Onko mies ystävänä mahdoton?

[Kaisa]

Miehessäni on älyttömästi hyviä ominaisuuksia: Hän on ahkera, vastuuntuntoinen, huolehtivainen, hän pysyy kaikessa keskitiellä. Hän on rauhallinen, tasapainoinen ja melko fiksukin. Sottapyttyjutut sun muut sellaset on mulle ykshailee.

Mutta hän ei keskustele kanssani. Juuri mistään. Tekee töitä, koska pitää työstään, varsinkin sivutyöstään, jota voisi tehdä yökaudet, ellei joskus olisi nukuttavakin. Talossamme on yläkerta, jossa on asuntomme ja alakerta, jossa on työtilat. Asumme käytännössä eri kerroksissa, vaikkakin samassa talossa. Kun syyllistän häntä keskustelemattomuudesta - kuvittelen meidät joka ilta pöydän ääreen juomaan lasillisen viiniä ja syömään kahdestaan ja k-e-s-k-u-s-t-e-l-e-m-a-a-n, hän on suuri kysymysmerkki???? Mistä ihmeestä meidän pitäisi keskustella.

Hänelle ei myöskään ole ongelma, jos haen keskusteluhetkeni muualta, ja tulen paljon paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa (eikä sekään ole miehelleni mikään onglema), muta törmään joka kerta samaan ongelmaan kuin nyt taas: Miespuolinen keskustelukumppanini harrastuspiireistäni ilmoitti puhelimessa eilen, että on rakastunut minuun. Suurin piirtein näin käy aina. Koskaan mies ei säily keskustelukumppaninani, vaikka hän olisi keskustellut kanssani syvällisiä useamman vuoden ajan. Jossain vaiheessa mies onkin yhtäkkiä vapaa ja kimpussani ihan jotain muuta kuin syvällistä keskustelua vailla.

Eikä tämä ole mikään egobuustausjuttu, vaan ihan oikea ongelma. Minä haluan syvällisen keskustelukumppanin, mutta se kaatuu mahdottomuuteensa.

 

[Seksiä ja puhetta]

Naisen kanssa on helpompi olla ystävä, kun siinä on jotain vikaa seurustelumielessä, kuten vaikkapa ulkonäkö. Eikä haittaa, vaikka ystävällä olisi esimerkiksi erilaiset tulevaisuudenhaaveet. Onhan aivan eri asia parantaa jonkun kanssa maailmaa kuin elää yhdessä arkea.

 

[ghosts]

Varmaan tuossa kannattaisi tehdä paremmin selväksi, minkälaista seuraa näistä miehistä haluat. Tee hienovaraisesti selväksi, että olet varattu ja sinuun rakastuminen on vain haihattelua, vaikkapa ottamalla miehesi keskustelussa säännöllisesti esille positiivisessa sävyssä. Luulisi, ettei kukaan tyhmyyttään mene rakastumaan sellaiseen, jolta ei saa minkäänlaista vastakaikua asiaan. Tai ainakaan tunnusta asiaa. Kai näillä miehillä on noissa tilanteissa ollut mielessä sellainen mahdollisuus, että sinunkin tunteesi olisivat samanlaiset.

 

[Kaisa]

Varmaan tuossa kannattaisi tehdä paremmin selväksi, minkälaista seuraa näistä miehistä haluat. Tee hienovaraisesti selväksi, että olet varattu ja sinuun rakastuminen on vain haihattelua, vaikkapa ottamalla miehesi keskustelussa säännöllisesti esille positiivisessa sävyssä. Luulisi, ettei kukaan tyhmyyttään mene rakastumaan sellaiseen, jolta ei saa minkäänlaista vastakaikua asiaan. Tai ainakaan tunnusta asiaa. Kai näillä miehillä on noissa tilanteissa ollut mielessä sellainen mahdollisuus, että sinunkin tunteesi olisivat samanlaiset.

Olen ollut riippuvainen viinistä ja hakeutunut jossain vaiheessa AA:han ja siellä, jos jossain käydään elämää läpi ja tämä kyseinen miesystäväni oli niistä piireistä. Joten kyllä hän tietää. Kaiken elämästäni. Eli kyse ei ole siitä, ettei tämä mies tietäisi tai hän kuvittelisi minun haluavan jotain muuta.

Olen yleensäkin läpeensä avoin ja rehellinen. Miehet ei voi kuvitella saavansa minusta mitään muuta kuin ystävyyttä, mutta minulle on aina käynyt näin. Ja minua harmittaa se suunnattomasti. Sillä menetän koko ajan hyviä ystäviä.

 

[Kaisa]

Naisen kanssa on helpompi olla ystävä, kun siinä on jotain vikaa seurustelumielessä, kuten vaikkapa ulkonäkö. Eikä haittaa, vaikka ystävällä olisi esimerkiksi erilaiset tulevaisuudenhaaveet. Onhan aivan eri asia parantaa jonkun kanssa maailmaa kuin elää yhdessä arkea.

Tarkoitatko, että minun pitäisi tietoisesti hakea ystäväkseni huomattavasti tasoani paremman näköinen mies? Nuori ja komea? Nuorilla ja pinnallisilla vaan ne aatteet on niin erilaisia kuin itselläni, että syvä ystävyys ei varmaankaan toimisi...

 

[Johannnaaaaa.....]

Missä on Johanna?

 

[näkymätön viänänen]

Missä on Johanna?

Jos sinulla vähheekää pellois hoksottimet, nii älyväisit kyllä.

 

[Pari kommenttia]

Yksi: Kukaan ei tietoisesti ehdoin tahdoin 'mene rakastumaan' yhtään kehenkäään. Ne kun eivät ole asioita, jotka voi itse valita, ihastuminen tai vahvempi vaihe rakastuminen. Sen sen sijaan voi valita, ja pitääkin, mitä asialle tekee: pitääkö omana tietonaan, ja antaa asian mennä rauhassa ohi (kuten yleensä käy) vai meneekö puhumaan asiasta ja ennenkaikkea alkaako tehdä asian suhteen muuta. Tämähän se on se vaihe, jossa niitä liittoja sitten ruvetaan rikkomaan, ja väitetään, ettei asialle kerrassaan voinut mitään, kun kerran oltiin, tai toinen oli, ihastunut.

Lähes joka liittoonhan tulee ihastumisia johonkuhun kolmanteen, niille vain ei voi mitään, mutta syrjähypyille ne eivät ole mikään peruste. Ja samoin ystävyydessä tulee hyvin helposti toisen tai toisen ihastuminen, niillekään ei voi mitään, vaikka kuinka tietäisi yksipuoleiseksi.

Mutta, kaksi: ystävyydessäkin ne menevät yleensä ohitse aika äkkiä. Joskus kyllä kaataen ystävyyden, mutta jos niihin osaa suhtautua ohimenevinä asioina, ystävyys voi monilla jatkuakin niiden jälkeen, jopa ihan hyvänä. Joku pitää koko asian omana tietonaan arvaten ohimeneväksi, joku taas sanoo suoraan, ja asia puidaan selväksi ja se siitä. Kestää aikansa ja menee ohi kuin flunssa, siinäkin tapauksessa. Mikä tapa kellekin nyt parhaiten sopii, asian poispuhuminen tai ohitus.

Nimimerkillä Kokemusta on välillä ihastuneista miesystävistä, ja tolokkuihinsa ovat kyllä tulleet. Ja ystävyys on jatkunut kuten ennenkin. Ja aina, kun hommaavat itselleen jostain tyttöystävän, tulee vielä helpompi hengittää, siinä kohti se ilma puhdistuu viimeistään kummasti.

 

[Kaisa]

Kiitos kommenteista, Pari kommenttia. Antoivat ajattelemisen aiheita. Jos uskaltaisinkin jatkaa ystävyyttä pelkäämättä lähentely-yrityksiä, jotka pitää torjua. Jos ystävyys loppuu torjumiseeni, niin loppuukin sitten vasta. Eikä ihan vielä.

Yksi: Kukaan ei tietoisesti ehdoin tahdoin 'mene rakastumaan' yhtään kehenkäään. Ne kun eivät ole asioita, jotka voi itse valita, ihastuminen tai vahvempi vaihe rakastuminen. Sen sen sijaan voi valita, ja pitääkin, mitä asialle tekee: pitääkö omana tietonaan, ja antaa asian mennä rauhassa ohi (kuten yleensä käy) vai meneekö puhumaan asiasta ja ennenkaikkea alkaako tehdä asian suhteen muuta. Tämähän se on se vaihe, jossa niitä liittoja sitten ruvetaan rikkomaan, ja väitetään, ettei asialle kerrassaan voinut mitään, kun kerran oltiin, tai toinen oli, ihastunut.

Lähes joka liittoonhan tulee ihastumisia johonkuhun kolmanteen, niille vain ei voi mitään, mutta syrjähypyille ne eivät ole mikään peruste. Ja samoin ystävyydessä tulee hyvin helposti toisen tai toisen ihastuminen, niillekään ei voi mitään, vaikka kuinka tietäisi yksipuoleiseksi.

Mutta, kaksi: ystävyydessäkin ne menevät yleensä ohitse aika äkkiä. Joskus kyllä kaataen ystävyyden, mutta jos niihin osaa suhtautua ohimenevinä asioina, ystävyys voi monilla jatkuakin niiden jälkeen, jopa ihan hyvänä. Joku pitää koko asian omana tietonaan arvaten ohimeneväksi, joku taas sanoo suoraan, ja asia puidaan selväksi ja se siitä. Kestää aikansa ja menee ohi kuin flunssa, siinäkin tapauksessa. Mikä tapa kellekin nyt parhaiten sopii, asian poispuhuminen tai ohitus.

Nimimerkillä Kokemusta on välillä ihastuneista miesystävistä, ja tolokkuihinsa ovat kyllä tulleet. Ja ystävyys on jatkunut kuten ennenkin. Ja aina, kun hommaavat itselleen jostain tyttöystävän, tulee vielä helpompi hengittää, siinä kohti se ilma puhdistuu viimeistään kummasti.

 

[Pari kommenttia]

Sitä minä en sano, että miehen ja naisen ystävyys on aina helppoa! Vaikka se osapuolilta itseltään sujuisikin, aina on joku muu kääntämässä sitä joksikin muuksi ja panettelemassa. Mutta kyllä se vaatii mm. ehdotonta rehellisyyttä itselleen ystävyyden osapuoliltakin. Ja tarkkana siinä kannattaa olla, esim. sikäli, että jos toinen ihastuu (sitä ehkä edes itselleen myöntämättä) ja alkaa vähitellen sisällyttää ystävyyteen elementtejä, jotka eivät siihen kuulu, siinä on osattava ja uskallettava sen toisen topata asia heti. Sanoa, että tuo ei kuulu ystävyyteen, tuosta en pidä, enkä vastaanota. Muuten voi käydä niin, että toinen jälkikäteen sanoo, että 'annoithan sinä ymmärtää, kun et kerran katkaissut sitä siirtymistä'. Näpeille lyönti, omilleen ja toisen, henkisille, on usein myös parasta ystävyyssuhteen hoitoa, tavallaan rikkaruohon kitkentää kukkapenkistä, että ne kukat pääsevät näkyviin ja kukoistamaan. Eli taitolaji, ehdottomasti! Mutta sen arvoinen, kun se hoidetaan oikein.

Nimimerkillä Ystävä- ja kaveripiiri lähestulkoon yhtä kattavasti kumpaakin sukupuolta

PS. Sellaisia henkisiä testejä kannattaa aina välillä itselleen tehdä, kuin että miten suhtaudun, miltä tuntuu, jos toinen ihastuu johonkuhun, tai viettää aikaa enemmän muualla (kuten toki seurustelevan pitää viettää), jne. Niistä saa äkkiä itselleen selvän kuvan siitä, mistä on kysymys ja mistä ei. Siis jälleen kerran: ehdoton rehellisyys itselleen on hyvä pohja, kuten elämässä aina!

 

[Kaisa]

Olet oikeassa monessa kohtaa. Yritän jättää pinnallista egoani taaemmaksi ja kerätä rohkeutta sanoa suoraan, mitä ajattelen.

Olen lentänyt lentolupakirjaa myös ja sielläkin on lähes pelkkiä miehiä. Kun ensi kertaa menin sinne, en tietenkään tuntenut kuuluvani joukkoon. Minulla oli outo tunne, että minua tarkastellaan naisena eikä ihmisenä (tämä toki varmasti on myös omassa päässäni!). Kesti kauan ennen kuin sain sieltä muutaman hyvänkin kaverin. Sitten kerran menimme laserampumaan porukalla ja, kun lähdimme laserampumasta yksille ja kävelin edessä, kuulin takanani kahden kaverini puhuvan jotenkin alentavasti: "Sillä on sitten kiva perse... ja musta naisella kuuluu olla juuri tuollaiset hiukset...". Sen jälkeen en enää jotenkin voinut luottaa näihin miehiin ystävinä. Ollaanko me naiset samanlaisia? Eikö ystävyyssuhteet sukupuolten välillä vain kerta kaikkiaan onnistu?

Sitä minä en sano, että miehen ja naisen ystävyys on aina helppoa! Vaikka se osapuolilta itseltään sujuisikin, aina on joku muu kääntämässä sitä joksikin muuksi ja panettelemassa. Mutta kyllä se vaatii mm. ehdotonta rehellisyyttä itselleen ystävyyden osapuoliltakin. Ja tarkkana siinä kannattaa olla, esim. sikäli, että jos toinen ihastuu (sitä ehkä edes itselleen myöntämättä) ja alkaa vähitellen sisällyttää ystävyyteen elementtejä, jotka eivät siihen kuulu, siinä on osattava ja uskallettava sen toisen topata asia heti. Sanoa, että tuo ei kuulu ystävyyteen, tuosta en pidä, enkä vastaanota. Muuten voi käydä niin, että toinen jälkikäteen sanoo, että 'annoithan sinä ymmärtää, kun et kerran katkaissut sitä siirtymistä'. Näpeille lyönti, omilleen ja toisen, henkisille, on usein myös parasta ystävyyssuhteen hoitoa, tavallaan rikkaruohon kitkentää kukkapenkistä, että ne kukat pääsevät näkyviin ja kukoistamaan. Eli taitolaji, ehdottomasti! Mutta sen arvoinen, kun se hoidetaan oikein.

Nimimerkillä Ystävä- ja kaveripiiri lähestulkoon yhtä kattavasti kumpaakin sukupuolta

PS. Sellaisia henkisiä testejä kannattaa aina välillä itselleen tehdä, kuin että miten suhtaudun, miltä tuntuu, jos toinen ihastuu johonkuhun, tai viettää aikaa enemmän muualla (kuten toki seurustelevan pitää viettää), jne. Niistä saa äkkiä itselleen selvän kuvan siitä, mistä on kysymys ja mistä ei. Siis jälleen kerran: ehdoton rehellisyys itselleen on hyvä pohja, kuten elämässä aina!

 

[Kaisalle]

"Ollaanko me naiset samanlaisia? Eikö ystävyyssuhteet sukupuolten välillä vain kerta kaikkiaan onnistu?"

Kerroit käyneesi AA-ryhmässä. Ensin käsitin että viittasit harrastuspiireillä AA-vertaisryhmään.
Myöhemmin selvisi, että harrastat lentämistä ym.

Ikävä sanoa, että vertaisryhmissä kannattaa pitää yksityisyydestään ja nimettömyydestään hyvää huolta. Moni helposti ihastuu ryhmäläiseen. Minulla on sellainen tunne, että päihderiippuvainen on kova ihastumaan. Liekö sama vika myös läheisellä. Minuun ihastutaan melko usein.
Se rajoittaa elämääni ja on tehnyt elämäni varrella monta asiaa vaikeaksi varsinkin työpaikoilla.

Olen ollut liian avoin ja kertonut liikaa yksityisasioitani. Kai olen antanut itsestäni käsityksen, että olen saatavilla.

Minulla ystävyys ei katso sukupuolta. Mutta kaksimielisille ja loukkaaville puheille olen lopun ikääni allerginen. Pahoitin viime viikonloppuna sivutyössäni mieleni, kun kuuntelin egoistisen miehen tyhmää puhetta yli nelikymppisistä naisista. Sanoin ääneen, että en ymmärrä miksi tielleni aina osuu noin tyhmiä tyyppejä. Ehkä pitäisi alkaa seurastaan valikoimmaksi.

Ole varovainen mitä kerrot itsestäsi elleissä.

 

[a friend indeed]

Olen monesti miettinyt samaa, miksei ystävyyssuhteet miesten kanssa onnistu. Kun joillakin ne tuntuvat olevan kovinkin luontevia. Itselläni on ollut yrityksiä olla ystävä ja ystävystyä vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta aina ne ovat jossain vaiheessa (yleensä jo alussa) johtaneet yksipuoliseen ihastumiseen tai muuhun seksuaalisviritteiseen yrittämiseen. Pakit saatuaan lähes jokainen "ystävällinen" mies loukkaantuu. Enkä siis ole edes ilkeä vaan sievästi olen yrittänyt "pakittaa". Sitten mökötetään.

Tämä ihastuminen on ollut ongelmallista myös siinä mielessä, että usein seurustelukumppanini kaveritkin ihastuvat minuun eivätkä pysty enää käyttäytymään normaalisti. En ole mitenkään erityisen hehkeä pakkaus enkä uskokaan siis, että he tuntevat elämää suurempia tunteita minua kohtaan. Olen pikemminkin mieltänyt sen niin, että miehet nyt ihastuvat jokaiseen vastaantulevaan kinkkuun, jolla on reikä jalkojen välissä. Ehkä ihastuminenkin on väärä sana. Mitä lie alkukantaisia himoja, joita tunnustetaan kohteelle kokeilumielessä.

Näistä mieltä latistavista kohtaamisista johtuen olen oppinut, etten ainakaan minä kykene olemaan ystävä miesten kanssa. Olisi kiinnostava tietää, miten se joiltakin onnistuu.

 

[Kaisa]

Olen monesti miettinyt samaa.
Tämä ihastuminen on ollut ongelmallista myös siinä mielessä, että usein seurustelukumppanini kaveritkin ihastuvat minuun eivätkä pysty enää käyttäytymään normaalisti. Olen pikemminkin mieltänyt sen niin, että miehet nyt ihastuvat jokaiseen vastaantulevaan kinkkuun, jolla on reikä jalkojen välissä. Ehkä ihastuminenkin on väärä sana. Mitä lie alkukantaisia himoja, joita tunnustetaan kohteelle kokeilumielessä.

Minun mieheni kavereilla itsesuojeluvaisto ja lojaliteetti pelaa sen verran hyvin, ettei tällaista pääse tapahtumaan. Tai sitten en ole juuri heidän mielestään niin ihastuttava. Jompi kumpi.

En myöskään usko tuohon, että miehet jokaisen kinkun perässä juoksisivat. En ole sellaistakaan huomannut. Minuun miespuoliset ystäväni ihastuvat ja rakastuvat vasta, kun olemme jo jonkin tovin olleet ystäviä tai ainakin kavereita. Enkä ainakaan tietoisesti lähettele mitään vihjeitä siitä, että pääsisi "reiälle". Tiedän kyllä eron, sillä joskus baarissa tietoisesti lähettelen lähentely-yritykseen johtavia viestejä ja silloin olen ilkeä; en sitten kuitenkaan ymmärrä antaa, vaikka annankin ymmärtää. Mutta tästäkin olen opetellut vuosien varrella pois ja nykyään baarissakin ihastuminen alkaa vasta syvällisen parituntisen keskustelun jälkeen. Yleensä lopetan keskustelut melko lyhyeen - juuri tästä syystä. Mutta olen näistäkin jotenkin surullinen. Hyvät jutut on lopetettava.

 

[Kaisa]

Minun mieheni kavereilla itsesuojeluvaisto ja lojaliteetti pelaa sen verran hyvin, ettei tällaista pääse tapahtumaan. Tai sitten en ole juuri heidän mielestään niin ihastuttava. Jompi kumpi.

En myöskään usko tuohon, että miehet jokaisen kinkun perässä juoksisivat. En ole sellaistakaan huomannut. Minuun miespuoliset ystäväni ihastuvat ja rakastuvat vasta, kun olemme jo jonkin tovin olleet ystäviä tai ainakin kavereita. Enkä ainakaan tietoisesti lähettele mitään vihjeitä siitä, että pääsisi "reiälle". Tiedän kyllä eron, sillä joskus baarissa tietoisesti lähettelen lähentely-yritykseen johtavia viestejä ja silloin olen ilkeä; en sitten kuitenkaan ymmärrä antaa, vaikka annankin ymmärtää. Mutta tästäkin olen opetellut vuosien varrella pois ja nykyään baarissakin ihastuminen alkaa vasta syvällisen parituntisen keskustelun jälkeen. Yleensä lopetan keskustelut melko lyhyeen - juuri tästä syystä. Mutta olen näistäkin jotenkin surullinen. Hyvät jutut on lopetettava.

Jatkoin vielä mietiskelyä. Emme koskaan antaudu mieheni kavereiden kanssa kahdestaan syvällisiin, pitkiin keskusteluihin. Se on tabu; niin ei toimita, ei minun eikä myöskään mieheni kavereiden mielestä. Mitään ihastumisia ei edes pääse tapahtumaan. Tässä iässä ei enää ihastuta pelkkään ulkokuoreen.