Onko muilla ollut tällaista eroa raskausajan vaivoissa? (1. ja 2. raskaus itsellä)

["vieras"]

Ensimmäisessä raskaudessa vaivat alkoivat todella aikaisin ja äityivät loppua kohden melko sietämättömiksi. Lantion ja lonkkien löystyminen alkoi jo hyvin varhain, ja jo puolessa välissä raskautta vaapuin kuin ankka. Iskiaskivut pahenivat päivä päivältä, eikä niihin tuntunut auttavan mikään, ja lisäksi vauvakin laskeutui alas jo todella aikaisin. Nämä kaikki yhdessä tekivät kävelemisestä ja oikeastaan kaikesta muustakin liikkumisesta hyvin vastenmielistä ja niinhän siinä sitten kävikin, että pääasiallisesti loikoilin sohvan nurkassa kipujani kiroten.

Toinen raskaus alkoi aika nopeasti esikoisen syntymän jälkeen, ja iskias alkoi juilia jo raskauden alussa (eli liekö kerennyt se kunnolla sitten parantuakaan) MUTTA on kuitenkin pysynyt suurimmaksi osaksi taka-alalla, vaikka jo viimeisellä kolmanneksella tässä vaiheessa ollaan. Kipuja ei ole juurikaan ollut, ja vointi on kaikin puolin hyvä. Liikkuminen on helppoa ja mukavaakin, eikä vaappuminenkaan ole vielä alkanut.

Neuvolassa minua varoiteltiin nimenomaan siitä, että jos näitä vaivoja on ensimmäisessä raskaudessa, niin hyvin todennäköisesti niitä on sitten toisessakin ja että eivät ainakaan yhtään helpompia ole. Eihän sitä vielä tiedä, miten asiat loppua kohden muuttuu, mutta tosiaan ainakin minun kohdalla tässä on näyttänyt käyvän ihan päin vastoin, mikä on tietysti aivan loistava homma. Onko muille käynyt näin? Johtuisikohan tämä nyt sitten siitä, että tässä raskaudessa on ollut pakko touhuilla kaikennäköistä (ulkoilla ja muutenkin touhuilla esikoisen kanssa muun muassa) että sitä sitten pysyykin paremmassa kunnossa?

 

[Kärppänä heinälatoon]

Eka raskaus oli monessa mielessä täyttä tuskaa. ...myös vaivojensa osilta. Kipuja ja kolotusta.

Toka raskaus oli ihan eri maata, ei juurikaan vaivoja eikä kolotusta. Mutta ISO ero oli siinä, että ekan raskauden ongelmat esti jo varhaisilta viikoilta liikkumisen (siis lenkit jne.). Väitän, ettei mulla päässyt muodostumaan riittävää lihaskuntoa sen mahan kannattamiseen, mikä sitten osaltaan vaikutti siihen, että tuli enemmän kipuja. + tietty olihan se huonolla kunnolla hankala liikkua ylipäätään.

Toka raskaus taas oli alusta asti helppo ja kävin lenkeillä lähes loppuun asti. Lihaskunto pysyi hyvänä (jos ei jopa parantunut) ja kunto myös. Oli niin paljon ketterämpi olo koko ajan.

Eli tukisin sun teoriaa...

 

[jassåå]

ekassa raskaudessa oli lievää pahoinvointia, mutta h*lvetilliset liitoskivut, ettei kunnolla kävelemään päässyt. Lopulta meni selkä siihen kuntoon että jouduin 3 viikkoa ennen äitiyslomaa sairaslomalle.

Tässä raskaudessa jo ennen plussaa alkoi jäätävä pahoinvointi, oksentelin aamusta-iltaan, välillä yölläkin. Mut mitään kipuja ei ole ollut. Ja tässä raskaudessa todettiin raskaushepatoosi. Ja niin, refluksi on ollut ihan kamalaa- ekassa raskaudessa ei edes närästänyt.