Onko muita äitejä jotka käyvät yksin reissussa?

Tuli tässä mieleen, että löytyykö muita samanlaisia äitejä jotka tykkäävät reissata yksin ilman perhettä? Minä olen muutamana vuonna käynyt oman äidin kanssa Teneriffalla ja lapset nyt 7,7,14 vuotiaat ovat jääneet isän kanssa kotiin. Nyt meillä on lisäksi vauva 2kk ja olen suunnitellut matkaa ensi keväänä jälleen Teneriffalle. Vauva olisi silloin noin 11 kk ikäinen. Mietin, että lähdenkö ihan yksin vai ottaisinko vauvan mukaan.

Mies tekee kanssa yksin reissuja, pääasiassa vaellusmatkoja. Lähtee nyt elokuussa jälleen viikoksi vaeltamaan. Meille tämä yksin matkailu on mukavaa irtiottoa arjesta. Tiedän, että kaikki eivät tällaista hyväksy, meidän suvussakin on joitakin jotka katsovat meitä kieroon kun ollaan puhuttu lomasuunnitelmista joita koskevat yksinmatkailua. Toki käydään perheenkin kanssa aika useinkin reissuissa, mutta kyllä siinä eri tavalla rentoutuu kun saa olla vain itsekseen.

Meidän arki on muuten jonkin verran erilaista kuin monissa muissa perheissä kun meillä yksi lapsista on autistinen. Hän on ollut usein mukana perhereissuilla, mutta autismi rajoittaa paljon mihin voimme mennä ja kun tämä poika on reissussa mukana niin hänen ehdoillaan mennään kaikki.

Nyt kun vauva tuli niin päätettiin miehen kanssa että tehdään sellaisia perhereissuja ulkomaille joihin lähtee aina vain 2 lasta mukaan. Yksi sellainen matka on jo varattuna ja toista suunnitellaan.

Mutta siis pääasiaan eli yksinmaktustamiseen. Olisi kiva kuulla missä muut ovat matkailleet yksin ja minkälaista on ollut?

 

Mä en ole kyllä käynyt mutta viime syksynä oli kovasti suunnitelmissa. Mies kävi jätkäporukalla Kanarialla ja mun piti lähteä tyttökaverin kanssa kans mutta hänelle tuli este. Hirvittävä matkakuume jäi ja mä kovasti harkitsin/haaveilin matkasta. Olisin lähtenyt vaeltamaan Madeiralle.

Mies ei sitten innostunut ja olishan se ihan yksin siellä vähän surkeaa. Ei mitää juttuseuraa, ravintolas olis saanu syödä yksin... Perheellisten matkailijoiden vaimot olis varmaa kattonu pahansuopaisena että toi on tullu iskee miehiä ja miesporukat olis varmaa ajatellu että juuri sitä varten toi on reissuu tullu...

Lapsen kanssa parempi idea mut lapsen kanssa ei voi levadoille mennä vaeltelee... Haaveena on, ehkä joskus..

 

lyhyitä kaupunkilomía kyllä joskus jonkun ystävättären kanssa, mutta niissä on joku juju silloin, esim yhteiset ystävät siellä määränpäässä tms.

 

Olen haaveillut tekeväni viikonloppukaupunkilomareissuja lasten vielä vähän kasvettua. Ennen kuopusta olikin jo suunnitteilla reissu yhden kaverin kanssa, joka myös haluaa reissata yksin. Tarkoituksemme olisi ollut mennä samaan paikkaa ja majoittua samassa hotellihuoneessa, mutta kummallakin olisi ollut eri mielenkiinnonkohteet päämäärässä. Kahdestaan olisimme lähteneet siksi, että olisi kuitenkin hauska iltasella käydä tutun kanssa syömässä ja rupatella päivän tapahtumista. Aika orvolta tuntuisi itsestäni ihan yksin lähteä. Meillä mies ei reissua vastustanut enkä minäkään laita hanttiin, jos mies haluaa jotain itsekseen tehdä. Ulkopuolisten ajatuksilla en kyllä päätäni vaivaa

 

Olen matkaillut paljon lapsien, kaverin, siskon, miehen kanssa. Mutta olen reissannut myös yksin jos en ole kaveria saanut. Silloinkin on ollut kyllä tuttuja matkakohteessa joten ei ole tarvinnut yksin mennä syömään. Teen tuttavuuksia helposti, kerran tutustuin erääseen naiseen lentokentällä ja tapailimme päivittäin. Olen saanut myös netistä reissukavereita. Kaikki matkustelu on kivaa mutta matkasta hehkuttelu etu- ja jälkikäteen on kaverin kanssa kivaa

 

Olen lähdössä parinviikon päästä kahden kaverini kanssa Kreetalle viikoksi.
B)
Meillä kolme lasta ja mieheni jää niiden kanssa kotiin.
Minusta siinä ei ole mitään pahaa. Ajatelkoot muut mitä haluaa.
Ihanaa, odoan LOMAA kovasti.

 

Hyvää Kreetan matkaa! Meillä nyt päinvastainen tilanne että mies lähtee parin viikon kuluttua Itävaltaan ja minä jään kotimieheksi neljälle lapsellemme. Oma vuoroni on kyllä tässä kanssa tulossa. Täydennyksenä aloitustekstiini etten minä nyt ihan yksin halua matkustaa vaan mukana on usein ollut äitini ja nyt kun tyttäreni on jo niin iso niin viime reissulla olin sekä hänen että äitini kanssa.

 

Syyslomalla pääsen ihan itsekseni matkaan, menen kaverin luo Pariisiin. Kyllä odottavan aika on pitkä kun intoilen täällä. Ihana kaupunki, olen kerran ollut siellä aiemmin. Täytyy alkaa kertailemaan ranskan taitoja..

 

Kyllä vaan! Mieletäni siinä ei ole mitään pahaa. Olen käynyt paljon,lähinnä laivoilla. Mies on ollut Turkissa ja Bulgariassa poikaporukan kanssa,. No,se on ollu vähän........ Olen myös ollut tuttavaani moikkaamassa Göteborgissa ystäväni kanssa. Meillä siis siellä yhteisiä ystäviä.

 

Kävin sinkkuaikana (...3vuotta sitten vielä) paljon reissuilla yksin, siis ilman ketään kaveria ja se oli aivan mahtavaa! Olen avoin luonne, eikä yksin tarvinnut olla, ellei halunnut. Myös paikalliset ottavat usein seuraansa ruokailemaan oikein mielellään, jos vaan itse tekee aloitteen. varsinkin Prahassa ja roomassa sain ystäviä. Parisuhdevirityksiä en tehnyt olllenkaan, kun ei yhden illan jutut tai kaukosuhteet kiinnostaneet.

Yksin matkustaminen on ihanaa breikkiä kaikesta tutusta, jopa suomen kielestä. Ja sitä paitsi on aika mukavaa olla ilman, että kukaan tarvitsee, monta päivää. Työni on sen luonteista että siinä "tarvitaan" koko ajan.

Nyt tilanne on eri kun tuo ihana 1-vuotias ja mies. haikailen reisuusta, mutta vaan viikonlopuksi, oma ikäväni muuten pilaisi pidemmän reissun. Miehelle suunnitelma sopii, hän pärjää lapsen kanssa ja luottaa minuun. Ajattelen että rohkea ja itsenäinen puoleni oli alunperin minussa myös häneen vetoavaa. En osaa yhtään ajatella että matkasta tulisi huono omatunto. Kyllä äidin pitää saada ajatella myös itseään, en ymmärrä miksi se olisi perheeltä pois.

 

olen käynyt ystävieni kanssa ja mieheni. yks reissu tehtiin kahden lapsen kanssa. kaikki kivoja ja erilaisia. matkailu avartaa.