Lähes kaiket päivät kaksin lapsen kanssa kotona, mies töissä.
Kavereita on vain pienen pieni kourallinen ja nekin kaikki töissä/opiskelemassa ei niillä ole ikinä aikaa nähdä ja lähteä vaikka shoppaileen seuraksi, niimpä käyn jonkinverran lapsen kanssa kaksin kiertelemässä kirppareita yms...
Ei ole mitään harrastusta jossa pääsisi pois kotoa, seinät kaatuu päälle, masentaa, ahdistaa, mutta vain välillä, saattaa mennä muutama päivä että mikään ei ahdista. Kovasti olen koittanut saada uusia kavereita, mutta ei se niin helppoa ole...onko kaikilla muilla jo oikeasti niin tiiviit ja täydet kaveripiirit että ei sovi joukkoon? Olenko oikeasti niin ankeaa seuraa, että kukaan ei tahdo olla kaverini? Ja täällä mä sitten tilitän surkeeta olooni...voih.
Kavereita on vain pienen pieni kourallinen ja nekin kaikki töissä/opiskelemassa ei niillä ole ikinä aikaa nähdä ja lähteä vaikka shoppaileen seuraksi, niimpä käyn jonkinverran lapsen kanssa kaksin kiertelemässä kirppareita yms...
Ei ole mitään harrastusta jossa pääsisi pois kotoa, seinät kaatuu päälle, masentaa, ahdistaa, mutta vain välillä, saattaa mennä muutama päivä että mikään ei ahdista. Kovasti olen koittanut saada uusia kavereita, mutta ei se niin helppoa ole...onko kaikilla muilla jo oikeasti niin tiiviit ja täydet kaveripiirit että ei sovi joukkoon? Olenko oikeasti niin ankeaa seuraa, että kukaan ei tahdo olla kaverini? Ja täällä mä sitten tilitän surkeeta olooni...voih.