en edes pystynyt lasta sisälläni pitämään.
Onneksi oli jo yksi lapsi ennestään, niin pakko oli jatkaa elämää normaalisti.
Vieläkin välillä itkettää, mutta elämä jatkuu.
Täällä myös yksi keskenmenon läpi käynyt. Itselläni oli niin, että sain keskenmenon normaaliraskaudesta (todettiin ultralla) ja pari viikkoa tästä keskenmenosta olin leikkauspöydällä, kun vatsaonteloon vuoti verta. Minulla oli ollut myös samanaikaisesti kohdunulkopuolinen raskaus, joka keskeytynyt itsestään mutta jäänyt vuotamaan. Leikkauksessa jouduttiin poistamaan toinen munatorvi. Tikit otettiin eilen joten kaikki vielä tuoreessa muistissa. Ikävä kyllä. Tsemppiä kaikille.
vieras
Minulla on jo jokunen vuosi takaperin km:sta. Eka km tuli rv. 15 ja toinen "km" oli kohdun ulkoinen joka repi koko munatorven rikki (piti poistaa). Tuo eka km oli todella henkisesti rankka minulle ja meni monta kuukautta, että suru alkoi hellittää. kokonaan se unohtui, kun esikoinen syntyi.
Olo oli tosi pitkään kurja, varmaan lievää masennustakin tuli tms. Syyllisyydentunnetta, epäonnistumista, surua jne. Monet illat tuli itkettyä ja mietittyä, miksi niin kävi.Alkuperäinen kirjoittaja pettynyt:
Viikkoja olisi ollut 11+6, mutta vaavi oli lopettanut kasvun viikolla 8+3, ultrassa siis huomattiin. Alussa, sen jälkeen kun tajusin että mennyttä vaavia ei takaisin saa, vauvakuume oli tosi kova. Nyt kun tapahtumasta on tosiaan kymmenisen kuukautta, otan jo iisimmin.
Ei ole tärpännyt vieläkään. Kroppa toimii välillä oudosti. Lääkärin mukaan kaikki on kunnossa, ovuloin jne. Olo on ihan ok, ei sureta enää usein.
Lapsia ei siis vielä ole, miehen kanssa haaveilemme esikoisesta. Rehellisesti sanottuna en osaa täysin iloita muiden raskausuutisista, en edes siskoni. :ashamed: Meillehän sen vauvan piti tulla jo viime maaliskuussa!
Koita nyt ap parannella itsesi oikein ajan kanssa, suru vie oman aikansa. :hug:
pettynyt
Alkuperäinen kirjoittaja Empuuu:Olo oli tosi pitkään kurja, varmaan lievää masennustakin tuli tms. Syyllisyydentunnetta, epäonnistumista, surua jne. Monet illat tuli itkettyä ja mietittyä, miksi niin kävi.Alkuperäinen kirjoittaja pettynyt:
Tsemppiä sullekin! Toivotaan, että saamme vielä kokea kokea raskauden ja äitiyden ilot, vaikkakin myös niine huonoine päivineen...
Viikkoja olisi ollut 11+6, mutta vaavi oli lopettanut kasvun viikolla 8+3, ultrassa siis huomattiin. Alussa, sen jälkeen kun tajusin että mennyttä vaavia ei takaisin saa, vauvakuume oli tosi kova. Nyt kun tapahtumasta on tosiaan kymmenisen kuukautta, otan jo iisimmin.
Ei ole tärpännyt vieläkään. Kroppa toimii välillä oudosti. Lääkärin mukaan kaikki on kunnossa, ovuloin jne. Olo on ihan ok, ei sureta enää usein.
Lapsia ei siis vielä ole, miehen kanssa haaveilemme esikoisesta. Rehellisesti sanottuna en osaa täysin iloita muiden raskausuutisista, en edes siskoni. :ashamed: Meillehän sen vauvan piti tulla jo viime maaliskuussa!
Koita nyt ap parannella itsesi oikein ajan kanssa, surun vie oman aikansa. :hug:
pettynyt
Noh, viesti hävisi taivaa tuuliin.. Mutta olisin siis sanonut, että tsemppiä Empuulle ja muillekin, toivottavasti saamme vielä kokea raskauden ja äitiyden ilot (myös niine huonoine päivineen).
Voisihan sitä rekisteröityä, vertaistuki tuntuu kyllä nyt olevan tarpeen.
Voisihan sitä rekisteröityä, vertaistuki tuntuu kyllä nyt olevan tarpeen.
pettynyt
Niin, onko muuten suljettua ketjua km:n kokeneille? En välttämättä haluaisi yleisellä puolella keskustella.
olen pahoillani
Tuolla keskenmeno-puolella on perustettu erilaisia suljettuja ryhmiä km:n kokeneille erilaisissa tilanteissa. Käy katsomassa.Alkuperäinen kirjoittaja pettynyt: