Kaksi tyttöä ja poika pamahti kerralla, ikää viisi ja puoli. Rankkaa on ollut, en suosittele kenellekään. Joku tullut sanomaan, miten kätevää on tehdä kolme kerralla, tekisi mieli täräyttää moisesta tyhmyydestä kuonoon. Ihania tenavia, tosin tappelevat välillä kuin pahimmat riitapukarit. Luonnetta löytyy ja temperamenttia. Päivääkään en vaihtaisi pois ja rakastan pesuettani yli kaiken. Tytöillä prinsessavaihe päällä, jota poika ei tunne omaksi jutukseen. Perheen ainoa poika, joten kaveria pitäisi olla. Itse en kyllä tee enempää, sillä ajattelen, ettei voimani riitä useamman yksilölliseen huomioimiseen. Ajattelen, että kolmosäitiys on se juttu minun elämässäni ja olenulkomuotoni rupsahtamisesta huolimatta iloinen lapsistani. Elämä olisi tylsää ja tyhjää ilman heitä. Riippuuko rinnat ja massu muillakin, vai palauduitteko pikaisesti? Olisi kiva kuulla miten vaikutti naisellisuuteeenne, sillä aihe tuntuu olevan melkoinen tabu. kirjoitelkaa.