Onko muilla raskauden loppumetrit sitä että...

odottaa vaan, että päivä taittuu iltaan ja pääsee sänkyyn? Jokainen päivä tuntuu suoritukselta ja sitä vaan laskee tunteja, että mies pääsee töistä kotiin ja avuksi esikoisen kanssa. Meillä on maailman ihanin esikoinen ja tykkään viettää aikaani hänen kanssa kaikkea mahdollista touhuten, mutta nyt tuntuu ettei kroppa kestä mitään (tosi inhottavia nivuskipuja, selkään sattuu, väsyttää kun yöt katkonaisia jne) enkä mä jaksa enää mitään. Tosi inhottavaa kun tykkäsiin touhuta kaikkea ja olis niin nastaa tuntea voivansa kuin normaali ihminen (ekan raskauden kohdalla oli likimain näin). Laskettuun aikaan on 4 viikkoa. Miten tän lopun jaksaa???????? Vaikka me pärjättäiskin tytön kanssa, niin elämä tuntuu näitten rajoitteiden takia tylsältä kun ei oo virtaa puoleenkaan siitä mitä tavallisesti. Oon normaalisti tosi sosiaalinen mutta kyläpaikkaankin lähteminen tuntuu kohta ylivoimaiselta. Hitto, esikon kohdalla olin pikkujouluissa synnytystä edeltäneenä iltana ja voin mainiosti, jopa tanssin.
 
Just samanlainen olo oli mulla kun toista odotin...!!
Oli ihan tuskaa ne viimeiset viikot... mitään ei ois jaksanu, pinna kireellä ja paikkoja särki! En tiiä miten sitä kesti ne viikot, jotenkin vaan meni...

Yritä vaan ottaa päivä kerrallaan, kyllä se sieltä syntyy, ja sitten heti helpottaa! :hug: Yritä ottaa rennosti...
 
2 viikkoa jäljellä max ja olen aika kuitti. Hb on 96 ja turvotus niin massiivista että varpaat tai nilkat ei taivu, kello turvonnut ranteeseen kiinni ja sormet ei toimi kunnolla. Olen aivan väsyksissä ja astma pahenee. Eli aika pitkältä tuntuu vielä tää 2 viikkoa, mutta toisaalta on ihanaa tietää se ns parasta ennen päivä. 2v esikoisella on iso uhma, mutta pakko antaa asioiden välillä vaan lipsua ja katsoa juttuja sormien välistä kun ei vaan jaksa enää. Halin ja pusin kahta kauheammin vaan esikoisihanuutta, että varmasti on hyvä olla molemmilla kuitenkin.
 
Neiti Kesäheinä
Todella harmillista kuulla, että on noin huono olo. Itellä laskettuun aikaan muutama päivä ja olen ihan hyvässä kunnossa. Tosin pitkälle lenkille en voisi lähteä, pienen kävelyn jo tein. Mun ongelmani on se, että asun uudella paikkakunnalla ja olisi mukava nähdä ihmisiä, mutta kun ei ole tuttuja täällä. Eli kotona ollaan ja netissä pyöritään... Vauvan tarvikkeet on jo laitettuna ja oon tässä harrastanu ahkeraan leipomista, mut nyt se ei enää inspaa. Itse oon ottanu tän ajan nyt vaan rentoutumisen kannalta. Eikös sunkin pitäis aatella et kyl se kunto siitä paranee, et nyt sitte vaan lepoa jos kroppa niin vaatii. Ja jos se esikoinenkaan ei oo kauheen vaikea niin voitte lukea yhdessä kirjoja, katsoa lastenelokuvia, ehkä jopa leipoa... itellä kohokohtana ku mies tulee töistä ja saan tehdä hänelle ruokaa. Ja mun elämäni ei tosiaankaan ollu viel vuos sitte tätä. Oli harrastuksia ja kavereita. Mutta muutinpa tälle paikkakunnalle...
 
täällä toinen loppumetreillä odottaja!!
tänään kävin äipäpolilla ja ihan turha käynti ja siitäkin sai maksaa ittensä kipeeks :/
no anyway!!
esikko on ihan rauhallinen tapaus yleensä ja ollaan kans aika paljon kyläilty jne mutta kyllä sitä aamusta alkaa jo odottaa että mies tulee kotiin hoitaan sitä isoa miestä....meillä kun ei edes pottailla niin vaippoja kuluu ja poika kun ei enää mikään kevyt ole kantaa veskiin pyllypesulle...en voi edes sitä sinne kävelyttää kun yleensä karkaa ja kiipee sohvalle joten parempi kanniskella eikä sitä oikein enää jaksasi mitään ylimäärästä...
illalla olen niin onnellinen kun se touhuu isin kanssa ja lopulta menee nukkuun että on se laatuaika miehen kanssa jäänyt myös vähemmälle kun vaan toivoo että lapsi nukkuu ja ite pääsee köllölleen sänkyyn :whistle:
no mulla on aikaa parisen viikkoa synnytykseen tai ainakin laskettuun joten onhan tässä aikaa ootella!! ;)
tsemppiä sulle lopputaipaleelle!!!
 
On teillä muillakin aika tukalaa. Voi vitsit. Mäkin tiedän tuosta pesulle kantelusta ja vaipparumbasta kun meillä tuo esikko on vasta 1v5kk. Ja muutenkin niin aktiivisessa iässä, ettei malta harmiksi niitä kirjoja ja lastenelokuvia kattella :/ Esikon kohdalla sai levätä ihan toisella tapaa. Ihan kaiholla muistelen kun silloin ehti lukemaan kirjoja ja lehtiä, kattelemaan leffoja ja nukkumaan silloin kun nukutti. Olin jotenki fyysisesti paremmassa vedossa ja jaksoin kuntoilla tappiin asti. Nyt on hyvä jos tämä eläkeläinen pääsee edes sängystä ylös. Ihan raihnanen tapaus. :(

Mutta ei se ole helppoa sullakaan neiti kesäheinä. On varmaan aika ankeaa saada aikansa tosiaan kulumaan uudella paikkakunnalla. Toivottavasti saat nopeasti uusia ystäviä lapsentulon myötä. Lapset ovat usein yhdistävä tekijä ja leikkipaikoilla ja kärrykävelyillä saatat pian saada uusia tuttavuuksia. Mäkin oon itse asiassa uudella paikkakunnalla, muutettiin tänne 5kk sitten, mutat ton esikoisen myötä oon ehtinyt saamaan sosiaalisen verkostoni jo mallilleen. Kunhan vaan olis nyt virtaa kylästellä ja pitää heihin yhteyttä.

Ei kai voi muuta sanoa kuin että tsemppiä kovasti kaikki pallomahat! Pitää vaan uskoa siihen päivään parempaan. Toisaalta kyllä hirvittää, että jos on näin raihnanen jo nyt, niin miten sitten kun pitää taas aloittaa yövalvomiset ja pärjätä yhden sijaan kahden pienen kanssa... Pienellä ikäerolla lapsia kyllä toivotiin ja toivotaan yhä. Ihana kun on sitten myöhemmin toisilleen seuraksi.
 
Mulla kuudennen la kahden viikon päästä. Ja tuskaa on tää loppu. Mielettömät liitoskivut. Makuullaan pahiten tuntuu. Yölläkin kun kylkeä kääntää niin saa ensin nousta sängyn reunalle istumaan ja sit kääntää ittensä toselle kyljelle. iltaisin vain tympäsee mennä nukkumaan. Vaan pakko edes yrittää.
Ja päivällä ois kyllä homaa vaikka muille jakaa. Talo on jatkuvasti kuin pommin jäljiltä kun ei jaksa. Mutta tiskit pyykit ym pakko joka päivä laittaa. Lapsille oon sanonu et niiden homa kerätä lattialta tavarat kun en ite sinne taivu. Mutta tappelun takana tuokin. Ei jatkuvasti jaksa sitäkään.
Oon sanonukki että sitten kun en enää muuta tee kuin itken ja raivoan vuorotellen niin vois mahd. päästä synnyttämään. Huomenna lääkärille aika et jos selviäis missä mennään. Eli kuin kauan tässä vielä kärvistellään.
 

Yhteistyössä