odottaa vaan, että päivä taittuu iltaan ja pääsee sänkyyn? Jokainen päivä tuntuu suoritukselta ja sitä vaan laskee tunteja, että mies pääsee töistä kotiin ja avuksi esikoisen kanssa. Meillä on maailman ihanin esikoinen ja tykkään viettää aikaani hänen kanssa kaikkea mahdollista touhuten, mutta nyt tuntuu ettei kroppa kestä mitään (tosi inhottavia nivuskipuja, selkään sattuu, väsyttää kun yöt katkonaisia jne) enkä mä jaksa enää mitään. Tosi inhottavaa kun tykkäsiin touhuta kaikkea ja olis niin nastaa tuntea voivansa kuin normaali ihminen (ekan raskauden kohdalla oli likimain näin). Laskettuun aikaan on 4 viikkoa. Miten tän lopun jaksaa???????? Vaikka me pärjättäiskin tytön kanssa, niin elämä tuntuu näitten rajoitteiden takia tylsältä kun ei oo virtaa puoleenkaan siitä mitä tavallisesti. Oon normaalisti tosi sosiaalinen mutta kyläpaikkaankin lähteminen tuntuu kohta ylivoimaiselta. Hitto, esikon kohdalla olin pikkujouluissa synnytystä edeltäneenä iltana ja voin mainiosti, jopa tanssin.