H
"hukassa"
Vieras
Olemme tavallinen perhe, vanhemmat töissä ja lapset hoidossa ja koulussa. Pärjäämme kohtalaisesti, emme ole köyhiä mutta emme rikkaitakaan, asumme melko vaatimattomasti mutta silloin tällöin tehdään perheen kanssa reissuja ja kaikki tarvittava saadaan hankittua.
Ongelma on siinä, että jos haluaisin ilahduttaa lapsia esim. viemällä elokuviin, uimaan, munkille ja mehulle jonnekin, niin aina, siis AINA reissu päättyy huutoon ja mekastukseen siitä miten ois pitäny saada vielä isompi karkkipussi, uida vielä hetken pidempään, vielä se yks munkki lisää.. Tuntuu että menee ilo kaikesta tekemisestä kun lapset ei koskaan osaa olla ilosia ja tyytyväisiä siihen mitä saa, vaan joka kerta ois pitäny vielä vähän venyttää ja saada extraa. Kuuluuko tää nyt johonkin ikään vai mikä mättää?
Samalla itken silmät päästäni kun luen juttuja lapsista joiden vanhemmat oikeasti joutuu miettimään onko varaa joululahjoihin tai ruokaan ylipäätään arkielämässä.
Olen yrittänyt puhua lapsille ja kertoa että kaikki ei todellakaan ole itsestään selvää ja että jotkut ihan oikeasti olis onnellisia heidänkin leluistaan joita vaan heitellään nurkkaan ja vaaditaan lisää kokoajan :/
Korostan vielä että emme todellakaan ole mitään rikkaita, tuskin voi puhua edes hyvätuloisista. Leluja lapset saavat pääasiassa jouluna ja synttäreillä, joskus jos ovat säästäneet omistaan niin voidaan esim. lomareissulla rahoittaa osa jostain hankinnasta.
Kuinka saisin lapset arvostamaan sitä mitä heillä jo on ja olemaan tyytyväisiä niihin mukaviin juttuihin joita pääsevät kokemaan, ilman että alkaa se ainainen narina ja valitus siitä että miten ois VIELÄKIN pitäny olla parempaa ja hienompaa
Ongelma on siinä, että jos haluaisin ilahduttaa lapsia esim. viemällä elokuviin, uimaan, munkille ja mehulle jonnekin, niin aina, siis AINA reissu päättyy huutoon ja mekastukseen siitä miten ois pitäny saada vielä isompi karkkipussi, uida vielä hetken pidempään, vielä se yks munkki lisää.. Tuntuu että menee ilo kaikesta tekemisestä kun lapset ei koskaan osaa olla ilosia ja tyytyväisiä siihen mitä saa, vaan joka kerta ois pitäny vielä vähän venyttää ja saada extraa. Kuuluuko tää nyt johonkin ikään vai mikä mättää?
Samalla itken silmät päästäni kun luen juttuja lapsista joiden vanhemmat oikeasti joutuu miettimään onko varaa joululahjoihin tai ruokaan ylipäätään arkielämässä.
Olen yrittänyt puhua lapsille ja kertoa että kaikki ei todellakaan ole itsestään selvää ja että jotkut ihan oikeasti olis onnellisia heidänkin leluistaan joita vaan heitellään nurkkaan ja vaaditaan lisää kokoajan :/
Korostan vielä että emme todellakaan ole mitään rikkaita, tuskin voi puhua edes hyvätuloisista. Leluja lapset saavat pääasiassa jouluna ja synttäreillä, joskus jos ovat säästäneet omistaan niin voidaan esim. lomareissulla rahoittaa osa jostain hankinnasta.
Kuinka saisin lapset arvostamaan sitä mitä heillä jo on ja olemaan tyytyväisiä niihin mukaviin juttuihin joita pääsevät kokemaan, ilman että alkaa se ainainen narina ja valitus siitä että miten ois VIELÄKIN pitäny olla parempaa ja hienompaa