Onko mitään tilannetta missä toista saa haukkua ja uhkailla? Mies oikeuttaa välillä nuita itselleen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyrkki silmässä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nyrkki silmässä

Vieras
Mieheni on sitä mieltä että kun minä sanon lasten kuullen että hän ei välitä heistä tai heihin liittyvästä asiasta, niin hän saa haukkua ja uhkailla. Tänä iltana juteltiin siitä mikä lapsia vahingoittaa ja kun sanoin että et voi väittää rakastavasi lasta jos haukkuu ja tönii toista vanhempaa lapsen nähden, niin mies hermostui kun kuulema haukuin häntä ja hänen rakkauttaan lastaan kohtaan. Haukkui ja uhkaili että kohta hermostuu todella jos en lopeta hänen arvostelua. Ja minä halusin vain osoittaa missä kohtaa mielestäni ei voi puhua enää välittämisestä ja lapsikin vahingoittuu.

Hän kohtelee lapsia usein tosi hermoheikkoisesti, ei ole kiinnostunut tekemään heidän kanssaan mitään ja jättää mielellään lasten asiat minun hoidettavaksi. Ja kun lapsella on joku hoidettava asia eikä mies laita tikkuaan ristiin niin mä olen ansainnut haukut ja uhkailut kun kehtaan haukkua ettei hän välitä. Hän kuulema aina välittää lapsista vaikka haukkuisi ja hakkaisi minua heidän edessään. Ja kun sanoin ettei se ole rakastamista jos voi altistaa lapset traumatisoiville asioille ja pelolle, mies tokaisi että ei häntä voi soimata rakkauden puutteesta lapsia kohtaan jos joskus (lue: säännöllisesti) tekee mokan ja on välinpitämätön.

Mies käy agressiiviseksi, haukkuu ja uhkailee kun keskustelu jatkuu liian pitkään vastakkaisilla mielipiteillä, tai puolustan itseäni sanallisesti. Jos suutun ( usein johtuu siitä että mies on kohdellut lasta kyseenalaisesti, kiroilee tälle koko ajan tai on jättänyt toistuvasti minun yksin hoidettavaksi lasten kanssa läsnäolon tai asioiden hoidon) tai olen kireä. En voi koskaan turvallisesti mokata kotona, että pinna katkeis väsymyksen takia, ärtyisin keskustelun aikana toisen sanomisista koska vastassa on haukkuminen ja uhkailu, pahimmillaan tavarat lentää. En koskaan hauku nimillä, uhkaile yms. Mies pitää lasten välittämisen epäilyä samana kun hän haukkuu kusipääksi, mulkuksi tai uhkailee vetää turpaan. Eli jos mä kyseenalaistan hän saa tehdä kaikki edellä mainitut asiat. Miehellä on koko lasten lapsuus mennyt niin että valikoi mitä tekee ( kuskaa lapsia, tekee ruuan ) ja mä rukoilen apuun niihin miljoonan muuhun asiaan mitä pitää tehdä. Vauvat sain hyssytellä yksin kun miehellä petti hermot, nyt saan pyytää viettämään aikaa lastensa kanssa, antaa monessa asiassa huonoa esimerkkiä lapsille ja ottaa vastuuta vain niistä asioista missä on varma tai pääsee helpolla. Monta lapsen iloista hetkeä on pilannut omalla ankealla asenteella, ai niin unohdin se on rakkautta senkin alla... :(

Olen aina ollut sitä mieltä että toista ei saa haukkua ja uhkailla missään tilanteessa mut nyt on pakko ottaa näkemyksiä ulkopuolelta kun meinaa jo kohta uskoa miehen näkemyksiä asiasta... Mies on sitä mieltä että hänen ei tarvitsisi haukkua tai uhkailla jos olisin hiljaa tai osaisin hiljentyä ajoissa ( lopettaisin keskustelun aina kun siitä olisi just kehittymässä keskustelu. Siinä vaiheessa missä vaihdetaan näkemyksiä ja mielipiteitä)

- Masentuneen ja epävakaan persoonallisuuden onneton vaimo -
 
Erotkaa tai vähintään hankkikaa ammattiapua! Molemmat toimitte väärin, molemmat traumatisoitte lapsianne. Tietysti väkivalta on pahimmasta päästä, mutta ovat nuo omat juttusikin pahoja. Siis lasten kuullen selität ja ilmeisesti vielä toistuvasti noita isä ei rakasta/välitä -juttuja? Kyllä tuollainen syytös on minusta ainakin huomattavasti pahempi ja lapsille traumatisoivampi, kuin vaikka kusipääksi haukkuminen. Jos sinä syytät lasten kuulen miestä siitä, ettei hän rakasta lapsia ja hän siihen sanoo, että kohta hermostuu jos et lopeta hänen arvosteluaan, niin tällaisessa tilanteessa miehen reaktio on aivan luonnollinen ja oikein, en sitä minkäänlaiseksi uhkailuksi edes laskisi.
 
Siis yrität syyllistämällä saada miehesi käyttäytymään kauniisti sinua kohtaan? Ei taida toimia?

Älä ole kynnysmatto tee selväksi että sua ei kohdella tuolla lailla. Ehdotan pariterapiaa ja jos ei auta niin avioeroa. Sinäkin olet vastuussa siitä että lapset joutuu tuollaista katselemaan, näytä heille hyvää esimerkkiä äläkä jää uhkailtavaksi ja tönittäväksi!
 
Ymmärrän että on ollut äärettömän väärin kyseenalaistaa ääneen miehen välittäminen lapsia kohtaan. Olen vuosia ollut yksin enemmän vastuussa lapsien asioista ja vuosia pyytänyt miestä auttamaan niin kuin isän kuuluu. Viimeiset pari vuotta olen syyllistänyt välittämisen puutteesta enemmän tai vähemmän mut uskon että joskus jokaisella tulee raja vastaan kun hommat ei muutu ja itse olen alkanut sitten uskomaan ettei välitä kun olen isän toimintaa seurannut... Olen usein saanut haukut ja uhkailut sen takia että sanon poikittaisen mielipiteen tai sanon että vituttaa kun mies toimii päin persettä (esim. ryyppää ja jättää lapset mulle tai kohtelee lasta välinpitämättömästi) ja syy hänen toimintaan on yleensä minussa kun olen joko puhunut liian pitkään tai sitten olen jauhanut paskaa = sanonut mielipiteeni asiaan. Eilenkin illalla jauhoin kuulemma paskaa kun väitin ettei rakastava isä hauku ja töni äitiä lasten edessä...

Olen luvannut miehelle etten arvostele hänen välittämistään lasten kuullen, tuntuu silti hurjalle että vaikka mitä hän tekisi niin mun pitää vain uskoa että rakastaa... Hän sen sijaan on sanonut että jos puhun liian pitkään enkä lopeta juttelua vaikka minuutin kohdalla kun hän pyytää niin on iso riski että minua haukutaan ja uhkaillaan... Eli normaali kommunikointi voi viedä tuohon..
 
On täysin väärin lapsia kohtaan se, että ne joutuvat katselemaan vanhempien välistä väkivaltaa. Eihän se voi olla vaikuttamatta lapseen. Kyllä minusta se on todellakin lasten huonoa kohtelua ja välittämisen puutetta. Aikuisten pitäisi ottaa vastuu lapsista ja huolehtia, ettei tuollaista tapahdu. En kyllä tajua miten kukaan voi elää sellaisen ihmisen kanssa, joka antaa luvan ja oikeutuksen itelleen toisen tönimiseen ym. :/ Kyllä mielestäni siinä on ylitetty jokin sellainen raja kahden ihmisen välillä, jota ei vaan saa ylittää. Jotain on pahasti pielessä, jos molemmat ei saa säilyttää fyysistä koskemattomuuttaan.
 
silloin kun itse käyttää henkistä väkivaltaa ja iskee vyön alle, ei ole varaa valittaa sen toisen osapuolen vallankäytöstä. Eikä tuo turpaan kerjääminen ole mitään muuta kuin vallankäyttöä, että pääsee sitten marttyyrinä inisemään että kohdellaan väärin.. mites olis avioero nyt vaikka ihan alkuun ja sitten peiliin katsominen. Muiden käytökseen et voi vaikuttaa, omaan kyllä.
Sorry.
 
Vai niin että saa haukkua ja uhkailla...ymmärtääkseni tässä on ollut kyse myös siitä että vaimo ei saa ilmaista mielipidettään samoilla oikeuksilla kuin miehensä. Vaikuttaa myös että miehellä ei ole kykyjä normaaliin keskusteluun, pitää olla valmis vastaanottamaan kritiikkiä ja vastapuolenkin ajatuksia ilman että toisen pitää pelätä tulevansa haukutuksi... Onko mies kenties epävarma itsestään kun turvautuu noin lapsellisiin puolustuskeinoihin...
 

Yhteistyössä