joo, onhan mulla... avioliiton ja lasten puolesta.
ollaan oltu naimisissa yli 10v, lapsia 2. suhteemme on aina ollut myrskyisä, tietyllä tavalla koin, että minut pianostettiin avioon, omaa rikkinöisyyttänikin tähän varmasti suostuin, ehkä ajattelin ettei kukaan muu minua huoli... koen että rakkaus, kunnioitus, välittäminen ja arvostus puuttuvat väliltämme, intohimoakaan ei ole, olen kokenut mieheni hieman vastenmieliseksi. mieheltä puuttuu tunneälyä, hän on kylmä ja tunteeton. ei näe että kärsin, eikä se häntä juurikaan liikuta vaikka asiat hänelle kertoisin. kärsin siitä myös, ettei hän kanna vastuuta, en voi siis levätä vaikka olisin sairas. hän ei ota vastuuta tekemisistään tai tekemättä jättämisistään, vaan syy on aina muissa. hän ei pysty ajattelemaan lasten tunteita, vaan komentaa ja on kylmä heitäkin kohtaan usein. hänen mielestään on heikkoutta osoittaa välittävänsä minusta. väkivaltaakin on ollut.
mulla on aiemmin ollut halua yrittää ja uskoa parempaan, toivoa ja rukoilla. vuosi sitten tapahtui jotain, joka romutti viimeisetkin tahdon rippeet. mulla on vaan sellainen olo, että en enää edes halua haluta yrittää... joo, ja mä en halua nyt yhtään kommenttia että miksi vielä olet siinä suhteessa, ota ero jne. asiat ei vaan ole aina niin yksinkertaisia.
nyt on sitten tilanne sellainen, että olen ihastunut toiseen mieheen. hänessä on ominaisuuksia joita miehessäni ei ole. en edes tunne häntä kunnolla, mutta kaipaan häntä suunnattomasti, jokin hänessä saa minussa tuntemaan jotain mikä tuntuu mahanpohjassa asti. en tiedä onko hän varattu tai mitään... tiedän vain että haaveilen elämästä hänen kanssaan. korostan että mitään ei hänen kanssaan ole tapahtunut, vain minä tiedän omat tunteeni.... ja oma mies inhottaa entistä enemmän. tiedän ettää näin ei saisi olla jumalan kasvojen edessä!!
minuun sattuu ihan kamalasti, kun pyydän että saisin halun yrittää elää avioliitossa edelleen ja unohtaa tuo toinen mies. en tätä sydämestäni halua, mutta tiedän että sitäkin voi pyytää, että sydämen asenne olisi oikea. että olisi halu tehdä jumalan mielen mukaisia ratkaisuja.
pyydän että lapset sais kasvaa kaikesta huolimatta tasapainoisiksi ja onnellisiksi ihmisiksi. ja haluaisin itsekin kokea olevani onnellinen. :'(
