Onko muilla hoikkuus jääny sinne sinkkuajalle? :/

sinkkuna oli helppo olla hoikka, ei ollu pakko tehä ruokaakaan jos ei halunnu. Oli helppo olla syömättä ku muut ei mussuttanu vieressä tai ostaneet jääkaappiin herkkuja... :ashamed:

Nyt oon miehen myötä lipsunu melkein kaikista ruokailutottumuksista mitä ennen oli. Mies tykkää "hyvästä ruuasta", ite söisin vaikka pelkkää makaroonia näin karkeasti sanottuna.
Olin tarkka siitä mitä söin, nyt lipsahtaa rasvaa enempi ruokaan ja keksiä suuhun.

Voih...Kökkö.

Kohtalotovereita jotka tahtois oppia taas hallitsemaan syömistä? :attn:

 

Todellakin

 

Näin on.

 

tottakai....ehkä se kuuluu asiaan ...tai näin minä ainakin itselle uskottelen, heh!

 

Jep

 

jep :wave:

 

Näin on!! =D

 

Lihavat seurustelee

 

En nyt ihan niin hoikka ja luiseva enää ole, mutta en nyt ole onneksi ihan kauheasto levinnytkään.
Mun onnekseni ukolla on jonkinsortin liikunta-pakkomielle ja potkii muakin persiille tekemään edes jotakin (olen sen verran antanut periksi että teen vatsalihasjumppaa tällähetkellä ) etten vallan pääse levahtamaan vaikka Hyvästä ruoasta (ja herkuista!) tykkäänkin kovasti

 

Joo, paitsi kuopuksen vauva-aikana olin hoikempi kuin koskaan aikuiselämässäni... Oi niitä aikoja...
Sitten menin autokouluun ja pihaan tuli auto, jolla oli helppo lähteä ostamaan herkkuja kaupasta ja ei tarvinut enää kävellä joka paikkaan niin kuin ennen. Silloin tapahtui lihominen :headwall: :headwall:

 

Ei, kun en oo koskaan ollu hoikka :snotty:

 

Niinpä niin.

Sitten vielä puhutaan jostain miehistä sohvaperunoina taikaljamahoista. Urbaanilegendaa. Naistehan ne läskähtää ja rupsahtaa.

 

No ootteko tyytyväisiä vähän pulskempina vai onko olo et "prskeles pakko tehä jotain ennenku peli on menetetty!" =)
Ite yritin olla välittämättä, mut ku mittari paukkuu jo 7kympin paremmalla puolella nii kai tässä ei auta jäädä ootteleen sitä satasta... Helkkari meinasin jo et tilaan Zumban :xmas:

 

Itsehän olen sinkku.. mutta ei, eikä jää. Tosin se johtuu nimenomaan siitä, että rakastan sitä hyvää ruokaa

 

en mä ole oikeastaan koskaan ollut hoikka vaan normaalipainoinen kokoajan mutta nykymääritelmien mukaan olen hirveä plösö... ja olin samankokoinen myös sinkkuaikoina

 

Niinpä niin.

Sitten vielä puhutaan jostain miehistä sohvaperunoina taikaljamahoista. Urbaanilegendaa. Naistehan ne läskähtää ja rupsahtaa.

No kyllä te miehetki tuppaatte pyöristymään! Sohvaki on aika hyvä liimaamaan ukkojen ahterin siihen kiinni...

 

no minä en ainaskaan ole tyytyväinen :kieh:
justiinsa päätty imetys niin toivon, että kilot alkais karisemaan :snotty:

 

meillä on menny lähinnä niinpäin että kun rahatilanne on helpottanu niin tulee syötyä paremmin... :ashamed: ja tää kotona olo ei yhtään helpota asiaa :kieh: eikä se että lähikauppa löytyy kerhon vierestä, ja sinne kävelen lähis päivittäin :snotty:

 

Itse olen aina ollut hoikka. Esikoisen jälkeen jäi muutama ylimääräinen kilo, ja nyt kuopuksen jälkeen paino on tippunut tasaseen tahtiin, vaikka syön ihan hyvin. Kohta ollaan alipainon puolella=(

 

Voi kyllä... parin vuoden aikana paisunu kuin pullataikina ja siihen vielä jääneet vauvakilot päälle

 

Samma här! Mulla osittain syynä on kyllä myös se, että mulle hoikkana pysyminen vaati kauheasti ponnistelua: piti koko ajan tarkkailla syömisiä ja liikkua paljon. Nyt en enää ole jaksanut "elää nälässä", enkä ehdi liikkumaan/jaksa liikkua samalla tavalla kuin sinkkuna.

Mutta en jaksa enää ottaa kauheeta stressiä asiasta. Yritän pikkuisen tiputella painoa, mutta en enää tähtää niihin sinkkuajan kiloihin.

 

Ei ole. Mun elämäntavat ei ole kytköksissä siihen, asunko jonkun kanssa vai ei Rakastan hyvää ruokaa, mutta onneksi myös liikuntaa. Mies on löpsähtänyt yhteisten vuosien aikana jonkin verran, mutta ei kovin paljoa. En pitäisi itsestäni pulskana, enkä tilannetta siihen suuntaan päästä.

 

Juup. Täältäkin löytyy! Vuosirenkaitako lie...