Onko muiden 2v tällaisia?

[Jijope]

Alkaa jo hävettää ja ottaa todella voimille tuo pojan (1v10kk) käytös. Muutenkin on kyllä kovakorvainen eikä tottele millään. Kaikista hankalinta on kuitenkin tuo toisten lasten seurassa oleminen. Eli jos kutsumme ikätovereita kylään alkaa kauhea show. Kaveri ei saisi koskea hänen leluihinsa ja vaikka kuinka olen yrittänyt opettaa ettei toisen kädestä viedä, niin vie silti. Kun estän tämän, alkaa kauhea huuto ja raivoaminen. Rauhassa leikkimisestä ei ole tietoakaan. Muutenkin poika menee ihan villiksi ja tuntuu että keksii kaikki ilkeydet. Yritän kuljettaa poikaa mahdollisimman paljon kylässä, kerhossa yms. mutta näistä ei tunnu olevan mitään apua. Tuntuu ettei kohta enää kehtaa ketään meille kutsuakaan kylään, kun poika on noin kamala. Taidan olla kasvatuksessa täysin epäonnistunut äiti .

 

[Kirsikka]

ei tuo kyllä kasvatuksesta ole kiinni. Mun mielestä tuo kuuluu täysin ikään. Lapsi on hokannu että nää lelut on mun ja luulee toisen vähintään varastavan omaan kotiinsa ne lelut. Se menee ajallaan ohi ja meillä ainaki auttoi, kun mentiin kylään jossa oli joku toinen samanlainen käytökseltään, huomas ettei tosiaan ole kivaa kun toinen tekee itselle noin!

 

[Jijope]

\

ei tuo kyllä kasvatuksesta ole kiinni. Mun mielestä tuo kuuluu täysin ikään. Lapsi on hokannu että nää lelut on mun ja luulee toisen vähintään varastavan omaan kotiinsa ne lelut. Se menee ajallaan ohi ja meillä ainaki auttoi, kun mentiin kylään jossa oli joku toinen samanlainen käytökseltään, huomas ettei tosiaan ole kivaa kun toinen tekee itselle noin!

Sepä se kun olis jollain edes samanlainen riiviö jonka luona voitais käydä, mutta kun kaikilla meidän tutuilla tämän ikäiset ovat niin kilttejä että...

 

[Ihaaa]

Et suinkaan oo epäonnistunut, 2v. vaan taitaa olla sellanen hankala ikä! Kyllä meilläkin (neiti nyt 2,5v) välillä niin koetellaan, ja tekee sellasia asioita paljon jota tietää ettei saa tehdä, ja joskus kyllä kieltämättä tuntuu siltä että mikään puhe ei auta, mutta kannattaa vaan itse pysyä rauhallisena ja määrätietoisena eikä välittää niistä raivokohtauksista, koska jos lapsi saa huutamalla tahtonsa läpi, niin sittenhän se oppii että huutamalla saa mitä haluaa! Eiköhän se tämäkin ikävaihe mene joskus ohi!

 

[taustalla]

Kyllä se siihen ikään kuuluu.
Meillä poika ei kotonaan niinkään omi omia lelujaan. mutta kun kylään mennään niin sieltä ottas kaikki mukaan, ja joka ikinen kerta kantaen väkisin ulos.

 

[Fazerina]

Ihan normaalille kuullostaa, kyllä se siitä kääntyy toisin päin. =) =)

 

[Mankell]

Meidän tyttö oli samanmoinen kahden ikävuoden tienoilla. Todella voimakastahtoinen, kovaääninen ja kovakourainenkin. Syntyi vielä siihen syssyyn pikkuveikkakin, ja auta armias että sai veli kyytiä. Ja samoten kaverit. Saattoi ensin leikkiä ihan nätisti, ja hetken päästä lyödä, vetää hiuksista tms. Olin aivan ihmeissäni, yritin estää ja ennakoida, komentaa ja ojentaa, mutta silti aina kerkes jotain pahaa tekemään. KAikesta surkeinta oli, että hyvä ystäväperheemme ei sietänyt tyttären käytöstä, ja sanoitui irti tuttavuudestamme.... :/

PArhaani tein,. ja keinot olivat seuraavat : seurasin lasten leikkejä koko ajan ja pysyttelin lähituntumassa. YRitin ennakoida tilanteita, jotrta lapsi ei ehtis mottamaan tms. JOs meni tappeluksi, tiukka kielto, pois tilanteesta, ja omaan huoneeseen jos ei muu auttanut. Selitystä, kielto, komentoa, kehumista kun hyvin menee jne.

Yli puolivuotta taistelussa meni, ja tyttö on nykyään 3½v mitä mukavin ja sopuisin kaveri. Pitkää pinnaa ja johdonmukaista käytöstä, plus aikaa, niin varmasti elämä helpottaa ja lapsesi rauhoittuu :hug:

 

[smurffiina]

\

Alkaa jo hävettää ja ottaa todella voimille tuo pojan (1v10kk) käytös. Muutenkin on kyllä kovakorvainen eikä tottele millään. Kaikista hankalinta on kuitenkin tuo toisten lasten seurassa oleminen. Eli jos kutsumme ikätovereita kylään alkaa kauhea show. Kaveri ei saisi koskea hänen leluihinsa ja vaikka kuinka olen yrittänyt opettaa ettei toisen kädestä viedä, niin vie silti. Kun estän tämän, alkaa kauhea huuto ja raivoaminen. Rauhassa leikkimisestä ei ole tietoakaan. Muutenkin poika menee ihan villiksi ja tuntuu että keksii kaikki ilkeydet. Yritän kuljettaa poikaa mahdollisimman paljon kylässä, kerhossa yms. mutta näistä ei tunnu olevan mitään apua. Tuntuu ettei kohta enää kehtaa ketään meille kutsuakaan kylään, kun poika on noin kamala. Taidan olla kasvatuksessa täysin epäonnistunut äiti .

Älä syylistä itseäsi,meillä oli tuon keskimmäisen kanssa just samanlaista,kun oli noin kahden vuoden!Vielä kun oli ikäisekseen iso kokoinen niin siinä oli tekemistä.....nyt kun ikää 4,5v niin leikit menee yksiin kavereiden kanssa MUTTA oman pikkuveljen kanssa on yhteen ottoja vieläkin!!! kärsivällisyyttä peliin kyllä se siitä iän myötä tasottuu,täytyy vaan olla seuraamassa kerrhoissa ja kylässä tilannetta ja puuttumassa ettei saa vahinkoa aikan...tsemppiä!!! :hug:

 

[Kirsikka]

\

\

ei tuo kyllä kasvatuksesta ole kiinni. Mun mielestä tuo kuuluu täysin ikään. Lapsi on hokannu että nää lelut on mun ja luulee toisen vähintään varastavan omaan kotiinsa ne lelut. Se menee ajallaan ohi ja meillä ainaki auttoi, kun mentiin kylään jossa oli joku toinen samanlainen käytökseltään, huomas ettei tosiaan ole kivaa kun toinen tekee itselle noin!

Sepä se kun olis jollain edes samanlainen riiviö jonka luona voitais käydä, mutta kun kaikilla meidän tutuilla tämän ikäiset ovat niin kilttejä että...

tuu meille, tuo meidän 2v.9kk kyllä kans aika kiitettävän helposti ottaa ja tirvasee jollei joku mee mielen mukaan ja auta armias jos otetaan kädestä

 

[Jijope]

\

Meidän tyttö oli samanmoinen kahden ikävuoden tienoilla. Todella voimakastahtoinen, kovaääninen ja kovakourainenkin. Syntyi vielä siihen syssyyn pikkuveikkakin, ja auta armias että sai veli kyytiä. Ja samoten kaverit. Saattoi ensin leikkiä ihan nätisti, ja hetken päästä lyödä, vetää hiuksista tms. Olin aivan ihmeissäni, yritin estää ja ennakoida, komentaa ja ojentaa, mutta silti aina kerkes jotain pahaa tekemään. KAikesta surkeinta oli, että hyvä ystäväperheemme ei sietänyt tyttären käytöstä, ja sanoitui irti tuttavuudestamme.... :/

PArhaani tein,. ja keinot olivat seuraavat : seurasin lasten leikkejä koko ajan ja pysyttelin lähituntumassa. YRitin ennakoida tilanteita, jotrta lapsi ei ehtis mottamaan tms. JOs meni tappeluksi, tiukka kielto, pois tilanteesta, ja omaan huoneeseen jos ei muu auttanut. Selitystä, kielto, komentoa, kehumista kun hyvin menee jne.

Yli puolivuotta taistelussa meni, ja tyttö on nykyään 3½v mitä mukavin ja sopuisin kaveri. Pitkää pinnaa ja johdonmukaista käytöstä, plus aikaa, niin varmasti elämä helpottaa ja lapsesi rauhoittuu :hug:

Kuulostipa niin tutulta tuo tyttösi käytös. Samalla tavalla minäkin olen yrittänyt pojan käytöstä ennakoida. Hänellä kun on erityisesti paha tapa heitellä tavaroita suuttuessaan, jopa toisia kohti. Toivottavasti meilläkin tilanne helpottuisi pian. Pelkään nimittäin myös sitä, että tietyt ystäväperheet eivät halua olla meidän kanssa kohta missään tekemisissä :ashamed: .

 

[Jijope]

\

\

\

ei tuo kyllä kasvatuksesta ole kiinni. Mun mielestä tuo kuuluu täysin ikään. Lapsi on hokannu että nää lelut on mun ja luulee toisen vähintään varastavan omaan kotiinsa ne lelut. Se menee ajallaan ohi ja meillä ainaki auttoi, kun mentiin kylään jossa oli joku toinen samanlainen käytökseltään, huomas ettei tosiaan ole kivaa kun toinen tekee itselle noin!

Sepä se kun olis jollain edes samanlainen riiviö jonka luona voitais käydä, mutta kun kaikilla meidän tutuilla tämän ikäiset ovat niin kilttejä että...

tuu meille, tuo meidän 2v.9kk kyllä kans aika kiitettävän helposti ottaa ja tirvasee jollei joku mee mielen mukaan ja auta armias jos otetaan kädestä

Ikävä kun asutte noin kaukana, muuten oltais kyllä heti tultu :wave: .

 

[monitoimikone]

Hyvä äiti sinä olet. Tärkeäähän on juuri jaksaa vaan uudelleen ja uudelleen opettaa pientä "tavoille". Kaksi vuotiaat ovat melko (?) eläväisiä. Minä olen ehkä vähän vähentänyt kyläilyä yms. juuri silloin kun "opettelu" on pahimmillaan. Se kysyy nimittäin omia hermoja valtavasti, kun selität monen montakertaa tunnin aikana, että toisen kädestä ei saa ottaa. Mutta sen se vaatii, että lapsi oppii sen. Oppiminen näkyy siinä valitettavasti vasta vuoden - parin päästä. Ja toinen hyvä konsti on mennä lasten leikkiin mukaan ja siinä samalla opettaa, että nyt ajaa äiti autolla, sinä ajat kohta ja sitten taas äiti jne.

Ja vielä tärkeää on se että jaksaa halia ja tykätä lapsesta (eli huomioida lasta ) myös silloin kun se on kiltti ja rauhallinen.

Olen pohtinut tätä asiaa juuri pari päivää. Toissa päivänä sattui nimittäin niin, että ystäväni kaksi vuotias lapsi kävi raapimassa vauvani (6kk) kasvoja sen ollessa päiväúnilla vaunuissa. Lapsi on kuulema kovasti mustasukkainen/ vihainen(?) vauvoille. Mietin vaan, että miksi ja miten tuollaisen voisi estää.

 

[tuisku77]

\

Et suinkaan oo epäonnistunut, 2v. vaan taitaa olla sellanen hankala ikä! Kyllä meilläkin (neiti nyt 2,5v) välillä niin koetellaan, ja tekee sellasia asioita paljon jota tietää ettei saa tehdä, ja joskus kyllä kieltämättä tuntuu siltä että mikään puhe ei auta, mutta kannattaa vaan itse pysyä rauhallisena ja määrätietoisena eikä välittää niistä raivokohtauksista, koska jos lapsi saa huutamalla tahtonsa läpi, niin sittenhän se oppii että huutamalla saa mitä haluaa! Eiköhän se tämäkin ikävaihe mene joskus ohi!

heh, meillä tämä jatkuu vieläkin ja tuntuu että vaan pahenee :'( oon väsynyt pian 5vuotiaan pojan äiti :'(

 

[Mankell]

\

Toissa päivänä sattui nimittäin niin, että ystäväni kaksi vuotias lapsi kävi raapimassa vauvani (6kk) kasvoja sen ollessa päiväúnilla vaunuissa. Lapsi on kuulema kovasti mustasukkainen/ vihainen(?) vauvoille. Mietin vaan, että miksi ja miten tuollaisen voisi estää.

SInulle :flower: Olet ihanan rauhallinen ja kypsänoloinen äiti. USkon, että ystäväsi on enemmän pahoillaan tapahtuneesta kuin sinä, jos mahdollista. En tiedä, miten voisi estää muuta kuin vahtimalla kaikkia alle...ööh...kaikkia alaikäisiä lapsiaan.