N
nyrkki silmässä
Vieras
Mieheni on sitä mieltä että kun minä sanon lasten kuullen että hän ei välitä heistä tai heihin liittyvästä asiasta, niin hän saa haukkua ja uhkailla. Tänä iltana juteltiin siitä mikä lapsia vahingoittaa ja kun sanoin että et voi väittää rakastavasi lasta jos haukkuu ja tönii toista vanhempaa lapsen nähden, niin mies hermostui kun kuulema haukuin häntä ja hänen rakkauttaan lastaan kohtaan. Haukkui ja uhkaili että kohta hermostuu todella jos en lopeta hänen arvostelua. Ja minä halusin vain osoittaa missä kohtaa mielestäni ei voi puhua enää välittämisestä ja lapsikin vahingoittuu.
Hän kohtelee lapsia usein tosi hermoheikkoisesti, ei ole kiinnostunut tekemään heidän kanssaan mitään ja jättää mielellään lasten asiat minun hoidettavaksi. Ja kun lapsella on joku hoidettava asia eikä mies laita tikkuaan ristiin niin mä olen ansainnut haukut ja uhkailut kun kehtaan haukkua ettei hän välitä. Hän kuulema aina välittää lapsista vaikka haukkuisi ja hakkaisi minua heidän edessään. Ja kun sanoin ettei se ole rakastamista jos voi altistaa lapset traumatisoiville asioille ja pelolle, mies tokaisi että ei häntä voi soimata rakkauden puutteesta lapsia kohtaan jos joskus (lue: säännöllisesti) tekee mokan ja on välinpitämätön.
Mies käy agressiiviseksi, haukkuu ja uhkailee kun keskustelu jatkuu liian pitkään vastakkaisilla mielipiteillä, tai puolustan itseäni sanallisesti. Jos suutun ( usein johtuu siitä että mies on kohdellut lasta kyseenalaisesti, kiroilee tälle koko ajan tai on jättänyt toistuvasti minun yksin hoidettavaksi lasten kanssa läsnäolon tai asioiden hoidon) tai olen kireä. En voi koskaan turvallisesti mokata kotona, että pinna katkeis väsymyksen takia, ärtyisin keskustelun aikana toisen sanomisista koska vastassa on haukkuminen ja uhkailu, pahimmillaan tavarat lentää. En koskaan hauku nimillä, uhkaile yms. Mies pitää lasten välittämisen epäilyä samana kun hän haukkuu kusipääksi, mulkuksi tai uhkailee vetää turpaan. Eli jos mä kyseenalaistan hän saa tehdä kaikki edellä mainitut asiat. Miehellä on koko lasten lapsuus mennyt niin että valikoi mitä tekee ( kuskaa lapsia, tekee ruuan ) ja mä rukoilen apuun niihin miljoonan muuhun asiaan mitä pitää tehdä. Vauvat sain hyssytellä yksin kun miehellä petti hermot, nyt saan pyytää viettämään aikaa lastensa kanssa, antaa monessa asiassa huonoa esimerkkiä lapsille ja ottaa vastuuta vain niistä asioista missä on varma tai pääsee helpolla. Monta lapsen iloista hetkeä on pilannut omalla ankealla asenteella, ai niin unohdin se on rakkautta senkin alla...
Olen aina ollut sitä mieltä että toista ei saa haukkua ja uhkailla missään tilanteessa mut nyt on pakko ottaa näkemyksiä ulkopuolelta kun meinaa jo kohta uskoa miehen näkemyksiä asiasta... Mies on sitä mieltä että hänen ei tarvitsisi haukkua tai uhkailla jos olisin hiljaa tai osaisin hiljentyä ajoissa ( lopettaisin keskustelun aina kun siitä olisi just kehittymässä keskustelu. Siinä vaiheessa missä vaihdetaan näkemyksiä ja mielipiteitä)
- Masentuneen ja epävakaan persoonallisuuden onneton vaimo -
Hän kohtelee lapsia usein tosi hermoheikkoisesti, ei ole kiinnostunut tekemään heidän kanssaan mitään ja jättää mielellään lasten asiat minun hoidettavaksi. Ja kun lapsella on joku hoidettava asia eikä mies laita tikkuaan ristiin niin mä olen ansainnut haukut ja uhkailut kun kehtaan haukkua ettei hän välitä. Hän kuulema aina välittää lapsista vaikka haukkuisi ja hakkaisi minua heidän edessään. Ja kun sanoin ettei se ole rakastamista jos voi altistaa lapset traumatisoiville asioille ja pelolle, mies tokaisi että ei häntä voi soimata rakkauden puutteesta lapsia kohtaan jos joskus (lue: säännöllisesti) tekee mokan ja on välinpitämätön.
Mies käy agressiiviseksi, haukkuu ja uhkailee kun keskustelu jatkuu liian pitkään vastakkaisilla mielipiteillä, tai puolustan itseäni sanallisesti. Jos suutun ( usein johtuu siitä että mies on kohdellut lasta kyseenalaisesti, kiroilee tälle koko ajan tai on jättänyt toistuvasti minun yksin hoidettavaksi lasten kanssa läsnäolon tai asioiden hoidon) tai olen kireä. En voi koskaan turvallisesti mokata kotona, että pinna katkeis väsymyksen takia, ärtyisin keskustelun aikana toisen sanomisista koska vastassa on haukkuminen ja uhkailu, pahimmillaan tavarat lentää. En koskaan hauku nimillä, uhkaile yms. Mies pitää lasten välittämisen epäilyä samana kun hän haukkuu kusipääksi, mulkuksi tai uhkailee vetää turpaan. Eli jos mä kyseenalaistan hän saa tehdä kaikki edellä mainitut asiat. Miehellä on koko lasten lapsuus mennyt niin että valikoi mitä tekee ( kuskaa lapsia, tekee ruuan ) ja mä rukoilen apuun niihin miljoonan muuhun asiaan mitä pitää tehdä. Vauvat sain hyssytellä yksin kun miehellä petti hermot, nyt saan pyytää viettämään aikaa lastensa kanssa, antaa monessa asiassa huonoa esimerkkiä lapsille ja ottaa vastuuta vain niistä asioista missä on varma tai pääsee helpolla. Monta lapsen iloista hetkeä on pilannut omalla ankealla asenteella, ai niin unohdin se on rakkautta senkin alla...
Olen aina ollut sitä mieltä että toista ei saa haukkua ja uhkailla missään tilanteessa mut nyt on pakko ottaa näkemyksiä ulkopuolelta kun meinaa jo kohta uskoa miehen näkemyksiä asiasta... Mies on sitä mieltä että hänen ei tarvitsisi haukkua tai uhkailla jos olisin hiljaa tai osaisin hiljentyä ajoissa ( lopettaisin keskustelun aina kun siitä olisi just kehittymässä keskustelu. Siinä vaiheessa missä vaihdetaan näkemyksiä ja mielipiteitä)
- Masentuneen ja epävakaan persoonallisuuden onneton vaimo -