Onko mielestäsi perin.sairautta kantavalla oikeus lapsiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja tiia-liina:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Ei tietenkään ole. Vain terveillä ja KAUNIILLA on oikeus hankkia lapsia. Sehän on tunnettu fakta kans, että rumuus vaikeuttaa elämää. Ja sitten tietysti pitää olla laiha. Mutta senhän täällä kaikki tiesivät jo.

turha kiihtyä, tässä kysyttiin mielipidettä, miten oman moraalin mukaan, esim. tekisitkö itse lapsia jos hänellä todennäköisesti on elämää haittaava sairaus

Elämää haittaava on vaikea käsite. Toiselle elämää haittaaa sairaus voi olla allergia, toinen elää täysipainoista elämää vaikka ilman raajoja. Keskustelkaa joskus ihmisten kanssa, joilla on sairauksia tai vammoja. Saattaa vaikka huomata, että rajan vetäminen tässä on mahdotonta.

Niimpä minäkin sanoisin, että rajan vetäminen on todella hankalaa. Tunnen paljon vammaisia ihmisiä, jotka ovat elämäänsä tyytyväisiä eivätkä kannata sikiödiagnostiikkaa. Vammaisen elämä voi näyttää ehkä kaukaa katsottuna säälittävältä kärsimyksen täyteisenä elämänä. Olen kasvanut vaikeasti vammaisen sisaruksena ja voin sanoa, että täyttä elämää veljeni on elänyt.

Olen myös joutunut pohtimaan tätä asiaa perinnöllisyyden kannalta ja nyt olen pienen lapsen äiti. Tuntuu pahalta, kun toiset tällä tavalla keskustelevat periaatetasolla tästä asiasta ilman, että heidän on tarvinnut miettiä asiaa omalta kohdaltaan.

Se on totta. Asiat ovat hyvin helppoja kun niitä katsoo kauempaa. Näissä keskusteluissa näkyy usein myös täydellinen tietämättömyys erilaisista perinnöllisistä sairauksista. Mustavalkoisissa mielikuvissa niihin liitetään ensimmäisenä vaikeat, elinikäänkin vaikuttavat tilanteet, mutta todellisuus on paljon kirjavampi ja monimutkaisempi.

minulle on turha alkaa valittaa, sillä tavallaan on omakohtainen kokemus. isälläni diagnosoitiin 70-luvulla skitsofrenia ja kun äitini tuli raskaaksi, kehotti lääkäri äitiäni tekemään abortin, koska mielisairaus on vahvasti perinnöllinen. Sisko nyt päälle 30, eikä ole puhjennut mielisairautta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin, sinulla on kokemus yhdenlaisesta tilanteesta ja mielipiteesi muokkautuu sen pohjalta. Sitä juuri tarkoitin.

siis mielipidettähän en sanonut, koska minulla ei sellaista ole (ei ole niin yksiselitteinen asia, että voisin vastata, ja itsekin toivon lapsia vaikka geeneissä on mielisairautta), mutta aihe on mielestäni kiinnostava, joten siksi tein aloituksen.
 
Tämä kysymys on puitu monasti jo ilman meitäkin.... joten vastaus ap:lle on KYLLÄ :attn:
Myös vammaisilla on oikeus vanhemmuuteen, vammaisella lapsella oikeus syntyä jne...
KYLLÄ vammaisilla on ihmisoikeudet!!!!!!

=)
 
Ei nuo helppoja päätöksiä ole. ei se kolmosen hankkiminen meillekään mikään helppo päätös ole vaikkei nyt tuollaisesta ole kysymys.

Esikoisellamme todettiin aikanaan downin syndrooma. No, pikkujärkytyshän se oli mutta asian oppi hyväksymään nopeasti ja elämään sen kanssa. Tuli toinen raskaus eikä pelätty sen enempää. Perinnöllisyydestähän tuossa ei ollut kysymys vaan ihan sattumasta, meille tarjotuista sikiöseulonnoista kieltäydyttiin koska ei pidetty downia meille abortin aiheena. muiden, vakavampien vammojen riski oli taas niin pieni keskenmenoriskiin verrattuna ettei nähty lapsivesipunktioa meidän juttuna.

Terve tyttö syntyi, muttei kaikki mennytkään ihan niin kuin luulisi. Pikkuhankaluus seurasi toistaan ja nyt tuo ensiviikolla 3v täyttävä neiti odottelee tutkimuksiin pääsyä. Epäilynä autismi. :/ No, hän on vielä aika pieni ja asiat voivat korjaantua eikä diagnoosin tarvitse juuri tuo olla. Jokin kuitenkin mättää ja autistiset piirteet ovat lääkärin mielestä niin vahvoja että halusi laittaa heti kunnollisiin tutkimuksiin.

Elikkäs jos(/kun?) tytöltä löytyykin jotain autismin kirjoon kuuluvaa niin mitkä ovat eettiset oikeutemme kolmanteen lapseen? Millaista tulee tämän tytön elämä olemaan ja kuinka suuret riskit seuraavalla lapsella olisi tuontyylisiin vammoihin/häiriöihin? Ja jos tämä tyttönen tulee tulevaisuudessaan tarvimaan paljon tukea elämässään, millaista olisi olla se terve sisarus näidenkahden erityisen pikkusiskona/veljenä.

Paljon hankalia kysymyksia ja siksi olenkin sitä mieltä että jokainen perhe käsittelee nämä keskenään ja tekee omat ratkaisunsa, ei siinä enää toisten tuomitsemisia tarvita.
 
Eiköhän jokaisessa raskaudessa ole riskinsä, vaikka ei mitään erikoista odottaisikaan. Synnytyksessäkin voi aina tapahtua jotain. Kaikkea ei voi etukäteen ottaa huomioon.

Mielestäni jokainen itse omalta kohdaltaan määrittelee, onko valmis yrittämään lasta. Itse voisin miettiä ainakin jättämistä väliin, jos olisi sellainen lääkitys, joka voisi aiheuttaa jotain lapselle. Mutta jonkun sairauden perinnöllisyys, en tiedä jättäisinkö sen takia.

Toisten valintoja en lähde arvuuttelemaan, mikä olisi sopivaa, mikä ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joku:
Eiköhän jokaisessa raskaudessa ole riskinsä, vaikka ei mitään erikoista odottaisikaan. Synnytyksessäkin voi aina tapahtua jotain. Kaikkea ei voi etukäteen ottaa huomioon.

Mielestäni jokainen itse omalta kohdaltaan määrittelee, onko valmis yrittämään lasta. Itse voisin miettiä ainakin jättämistä väliin, jos olisi sellainen lääkitys, joka voisi aiheuttaa jotain lapselle. Mutta jonkun sairauden perinnöllisyys, en tiedä jättäisinkö sen takia.

Toisten valintoja en lähde arvuuttelemaan, mikä olisi sopivaa, mikä ei.

siis: mielipidettähän, esim. mitä tekisi itse, tässä kysytään. tarkoitus ei tod ollut tuomita ketään. itsekin kannan vakavan mielisairauden geeniä todennäköisesti.

madickenin perheelle paljon tsemppiä!
 
itselläni on vakava perinnöllinen sairaus(lievä muoto)...esikoinen on terve,...keskimmäinen sairas(vaikea muoto) ja koeputkista huolimatta myös kolmas sairas(vaikea muoto).
 
******************
Oi katso,
mitkä hymykuopat,
ja noi kirkkaat silmät,
täynnä iloa ja toivokkuutta.

Oi katso,
kuinka ihanat kiehkurat
silkkiset ja pehmeät
ja aah noi enkelten kasvot

Voi katso,
äänekästä väkijoukkoa
talikoita ja huutoa
vihaa ja katkeruutta

Voi katso,
ei kaikki sydäntä voi ymmärtää
ei iloa, eikä tanssia,
ei sitä ymmärrä,
erilaiselta

***************************
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tiia-liina:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Ei tietenkään ole. Vain terveillä ja KAUNIILLA on oikeus hankkia lapsia. Sehän on tunnettu fakta kans, että rumuus vaikeuttaa elämää. Ja sitten tietysti pitää olla laiha. Mutta senhän täällä kaikki tiesivät jo.

turha kiihtyä, tässä kysyttiin mielipidettä, miten oman moraalin mukaan, esim. tekisitkö itse lapsia jos hänellä todennäköisesti on elämää haittaava sairaus

Elämää haittaava on vaikea käsite. Toiselle elämää haittaaa sairaus voi olla allergia, toinen elää täysipainoista elämää vaikka ilman raajoja. Keskustelkaa joskus ihmisten kanssa, joilla on sairauksia tai vammoja. Saattaa vaikka huomata, että rajan vetäminen tässä on mahdotonta.

Niimpä minäkin sanoisin, että rajan vetäminen on todella hankalaa. Tunnen paljon vammaisia ihmisiä, jotka ovat elämäänsä tyytyväisiä eivätkä kannata sikiödiagnostiikkaa. Vammaisen elämä voi näyttää ehkä kaukaa katsottuna säälittävältä kärsimyksen täyteisenä elämänä. Olen kasvanut vaikeasti vammaisen sisaruksena ja voin sanoa, että täyttä elämää veljeni on elänyt.

Olen myös joutunut pohtimaan tätä asiaa perinnöllisyyden kannalta ja nyt olen pienen lapsen äiti. Tuntuu pahalta, kun toiset tällä tavalla keskustelevat periaatetasolla tästä asiasta ilman, että heidän on tarvinnut miettiä asiaa omalta kohdaltaan.

mistä tiedät ettei ole tarvinnut miettiä? äitini on tarvinnut miettiä. kai asioista saa keskustella, yhtä lailla voimme puhua onko vaikka narkilla oikeus lisääntyä tms., nämä ovat moraalikysymyksiä.

En tiennytkään. Asia on sen verran vaikea minulle, että saatan joskus reagoida äkkipikaisesti. Jouduin poistumaan keskustelusta, kun lapseni heräsi kesken yöunien.

Tiedän kysymisessä sinänsä ei ole mitään pahaa, enkä varsinaisesti vastannut vain sinulle. Yleisesti vain halusin, että ihmiset keskustellessaan ymmärtäisivät, että on monia jotka joutuvat ihan oikeasti miettimään näitä. Asiasta tulee huomattavasti monimutkaisempi silloin, kun se liippaa läheltä omaa elämää.
 
On oikeus, mutta ei se tietenkään ole mukavaa jos lapsi saa jonkin luustonheikkous sairauden tai muun josta on todella suuri haitta normaaliin elämään. Toisaalta voinko minäkään sanoa mitään kun itse kannan alttiutta sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan ja struumaan. Itse olen kuudennessa polvessa tätä vaivaa sairastava, parilta serkultakin tästä sukupolvesta vaiva löytyy.
 
tiedän tapauksen jossa perheellä ei ole mahdollista saada tervettä lasta mutta heillä on 12 erittäin vaikeasti vammaista lasta ja KAIKKI OVAT LAITOSHOIDOSSA! ja lisää on lapsia tulossa kunnalle hoidettavaksi :( tää ei vaan oo oikein! mun mielestä..
 
Jos on vanhemmilla vakava periytyvä sairaus, niin toki se on vakavan pohdinnan paikka - ja niin varmaan jokainen tekeekin.

Toisaalta jos sairaus on hoidettavissa lääkkeillä tai muuten, taikka ei haittaa lapsen elämää tolkuttomasti, niin miksi ei voisi hankkia lasta? Usein, jos jonkin sairauden/haitan kanssa tottuu elämään, niin se haitan aste ei enää välttämättä vaikutakaan samalta kuin valtaväestön silmissä, esim. kuulovamma. Monet - varmaan useimmat - kuulovammaiset ovat sopeutuneet elämään erittäin hyvin erilaisuutensa kanssa.

Kun jonkin asian - esimerkiksi sairauden tai vamman kohtaa - turhat pelot/ennakkoluulot sitä kohtaan voivat hälventyä. Monet pystyvät näkemään asioissa jopa positiivisia puolia.

Silti on se isomman pohdiskelun paikka. Oikeus toki on, mutta onko tätä oikeutta järkevää käyttää, sen voi ratkaista vain jokainen itse. Yhteiskunta ei sitä esim. säästösyin ratkaise. Yhteiskunta on niin arvokas kuin miten se kohtelee heikoimpia jäseniään.
 

Kuumimmat

Yhteistyössä