Onko muilla tälläisiä 3 vuotiaita? Miten tässä pitäisi toimia?

Meillä on ihan hirvee uhma. Kaikkein pahinta on, ku pitää lähteä jostain paikasta x pois. Niin kuin tänään neuvolasta. Ensin hirveet itku potku raivarit, ku npiti poistua lääkärin huoneesta (kyseessä siis pienemmän 4kk lääkärin tarkastus). Sitten seuraavat raivarit pukemisesta. Huutaa hulluna ettei osaa itse pukea, vaikka osaa. Mutta myöskään minä en saa kokonaan pukea. Huuta huutaa ja huutaa. Rimpuilee. Ja tietenkin pienempi tästä hermostuu ja on kuumissaan kun odottaa ja hänkin huutaa. Siinä alkaa äiti hermot pettämään ja alkaa äitilläkin ääni kovenemaan. Lopuksi on pakko 3v pukea väkisin. Kun mikään muu ei auta. Tässä sitten tietty pitää käyttää vähän voimaa kun 3v rimpuilee.

No siitä selvittiin ja alkaa koti matka. "en jaksa kävellä, en jaksa tulla laudalle seisomaan, kanna mua" kuuluu 3v huuto. Kantaminen on tietenkin mahdotonta koska työnnän rattaita. Ja taas rupee äitillä hermot kiristyä ja käsky koventua. Pitkän taistelun ja huudon jälkeen saan 3v nostettua väkisin laudalle seisomaan. Kyydissä 3v huutaa koko matkan.

Kotona alkaa huuto ettei osaa riisua ja että äiti ei saa auttaa. Äitillä on hermot todella todella kireellä.
Kysynkin, miten näissä tilanteissa tulisi toimia, että edes joskus olisi neuvolasta lähtö helpompaa.

 

On meillä kunnon uhmat ollut. Onko lapsi päivähoidossa vai kotona? Onko elämä kiireistä, nukuuko lapsi tarpeeksi?

 

On kotona, käy kerhossa kerran viikossa.. Sieltä lähtö myös yhtä ihanaa.. Nukkuu 12-13 tuntii yössä, päikkäreille en ole saanut pitkään aikaan... En kokisi että elämä on mitenkään kiireistä..

 

jaa iköhän se olennainen syy löydy tuosta sivulauseesta ..4kk vauva.. eiköhän se kuulu ihan asiaan että kolmevuotiastakin vauvattaa. siirtymätilanteet ovat tuon ikäiselle muutenkin vaikeita. muistathan varoittaa hyvissä ajoin ennen lähtöä että mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan jne?
katso mll:n vanhempainnetistä vinkkejä, esim pikkusisaruksen syntymä ja uhma kohdista..

 

En tiedä, kuinka auttaa.

Tämä ei sinua lohduta, ehkä päin vastoin. Joka tapauksessa, kirjoituksestasi löytyy syy sille, miksi meillä lasten ikäero tulee olemaan 5-6 vuotta. Tiedostan jo etukäteen, etten ole superihminen ja jaksa pientä vauvaa + uhmaa tms. yhtä aikaa.

 

Olen ajatellut että kyse olisi vauvasta. Jotenkin aikuisena on vaikea ymmärtää sitä. Kun 3v on niin ylpeä siitä että on jo iso ja osaa kaikkea. Ja kun raivoo niin huutaa "olen jo iso, en pikku vauva". Mutta silti haluaa että hoidetaan kuin vauvaa. Oli sekavasti sanottu, mutta toivottavasti joku ymmärsi.

 

lue aistiyliherkkyydestä? yritä ymmärtää lasta ja ohjata loputtoman kärsivällisesti!

 

lue aistiyliherkkyydestä? yritä ymmärtää lasta ja ohjata loputtoman kärsivällisesti!

höpsis..

 

En usko aistiyliherkkyyteen.. Olen nähnyt kun saman ikäset raivoavat myös... Itse itsestä tuntuu että hoidan tilanteet huonosti raivostun ja huudan. Ja aivan varmasti esim. pukiessa käytän kova kouraisempia otteita. Itsehillintä kun ei äitilläkään ole kovin kummonen.

 

Mä myös veikkaan että johtuu vauvasta. Yritä ottaa 3v mukaan vauvanhoitoon, pyydä tuomaan vaippaa, vaatteita ym. ja selitä että kun on jo iso, niin voi olla äitin apuna ja että isoa vauvaa äiti ei huomioi. Yritä viettää kahdenkeskistä aikaa ja tehdä isojen juttuja. Selvästi mustasukkainen ja huomionhakuinen.

 

lue aistiyliherkkyydestä? yritä ymmärtää lasta ja ohjata loputtoman kärsivällisesti!

Höpö höpö sanon minäkin. Ihan normaali kehitysvaihe.

 

Pitää kiinnittää enemmän huomiota noihin yhteisiin hetkiin. Auttaa vauvan kanssa, pitää usein sylissä ja viihdyttää jos minä esim. teen ruokaa. Tuo kuplurättiä ja muuta seillaista. On aina halunnut auttaa ja saakin auttaa kaikessa mahdollisessa. Mutta nuo kahden keskeiset hetket on jääneet.

 

Ja nyt huomasin että kirjotin kuplurätti (3v sanoo kuplu eikä puklu). Että näin nää sanat tarttuu

 

Oma samanikäinen huutaa ja raivoaa ihan ilman sitä vauvaakin, joten eipä siinä auta kuin kärsivällisyys ja aika.

 

Oma samanikäinen huutaa ja raivoaa ihan ilman sitä vauvaakin, joten eipä siinä auta kuin kärsivällisyys ja aika. Ja hyvä, että raivoaa - se on normaalia! - se, että ei sitä tekisi ei olisi!

 

lue aistiyliherkkyydestä? yritä ymmärtää lasta ja ohjata loputtoman kärsivällisesti!

Höpö höpö...kuulostaa ihan normaalilta uhmaikäiseltä, 3-vuotiaalta, jolle on tullut pikkusisar. Se kun ei ole helppo paikka ollenkaan.

 

Oma samanikäinen huutaa ja raivoaa ihan ilman sitä vauvaakin, joten eipä siinä auta kuin kärsivällisyys ja aika. Ja hyvä, että raivoaa - se on normaalia! - se, että ei sitä tekisi ei olisi!

näin meilläkin..

 

Mukavaa kuulla että näin muillakin...

 

Mun 3 vuotias on ainakin ihan samanlainen, varsinkin ton pukemisen suhteen!!!!!!!!! Täyttää kohta neljä ja vuoden ikäinen pikkuveli löytyy kanssa. Että välillä kiristää... Äiti mä en osaa kävellä, äiti älä kanna, äiti mä puen ite, äiti en mä saa vaatteita päälle, äiti riisu, äiti mä otan ite vaatteet pois... Ja kaikkea säestää itkun sekanen raivo

 

Meillä samanlainen kolme-vuotias. Välillä yhtä aurinkoa ja sit hetkessä taas KAIKKI on vaikeeta. Pikkuveljensä on kaksi-vuotias ja matkii kaiken uhmaamisen isommalta. Eli mulla on täällä kaksi raivopäätä, jotka säestää toisiaan...hermot menee välillä, mut useimmiten tilanne on jo niin huvittava, et pokassa on pitelemistä.

 

Meillä samanlainen kolme-vuotias. Välillä yhtä aurinkoa ja sit hetkessä taas KAIKKI on vaikeeta. Pikkuveljensä on kaksi-vuotias ja matkii kaiken uhmaamisen isommalta. Eli mulla on täällä kaksi raivopäätä, jotka säestää toisiaan...hermot menee välillä, mut useimmiten tilanne on jo niin huvittava, et pokassa on pitelemistä.

Saako laittaa vielä vähän paremmaksi. Mulla on 3-vuotias uhmaikänen, kohta 2 vuotta täyttävä uhmailija ja 3kk ikänen vauva Nyt on helppo hymyillä kun on kaikki suhteellisen rauhassa, mutta välistä on yhtä huutoa homma. Meillä kans tuo keskimmäinen matkii ihan kaikessa isoveljeään, sanoja myöten. Matkii kuin papukaija Mutta nyt tää äiti jättää nuorimman isälle ja lähtee ite nuitten hurjien kaa pihalle.

 

Meillä isompi on nyt 4 vuotta ja välillä ollut myös varsinkin pukemisen kanssa ongelmia. Jos olen pyytänyt ja lopulta käskenyt sen 20 kertaa tulemaan pukeutumaan, valmis auttamaan ja auttanutkin ja silti temppuillaan pukemisen kanssa, niin olen tullut siihen tulokseen että pukekoot siinä tilanteessa itse. laitan pienemmälle ja itselleni vaatteet, kehotan isompaa pukeutumaan myös että ehtii mukaan. Kummasti sitä saadaankin vaatteet päälle ilman kiukuttelua tai temppuilua kun huomataan että nyt ollaan lähdössä eikä aikaa moiselle pelleilylle enää ole.

Noihin vaunujen kanssa liikumiselle annan vinkkinä että isompaa voi kantaa reppuselässä jos kyytiin haluaa. Mä olen aika paljon kantanut isompaa selässä samalla työntäen vaunuja jos ei ole ollut seisomalautaa mukana ja isompi on halunnut kyytiin (tai meillä on ollut kiire vaikka bussipysäkille). Selässä lasta on huomattavasti helpompi kantaa kun sylissä jos samaan aikaan työntää vaunuja.

 

Oma samanikäinen huutaa ja raivoaa ihan ilman sitä vauvaakin, joten eipä siinä auta kuin kärsivällisyys ja aika. Ja hyvä, että raivoaa - se on normaalia! - se, että ei sitä tekisi ei olisi!

...meillä 3,5v myös hyvin temperamenttinen, uhmakas, omaa tahtoa löytyy... Joka päivä saisi olla jäähypenkille viemässä :/ Itselläkin välillä keinot vähissä, olen yrittänyt vaikka minkälaista suhtautumista... Perheenlisäystä tulossa kuukauden sisällä... saa nähdä miten sitten käy...

 

Pari kuukautta kesti tuo pukemistappelu, mutta, kun jäi ulkoilut ja muu kiva välistä niin alkoi pukeminen sujumaan ilman tappeluita.

 

Jos olen pyytänyt ja lopulta käskenyt sen 20 kertaa tulemaan pukeutumaan, valmis auttamaan ja auttanutkin ja silti temppuillaan pukemisen kanssa, niin olen tullut siihen tulokseen että pukekoot siinä tilanteessa itse. laitan pienemmälle ja itselleni vaatteet, kehotan isompaa pukeutumaan myös että ehtii mukaan. Kummasti sitä saadaankin vaatteet päälle ilman kiukuttelua tai temppuilua kun huomataan että nyt ollaan lähdössä eikä aikaa moiselle pelleilylle enää ole.

Jos itselläni vaan riittää kärsivällisyyttä niin teen juuri näin, eli alan vaan pukea itseäni. Kyllä se uhmailijakin siitä alkaa saada vaatetta päälleen. Kaikenkaikkiaan auttaa, kun osaa/jaksaa itse pysyä rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa... aina se ei vaan onnistu :/