Onko muilla näin,olenko itsekäs..?(kavereista)

[vieras]

Tilanne on siis se että AINA minä otan yhteyttä ja nyt ajattelin että yhteyttä en enää ota,olen sitten yksin! parempi ilman kavereita kun ottaa stressiä tuosta asiasta.näin päätin.eipä ne taida sitten edes kavereita olla kun ei kiinnosta yhteyksissä olla..

 

[täällä yksi]

Et ole!mulla sama tilanne.Ja lisäksi vielä että kun jollain hätä tai tms ,otetaan heti yhteyttä...Olen ollut aktiivinen ja yrittänyt tavata ystäviäni..vaan ei...nyt en enää jaksa.Mistäspäin olet?kahvit?

 

[jep jep]

saman olen itsekkin huomannut, ja monta kertaa vähemmän olen sitten itsekkin yhteyttä pitänyt, paskat olkoon kun kerran ei kiinnosta niin ei kiinnosta..

 

[Gluteus maximus]

minäkin päätin tehdä noin ja tosiaan ei paljon yhteyksissä olla kavereiden kanssa enää oltu. Järkyttävää, mutta totta!

 

[leijona76]

Sama meillä. koskaan kukaan ei ota yhteyttä vaikka aina kovasti vakuutellaan tavatessa. Kyllästyin ja nyt yhdestä ihmisestä ei ole yli vuoteen kuulunut pihaustakaan.

 

[vieras]

Et ole!mulla sama tilanne.Ja lisäksi vielä että kun jollain hätä tai tms ,otetaan heti yhteyttä...Olen ollut aktiivinen ja yrittänyt tavata ystäviäni..vaan ei...nyt en enää jaksa.Mistäspäin olet?kahvit?

Näinpä juuri. Kiva kuulla toisaalta että on muitakin samassa tilanteessa.Asustelen e-p.llä..

 

[vieras]

Ihmettelin tossa myös että onko tosiaan niin että kavereilla on sitten niin paljon muita hyviä kavereita että ei mua tarvita ollenkaan enää..varmaankin sitten. Ei vaan oo kiva sitten ku itse jää yksin,mutta aika raastavaa on kyllä yksin olla se joka pitää yhteyttä jne. Ja tällä iällä ei tosiaan enää uusia ystäviä saa. Harmittaa vain kun aiemmin ollaan oltu tosi hyviä ystäviä monen kanssa ja nyt sitten näin mitä tapahtui?

 

[levottomat jalat]

Mulla on yksi hyvä ystävä jota näen vain muutaman kerran vuodessa. Usein on niin että hän ottaa yhteyttä kun tulee tänne päin Suomea. Vaikka minä en kirjoittele tai soittele niin tapaan hänet tosi mielelläni ja pidän häntä yhtenä parhaista ystävistäni. Meillä on paljon puhuttavaa sitten kun harvoin nähdään. Ihmiset on vaan niin erilaisia.

 

[täällä yksi]

Harmi kun matkaa.Asun kaakkois-suomessa....

 

[vieras2]

no mut mulla ainakin on sellanen "ystävä" josta en niin välitä niin en pidä siihen pahemmin yhteyttä eikä sekään ole onneks enää pitänyt, ehkä nahdään 1 vuodessa. hyvä et tajuais vihdoin ettei sen seura kiinnosta on niiiin rasittava.

 

[äipp'ä]

Juu sama juttu täällä. Vaan eipä noita koskaan oo oikeen ollutkaan siis kavereita. Hyvänpäivän tuttuja kylläkin on pilvin pimein...

 

[täällä yksi]

Tuli mieleen...mulla oli semmonen sydän ystävä kenen kanssa koettiin ja elettiin kaikenmoista.Nyt näen ehkä jouluna?asumme kilometrin päässä toisistamme...surettaa että emme jaa yhdessä enää mitään.Kiva on tavata jos hän joskus tulee mutta...

 

[vieras]

no mut mulla ainakin on sellanen "ystävä" josta en niin välitä niin en pidä siihen pahemmin yhteyttä eikä sekään ole onneks enää pitänyt, ehkä nahdään 1 vuodessa. hyvä et tajuais vihdoin ettei sen seura kiinnosta on niiiin rasittava.

Ai. No jos mäkin sitten olen nykyään niin rasittava ja kauhee akka jos se sitte johtuuki siitä"!

 

[vieras2]

no mut mulla ainakin on sellanen "ystävä" josta en niin välitä niin en pidä siihen pahemmin yhteyttä eikä sekään ole onneks enää pitänyt, ehkä nahdään 1 vuodessa. hyvä et tajuais vihdoin ettei sen seura kiinnosta on niiiin rasittava.

Ai. No jos mäkin sitten olen nykyään niin rasittava ja kauhee akka jos se sitte johtuuki siitä"!

no siitä en tiedä, mutta se on

 

[IhanaValo]

Mie oon huomannut saman, et aina joutuu ite ottamaan yhteyttä jos haluaa nähdä ja tosi harvassa on ne kerrat että heiltäpäin jotain kyläilykutsuja tms. kuuluis. :/
Ei miul tosin olekaan ku pari hassua kaveria mut ei se kiva oo kun nekin tekee sit noin. Pitäis koittaa hankkia lisää, kun vaan uskaltais.

 

[ok]

Mulla on yksi hyvä ystävä jota näen vain muutaman kerran vuodessa. Usein on niin että hän ottaa yhteyttä kun tulee tänne päin Suomea. Vaikka minä en kirjoittele tai soittele niin tapaan hänet tosi mielelläni ja pidän häntä yhtenä parhaista ystävistäni. Meillä on paljon puhuttavaa sitten kun harvoin nähdään. Ihmiset on vaan niin erilaisia.

Komppaan tätä. Kaikki on erilaisia eikä ystävyyteen mun mielestä kuulu se että lasketaan kuinka monta kertaa toinen on soittanut tms. Siitä tulee vaan turhaa harmia itselle jos niitä käy miettimään. Jos mietityttää ettei oma seura kelpaa niin eikös siitä voi suoraan puhua ko. ihmisen kanssa. Sanoa että miltä tuntuu. Ehkä sieltä löytyy järkevä syy miksi ei niin usein soitella tai nähdä. Turhaa vatvoa omassa päässä tälläistä. Jos kaveri sitten menee vaikeeksi eikä osaa vastata niin siitä sitten varmasti osaa päätellä että soittelua ei kaivata. Ja sellaisilla kavereilla ei kukaan tee yhtään mitään!

 

[vieras]

Tuli mieleen...mulla oli semmonen sydän ystävä kenen kanssa koettiin ja elettiin kaikenmoista.Nyt näen ehkä jouluna?asumme kilometrin päässä toisistamme...surettaa että emme jaa yhdessä enää mitään.Kiva on tavata jos hän joskus tulee mutta...

Vähä näin. Mitäköhän tapahtui? Oon ajatellut että kun olen ainut porukasta jolla on lapsia niin mun seura ei enää kelpaa..mutta ei se lapsi sitä kaveruutta estä! en ihan ajatellut aikanaan että äidiksi tulo tarkoittaa yksinäisyyttä ja miten voikin olla niin yksinäinen vaikka on naimisissa ja lapsiakin??

 

[leijona76]

Mulla on yksi hyvä ystävä jota näen vain muutaman kerran vuodessa. Usein on niin että hän ottaa yhteyttä kun tulee tänne päin Suomea. Vaikka minä en kirjoittele tai soittele niin tapaan hänet tosi mielelläni ja pidän häntä yhtenä parhaista ystävistäni. Meillä on paljon puhuttavaa sitten kun harvoin nähdään. Ihmiset on vaan niin erilaisia.

Komppaan tätä. Kaikki on erilaisia eikä ystävyyteen mun mielestä kuulu se että lasketaan kuinka monta kertaa toinen on soittanut tms. Siitä tulee vaan turhaa harmia itselle jos niitä käy miettimään. Jos mietityttää ettei oma seura kelpaa niin eikös siitä voi suoraan puhua ko. ihmisen kanssa. Sanoa että miltä tuntuu. Ehkä sieltä löytyy järkevä syy miksi ei niin usein soitella tai nähdä. Turhaa vatvoa omassa päässä tälläistä. Jos kaveri sitten menee vaikeeksi eikä osaa vastata niin siitä sitten varmasti osaa päätellä että soittelua ei kaivata. Ja sellaisilla kavereilla ei kukaan tee yhtään mitään!

Ei se ystävyys ole sitäkään että vastuu on ainoastaan toisella osapuolella. Ois toiselta osapuolelta sitä aktiivisuutta edes kerran vuodessa. Kyllä se ajan mittaa syö ihmistä että ketään ei ikinä kiinnosta olla aktiivinen. Vaikka tavatessa silmät kirkkaana vakuutellaan kuinka soitellaan ja tavataan jne...paskat ja saa ollakin jos ei itse viitsi vähääkään.

 

[???]

Sama tilanne täälläkin. Palasin vuosien muualla asumisen jälkeen kotipaikkakunnalle ja olo on todella yksinäinen. Myös edellisessä paikassa asuessani minä olin se joka ottaa yhteyttä, kaverit soitteli vaan kun tartti apua tai ryyppyseuraa. Nyt on ihan sama tilanne, vaikka kaverit on eri. Toki tällä hetkellä kaikki kaverit on perheellisiä ja töissä, eli aikaa ei välttämättä kovin paljoa ole, mutta olisin luullut että esimerkiksi kaveripariskunta jotka ovat lapsemme kummeja (tyttö 8kk), pitäisivät jotain yhteyttä...

 

[miima]

mulla täsmälleen sama tilanne, olin aina se joka otti yhteyttä kunnes sitten päätin että olkoon en minä aina jaksa ottaa yhteyttä kun muista ei kuulu mitään.. että jos joku sattuu olemaan keski-suomen suunnalta...

 

[joo]

Minä kans! Lopetin yhteydenpidon kaikkiin. Jäin odottelemaan. Jotku jäivät, osa otti yhteyttä.

Päätin, että elän mieluummin erakkona kuin että kerjään huomiota. Siltä se alkoi tuntua, koska aina sai itse olla yhteyden aloittaja. Koko ajan pidetään itsestään selvyytenä tai ovimattona.

Nyt on välit mennyt täysin omaan siskoon, kun se ei pysynyt uudistuksessa mukana. Sitä otti niiin paljon luonnon päälle, kun minä en olekaan koko sitä varten.

Mutta tärkeintä on, ettei tee katkoa kostomielessä, vaan siksi, että tosiaan tuntuu itsestä paremmalle olla vaikka yksin ennenmmin kuin ovimattona.

 

[leijona76]

Minä kans! Lopetin yhteydenpidon kaikkiin. Jäin odottelemaan. Jotku jäivät, osa otti yhteyttä.

Päätin, että elän mieluummin erakkona kuin että kerjään huomiota. Siltä se alkoi tuntua, koska aina sai itse olla yhteyden aloittaja. Koko ajan pidetään itsestään selvyytenä tai ovimattona.

Nyt on välit mennyt täysin omaan siskoon, kun se ei pysynyt uudistuksessa mukana. Sitä otti niiin paljon luonnon päälle, kun minä en olekaan koko sitä varten.

Mutta tärkeintä on, ettei tee katkoa kostomielessä, vaan siksi, että tosiaan tuntuu itsestä paremmalle olla vaikka yksin ennenmmin kuin ovimattona.

Just sellanen fiilis tulee vuosien mittaan että kerjää kontaktia toiselta kun on se ainoa osapuoli joka on edes yrittäny. Ei sitten.

 

[vieras]

Minulla on sellainen "kaveri", jota en millään jaksaisi nähdä, mutta hän vaan soittelee ja soittelee, eikä millään tajua, vaikka minä koskaan en soittele hänelle. Tunkee kylään jne. Facebookissakaan ei saa olla rauhassa, sielläkin vainoaa.

Ihme kun ei mene perille, ettei kiinnosta, soittelee aina vaan.

 

[Aiti Englannista]

Minulla on sellainen "kaveri", jota en millään jaksaisi nähdä, mutta hän vaan soittelee ja soittelee, eikä millään tajua, vaikka minä koskaan en soittele hänelle. Tunkee kylään jne. Facebookissakaan ei saa olla rauhassa, sielläkin vainoaa.

Ihme kun ei mene perille, ettei kiinnosta, soittelee aina vaan.

Miksi ihmisen pitaisi olla ajatustenlukija? Jos toinen haluaa olla ystavasi, niin tosi surullista, etta ajattelet nain.

Itsella on jaanyt vuosien varrella ystavia/kavereita pois. Luulen, etta suurin syy on se, etta asutaan eri puolella (maailmaa).

 

[Mrs Bean]

mulla täsmälleen sama tilanne, olin aina se joka otti yhteyttä kunnes sitten päätin että olkoon en minä aina jaksa ottaa yhteyttä kun muista ei kuulu mitään.. että jos joku sattuu olemaan keski-suomen suunnalta...

Täällä ollaan keski-suomen suunnalta :wave: Tosin mullakin on aikoja että ei tuu otettua yhteyttä kavereihin, on kaikkea puuhastelua lasten kans. Mutta kaikki kaverit tietää että meillä on avoimet ovet, tänne passaa tulla ihan millon haluaa, sen enempiä etukäteen sopimatta ja lapsille on puuhaa ja vanhemmille seuraa Mä tykkään siitä että ihmisiä tulee ja menee tässä meillä.