Onko muilla elämä mennyt huonommaksi laihtumisen jälkeen?

[Nainen25v]

Olen siis 25-vuotias nainen. Olen pudottanut painoani huhtikuun 2014 jälkeen 24 kiloa. Aion pudottaa vielä viisi kiloa, sillä painoindeksini on tällä hetkellä 23,4 (160cm/60kg). Olen aina ollut perusluonteeltani iloinen, onnellinen ja tyytyväinen. Ylipainoni, vaikka sitä roimasti olikin, ei haitannut minua missään muualla kuin vaatekaupassa. Päätin huhtikuussa vaateostosreissun jälkeen laihtua, jotta saisin haluamani kauniit vaatteet ostettua, minkä lisäksi ajattelin, että jos joskus haluan lapsia, on se laihempana turvallisempaa. Nyt, 24 kiloa kevyempänä, olen todella surullinen, katkera ja onneton. Kun katson itseäni peilistä, näen tietenkin, että olen laihtunut, mutta mielestäni olen rumempi kuin koskaan aiemmin. Lisäksi näytän edelleen paksulta, joten ihan kamalaa ajatellakin, että kuinka paksulta näytin lihavana. Jotenkin omaa lihavuutta ei vain silloin ”huomannut” niin hyvin. Tällä hetkellä siis vihaan ulkonäköäni, vaikka juuri laihtumisen pitäisi saada minut tuntemaan itseni kauniimmaksi, ainakin lehtien tms. mukaan. Minulla ei nahka roiku tai mitään, joten syytä itseinhoon ei periaatteessa ole. Onko kukaan kokenut vastaavaa itseinhoa laihtumisen jälkeen?

Lisäksi elämässäni on uusi ongelma, nimittäin miessuhteet. Lihavana seurustelin muutaman kerran vakavasti vuosien ajan ja olin rakastunut. Ennen ympärilläni pyöri mukavia, tavallisia ja rehtiä miehiä, joiden kanssa oli hauskaa, turvallista ja mukavaa. Nyt minua iskevät miehet ovat kieltämättä paremman näköisiä, mutta valitettavasti he eivät luonteeltaan päätäni huimaa, vaan he ovat usein itsekkäämpiä, pelaavat tunteillani, tarvitsevat itsetuntoihinsa pönkitystä ja ylipäätään elävät kehuilla. Valitettavasti ne tavalliset miehet eivät enää lähesty minua, joten olen käynyt treffeillä suomeksi sanottuna vain todellisten idioottien kanssa, joilla on kyllä hieno auto. Miten löydän kunnon miehen? Ennen en todellakaan kärsinyt tällaisesta ongelmasta!

Nyt muistelen siis kaiholla aikaa, jolloin olin lihava. Yksin ollessani olen nykyään itkuinen, surullinen ja lannistunut. En todellakaan odottanut tätä laihtumiselta. Onko kenelläkään tällaisia kokemuksia? Aina saa vain lukea onnesta ja upeasta elämästä laihtumisen jälkeen, mutta minulle kävi päinvastoin.

 

[Vierrr]

Elämä ja mieliala todellakin MENI huonommaksi.
Terveisin 160-kiloisesta 70-kiloiseseksi kolmessa vuodessa laihtunut.

 

[bkcx]

Siis ooksä alle puolessa vuodessa laihtunu noin paljon? Se ei oo terveellistä. Luulen että se vaikuttaa sun mielialaan ja sitä kautta miesseuraan. Perusmies etsii iloista seuraa. Ota rennommin, unohda laihdutus, mutta älä sorru lihomaan. Saat iloisen itsesi takaisin ja samalla ne miehetkin.

 

["Malla"]

Sinulta on lähtenyt niin paljon painoa pienessä ajassa, että mieli vaatii aikaa tottua tilanteeseen. Kroppakin seuraa perässä, iho palaa kuosiinsa hiljakseen.
En nyt osaa muuta neuvoa, kuin että voit itsekin lähestyä sinua kiinnostavia, ei liian pinnallisia miehiä. Jos he eivät enää uskalla sinua liehitellä, se ei tarkoita ettetkö olisi vieläkin heidän mielestään viehättävä.

 

["hmh"]

Ehkä sun pää ei ole ihan sopeutunut vielä muuttuneeseen ulkomuotoon. Ehkä latasit aika paljon odotuksia siihen laihtumiseen, ja kun ei elämä sitten olekaan elämää kummempaa, olet pettynyt. Myös ehkä se, että olet ollut kiinni isossa projektissa ja onnistunutkin siinä, ja nyt kun tavoiten on saavutettu, jättää jonkinlaisen tyhjän tilan ja hämmennyksen mieleen.

Onnea painonpudotuksestasi. Olet tehnyt valtavan ison terveysteon itsellesi. Kusipäitä iskijöitä toki riittää hyvännäköisellä naisella, mutta kyllä ne voi sivuuttaa huumorilla, joka höntin kelkkaan ei kannata lähteä. Jos on aina ollut hyvännäköinen ja seurustellut hyvännäköisten kanssa, ei ehkä edes tajua, että kauneinta ihmisessä on se mikä on sisällä - tai sitten ei.

Aseta uudet tavoitteet, tavoitteet jotka eivät liity painoon. Yksi pikkutavoite voi toki olla terveet elämäntavat, liikunta ja painon pitäminen nykyisellään, mutta se isompi tavoite varmasti ikäisellesi voisi olla jotain aivan muuta. Ehkä ei nyt ihan vielä tuossa iässä zen-asenne ja mielenrauha, mutta jotain joka tuntuu itsestäsi oikealta ja tavoittelemisen arvoiselta, ei liity muihin kuin sinuun itseesi, ja jonka tekeminen saa sinut onnelliseksi.

Tsemppiä.

 

[-9-9-]

Kuinka montaa miestä olet ehtinyt pyörittää tämän hoikan kropan aikana? Jotenkin hurja jos yhden tai kahden ikävän ihmisen takia olet saanut sen käsityksen että "kaikki" hoikan naisen haluavat miehet olisivat inhottavia.
Eiköhän ole niin että uutuuden viehätyksestä olet napannut nyt pari kertaa helpon mutta huonon kalan. Kyllä niitä mukavia JA komeita miehiäkin on

Kestää varmaan jonkin aikaa ennenkuin opit olemaan sinut uuden kroppasi kanssa. Älä stressaa, hieno saavutus!!

 

[Nainen25v]

Kiitos viesteistänne! Aloitin laihdutuksen 1.4. Olen laihtunut neljä kiloa kuussa, eli kilon viikkovauhtia, mikä on täysin lääkäreiden suositusten mukaista. Ekalla viikolla tosin putosi kolme kiloa, kun nesteitä lähti. Nahkani ei, onneksi!, roiku yhtään, eikä minulla ole siis ihan oikeasti mitään syytä vihata ulkonäköäni, mutta vihaan silti. Tapaan työssäni uusia ihmisiä päivittäin, joten siis kaikkien inhottavien miesten kanssa en ole edes treffeille mennyt. Tuntuu vain, että ennen minua pyydettiin ulos sisimpäni takia, nyt vain ulkonäköni. En tiedä, eivätkö ne tavalliset miehet enää sitten uskalla minua ulos pyytää. Tiedän kyllä siis periaatteessa olevani nykyään kaunis, mutta kuitenkin "kadotan" pian järkeni ja näen peilistä vain ruman ihmisen. Päivät töissä tms. olen itseeni tyytyväinen, sillä ihmiset kehuvat ulkonäköäni, miehet avaavat minulle oven ja flirttailevat, saan kaupoissa parempaa palvelua ym. Kun tule asuntooni illalla, tajuan, että ihmiset ovat ystävällisempiä minulle vain sen takia, että olen nyt kaunis. Se tuntuu vain todella pahalta.

 

["Piia"]

Mitä söit?

 

[iloaelämään]

Voisitko olla kiinnostunut vaikka kirjoista, vanhusten auttamisesta, maahanmuuttajien tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukihenkilönä toimimisesta, uuden kielen opettelusta, uuden urheilulajin opiskelusta tai käsitöistä?

 

[Puuhippa]

Kyllähän sitä hyväsydäminen ihminen tuntee pahaa mieltä jos hoikkana saakin eri kohtelua kuin pulleana. Ei ole mieltä ylentävää tajuta, että aikaisemmin ei ollut "ihminen" muiden silmissä.

 

[vieras,.]

Kokeile liikuntaa mielialan nostamiseen. Kaikenlaista liikuntaa, lenkkeilyä, jumppaa, kuntosalia, uintia, ratsastusta... kokeile vaikka kuukausi ja katso vaikuttaako mielialaasi mitenkään.

 

[vieras,.]

Elämä ja mieliala todellakin MENI huonommaksi.
Terveisin 160-kiloisesta 70-kiloiseseksi kolmessa vuodessa laihtunut.

Millä tavalla ja miksi? Itse parhaillaan pudotan painoa, siksi kysyn..

 

[Mandi-Mae]

Kyllä varmasti menee aikaa tottua uuteen kokoon mutta jos se pidemmän päälle ahdistaa niin voithan antaa kilojen tulla takaisin? Koska vaikka mitä nykyajan media toitottaa niin ei se ole laihuus ja kauneus joka tekee ihmisestä onnellisen, vaan se että on sinut itsensä ja muun maailman kanssa.

Pakko muuten kanssa kysyä: Miten onnistuit? On nimittäin aika kunnioitettava saavutus!

 

[Aijjaa]

Ai kilo viikossa on suositus lääkäreidenkin mukaan? Oho, koskas se noin on muuttunut?

 

[hanki sisältöä]

Sun kannattaa nyt varmaan hankkia jotain todellista sisältöä elämääsi, miessuhteiden ka ulkonäön sijaan.

 

[Nainen25v]

Kiitos taas viesteistänne. Olen mukana kahden eri avustusjärjestön toiminnassa aktiivisesti. Liikun joka päivä 1,5-2,5 tuntia (en enää omista autoa) ja nautin urheilusta. Mitään syytä huonoon oloon ei siis pitäisi olla, ehkä vain pää ei ole pysynyt koon muuttumisessa vielä mukana. Laihdutin jättämällä herkut pois ja liikkumalla paljon, joten en usko terveyden kärsineen. Ainakin serkkuni, joka valmistui keväällä lääkäriksi, sanoi, että 1kg/viikko oli kaltaiselleni hyvin lihavalle hyvä laihdutusvauhti. Toivottavasti saatte tekstistä selkoa, kirjoitin mobiililla, joten virheitä arvatenkin löytyy. Ehkä tässä raskainta on huomata se, että nyt olen tarpeeksi hyvä myös suurelle maailmalle pelkän ulkonäön perusteella, kun ennen kelpasin luonteeni, älyn jne. perusteella.

 

["sori"]

Hieno saavutus! Ja varmasti myös terveydelle hyväksi pitkälläkin ajanjaksolla..Sen verran haluan asiaan kommentoida, että itselläni kun tuli/oli 25 kg;n painonpudotus, niin en kokenut asiassa mitään muuta negatiivista kuin sen, minkä takia tuo pudotus tapahtui. Itselläni oli ns."henkilökohtainen tragedia", ja suruni takia ruokahalu katosi niin, että muutamassa kuukaudessa laihduin 25kiloa kirsikkatomaatteja napsien..en pystynyt syömään muuta. Kun heräsin todellisuuteen, niin itse nautin siitä, että olin saanut kaiken sen ylimääräisen itsestäni pois, sen, jota en aiemmin tajunnut edes olevan! Toki vatsanahka raskausarpineen jonkinverran löysänä mukana roikkuu, muttei haittaa. Ja mulla ei taas ole ap;n kokemusta noista treffailu-yms.jutuista, kun olen itse ollut parisuhteessa niin laihana, kuin pullukkana ja taas aika hoikkanakin, ja mieheni ei ainakaan ole valittanut muodonmuutoksestani. Tsemiä, ap<3. Löydät vielä ihanan itsesi, ja totut olemaan hoikka ja kaunis!

 

[viera.s]

Minä olen laihtunut elämässäni muutaman kerran 15-20 kg (juu, eli laihdutetut kilot on tulleet välillä takaisin) ja ihan positiivisesti olen laihtumisen aina kokenut, joskaan en loppujen lopuksi niin suurena juttuna. Olen ollut suurimman osan aikuiselämääni kuitenkin joko normaalipainoinen tai vain muutamia kiloja ylipainoinen, laihdutusprojektit ovatkin ensimmäistä lukuun ottamatta alkaneet niin, että olen tajunnut lihoneeni paljon melko lyhyessä ajassa eikä kehonkuva ole enää vastannut todellisuutta. Minulla on siis kehonkuva positiiviseen suuntaan vääristynyt, sillä 20 kg ylipainoisenakin olen taipuvainen pitämään itseäni vain lievästi ylipainoisena, varsinkin jos välttelen vaakaa ja arvioin itseäni vain peilistä, kuten olen välillä tehnyt. Laihduttuani olen tyytyväinen lopputulokseen pikemminkin liian varhain eli en oikein jaksa enää normaalipainoa tavoitellakaan, koska mielestäni olen ihan hyvännäköinen vaikka ylipainoa hiukan jäisi.

Sinun kehonkuvasi tuntuu toiseen suuntaan vääristyneeltä. Et ole koskaan ollut "hyvin lihava", vaikka toki aiemmin selvästi ylipainoinen. Mutta hyvin lihavana ainakin itse pidän vain reilusti yli 100 kg painavia. Enää sinä et ole lihava lainkaan, eikä sinulla ole enää mitään terveydellisiäkään syitä painoa pudottaa, joten miksi aiot laihduttamista jatkaa?

Nuo ympärillä pyörivät miehet, missä sinä heitä kohtaat? Minua on yritetty iskeä enimmäkseen baareissa, muualla se on melko satunnaista. Niinä aikoina kun ylipainoa on ollut reippaasti, kysyntä on ollut kyllä selvästi vähäisempää, mutta sillä painaako 68 vai 78 kg ei tunnu olevan tähän vaikutusta (olen n. 170 cm pitkä). Baarissa lähestyvät olen tottunut torjumaan, useimmiten toki ihan siksikin, että olen pääosin ollut varattu, nykyään naimisissakin. Mutta en minä sinkkunakaan iskurepliikeille tai varsinkaan ulkonäkökehuille lämmennyt, vaan karistin nämä miehet samantien.

Mieheni löysin baarista, mutta "iskin" hänet itse. Suosittelen sinullekin, että otat ohjat omiin käsiisi. Ujommat miehet eivät uskalla lähestyä kaunista naista, eivät kyllä välttämättä muitakaan naisia. Heidän joukostaan voi kuitenkin löytää helmiä, kun taas suuna päänä kimppuun hyökkäävät naistenmiehet harvemmin ovat parasta parisuhdemateriaalia. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta useimmilla elämänkumppanin löytäminen menee, ei pidä lannistua huonoista kokemuksista. Netti on tietysti varteenotettava vaihtoehto ja voit vaikka tehdä kuvattoman profiilin johonkin seuranhakupalveluun, jos et halua miesten kiinnostuvan ensimmäisenä ulkonäöstäsi.