Onko mieheni mustasukkaisuus "oikeutettua"?

[Pikku nainen]

Tarvitsen mielipiteitä ja neuvoja teiltä. Olen 24 vuotias nainen ja olen elänyt 6 vuotta nykyisen miesystäväni kanssa. Olemme asuneet yhdessä 4 vuotta. Mieheni on viimeisen vuoden aikana tullut hyvin mustasukkaiseksi erään hyvän kaverini takia. Ongelmana on että tämä kaveri sattuu olemaan miespuolinen ja mieheni on ilmisesti ruvennut kuvittelemaan että välillämme on jotain muutakin...Mieheni ei tahtoisi minun olevan enää missään tekemisissä tämän kaverin kanssa.

En koskaan valehtele miehelleni menoistani. Jos olen tavannut tätä miespuolista kaveria niin sen myös kerron kotona. Tiedän etten ole tehnyt mitään väärää (ollut uskoton), mutta mieheni onnistuu silti antamaan minulle huonon omantunnon. Enää en edes ole varma mikä on uskottomuuden raja. Onko väärin mennä esimerkiksi kahville miespuolisen kaverin kanssa, jos ei oma mies ole mukana ja jos tietää ettei se oma mies pidä siitä.

Mieheni tekee todella paljon töitä. Kokopäivätyön lisäksi hänellä on aina jotain lisätyötä iltaisin. Näiden lisätöiden ja hänen rahanhimonsa takia meillä ei ole paljon yhteistä aika. Se vaivaa minua ja sen hän tietää. Voiko siinä olla syy mustasukkaisuuteen? Kuvitteleeko hän kenties että etsin lohtua toisen miehen kainalosta kun ei hänellä ole aikaa?

Tämä miespuolinen kaverini on kokenut elämänsä aikana kovia eikä helposti luota ihmisiin. Minuun hän luottaa ja minulle hän pystyy kertomaan asioita joita ei kenellä tahansa kerrota. En todellakaan pystyisi pettämään sitä luottamusta. Hän on myös minulle todella tärkeä.

Eli mitä mieltä olette, jos jaksoitte lukea tämän loppuun... Onko miehelläni oikeus vaatia että jätän hyvän kaverini? Eikö hänen pitäisi luottaa minuun? En tahdo menettää miesystävääni ystäväsuhteen takia, mutten myöskään tahdo menettää ystävää mieheni mustasukkaisuuden takia.

 

[aforismi]

Eikö hänen pitäisi luottaa minuun? '

Miksi miehesi pitää luottaa sinuun?
luotatko itseesi?

 

[kyynikko]

Siitä se lähtee. Kun omassa suhteessa tulee vastaan joitakin riitoja ja kahnauksia, niin aina on olemassa "turvallinen, puolueeton ihminen, joka ymmärtää asioita myös miehen kannalta". Pahassa paikassa on tarjolla lohduttava olkapää ja vielä pahemmassa tilanteessa jokin muu lohduttava ruumiinosa. On tämä nähty!

 

[tuo on ihan]

Kokemusta on samasta asiasta.
Minulle on vain aina käynyt noissa niin, että juuri kun olen saanut mustasukkaisen mieheni vakuutettua siitä, ettei mitään luvatonta ole tekeillä, niin tämä toinen mies on sittenkin yhtäkkiä tehnyt "aloitteen". Näitä on ollut koulu ja työkavereita.

Nyt ongelman muodostaa varsinkin ex-mies, joka on jostain syystä punainen vaate miehelleni.
He ovat luonteeltaan täysin päinvastaisia, ero oli aikanaan erittäin lopullinen, mutta jostain syystä mieheni kaaliin ei mahdu, että olen kuitenkin valinnut hänet sen JÄLKEEN kun olen kokenut exän mahtavan persoonan, ja paluuta mihinkään entiseen ei ole.

Exmies on ystäväni, ja ymmärtää monia asioita joista haluan hänen kanssaan puhua.
Mieheni pahoittaa aina mielensä. tiedän että ex-mieheni on edelleen seksuaalinen olento, ja varmasti jos laskisin hameeni hänelle niin saattaisi jotain tapahtua. Se ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista, enkä varsinkaan sitä halua.

Mieheen , eli siihen ystävään ei kannata koskaan luottaa, mutta itse pitää tietää kenenkanssa on sängyssä ja kenen kanssa ei.

Välillä koen, että olisi sittenkin parempi salata kahvillakäynnit ja puhelut, kun en kerran petä, mutta aina tulee ukonilma jos asiasta mainitsee: turhaan.

Pitäisi alkaa "hillitsemään" itseään, karsia tietyt ihmiset kaveripiiristä kokonaan miehen takia.
Toisaalta: Onpa miehelläkin salainen ystävä, entinen ihastus. Ja nättikin vielä.tekisi ieleni puhkoa silmät.,.mutta edelleen: miehet.

Eli en luota mieheeni, koska hän on mies. Enkä luota miespuolisiin ystäviini. Luotan itseeni.

 

[Pikku nainen]

Siitä se lähtee. Kun omassa suhteessa tulee vastaan joitakin riitoja ja kahnauksia, niin aina on olemassa "turvallinen, puolueeton ihminen, joka ymmärtää asioita myös miehen kannalta". Pahassa paikassa on tarjolla lohduttava olkapää ja vielä pahemmassa tilanteessa jokin muu lohduttava ruumiinosa. On tämä nähty!

Voin puolustautua sillä että olen tämän kaverini kanssa kaveerannut jo useita vuosia, eikä sänkyynmeneminen ole ollut lähellä. Kun haluan keskustella ongelmista omassa suhteessani, puhun oman mieheni kanssa tai käännyn naispuolisien ystävien puoleen. Kainalonhaussa en ole

 

[Pikku nainen]

tuo on ihan: Kiitti että ymmärrät! Minäkin luotan itseeni

 

[Arek]

Mielestäni sinulla on täysi oikeus ystäviisi heidän sukupuolestaan riippumatta. Ja miehesi mustasukkaisuus ei siis ole oikeutettua (tarkemmin sanottuna sen esille tuominen on väärin). Tähän ei paljon muuta voi lisätä. Totta kai sinun on myös kohteliasta huomioda, että ystäväsi tapaaminen pahoittaa miehesi mielen, kuten teetkin. Mutta mielestäni ystävien positiivinen vaikutus elämään on niin paljon tällaista mielipahaa suurempi, ettei ole kohtuullista vaatia sinua luopumaan ystävästäsi.

 

[nainen 30+]

Päivänselvä asia, ettei mieheni juoksisi muiden naisten luona kahvilla itse voisin ehkä mennäkkin jos olisi "kaveri mies". Nuo kaveri miehet kyllä aika usein ovat valmiita muuhunkin.

Mutta meillä tilanteeseen vaikuttaa myös miehen tilanne, eli on yrittäjä ja "aina töissä". Jos alkaisi vähäistä vapaa-aikaansa käyttämään vielä siihen että juoksisi muiden naisten kanssa kahvilla. Olisi tämä suhde aika paketissa. Jos perheelle ei riitä vapaa-aikaa edes työn ohessa/lomassa, vaan sekin pieni vapaa-aika käytetään muualla niin mitä varten tässä yritetään olla perhettä.

 

[Ehdotus]

En tietenkään tunne ystävyytenne olemusta, mutta useimpien kohdalla tuollaiset kaverisuhteet tuppaavat haittaamaan puolisoa. Esim. minun miestäni ei häiritse minun miespuoleiset lapsuudenkaverit, mutta jos nyt yhtäkkiä alkaisin viettämään aikaa jonkun uuden mieskaverin kanssa, niin luultavasti hän olisi siitä mustasukkainen.

Toisaalta minun miehelläni on naispuolisia ystäviä, joiden kanssa käy kahvilla silloin tällöin, eikä se häiritse minua. Minua ei haittaa, vaikka nämä naiset yrittäisivätkin iskeä miestäni (mitä en kyllä usko!), koska luotan mieheeni kuin vuoreen.

Asiaasi saattaisi auttaa, jos myös miehesi tutustuisi tähän kaveriin. Silloin suhteenne "mystisyys" katoaisi ja miehesi voisi olla levollisin mielin ystävyytenne suhteen.

 

[ap:lle]

Eikö tässäkin asiassa voisi tehdä kompromissin? Sinä tapaisit kaverimiestä vähemmän ja miehesi puolestaan yrittäisi löytää enemmän aikaa teille kahdenkesken. Yksi vaihtoehto olisi myös se, että käytte kolmistaan jossakin tai että ilmoitat aina etukäteen menostasi, jolloin mies voi itse päättää, haluaako hän esim. myöhemmin liittyä joukkoonne.

Minusta miehesi ei ole välttämättä ollenkaan liiallisen mustasukkainen. JOs olet rehellinen, niin ehkäpä sinäkin olisit mustasukkainen, jos mies alkaisi yhtäkkiä viettämään paljon kahdenkeskistä aikaa jonkun kivan naisen kanssa, koska nainen ymmärtää häntä niin hyvin.

Sinun ei tarvitse toimia kenenkään terapeuttina niin, että se on uhka parisuhteellenne. Sen sijaan, että käytät aikaa ja voimavaroja parisuhteenne ulkopuolisen ihmisen ongelmien selvittelyyn, niin mitäpä, jos suuntaisit saman energian oman parisuhteesi hoitoon? Eikös teidän pitäisi löytää yhteistä aikaa? Jos mies on jatkuvasti töissä, niin mitä sinä siitä hyödyt? Tarkoittaako jatkuva töissäolo sitä, että mies voi ostaa itselleen kivoja leluja (esim. uutta kodin elektroniikkaa)? Eikö voisi tehdä jotakin sopimusta siitä, että montako iltaa viikossa mies voisi olla sinun kanssasi? Miksi olette parisuhteessa, jos mies vain väsyneenä raahautuu yhteiseen sänkyynne? Jos jatkuu pitkään tällainen meno, niin on riski, että ajaudutte erilleen ja silloin tämä mieskaveri onkin siinä valmiina kuuntelemassa ja ottamassa sinut kainaloonsa...

Olin elämäni ekat 30 vuotta valmis sanomaan, että mies ja nainen voivat olla ihan vain ystäviä ilman minkäänlaista vipinää tai seksuaalista tunnetta, koska itselläni oli tällainen hyvä miespuolinen ystävä. Kuitenkin petyin pahemman kerran, kun erottuani tämä ystävä alkoikin osoittaa kiinnostustaan minua kohtaan. Olin todella pettynyt! Olisin kaivannut tukea eron jälkeen enkä sitä, että toinen olikin vain kärkkymässä minua. Samalla romuttui uskoni siihen, että pelkkä ystävyys olisi mahdollista. Omalta puoleltani suhteemme oli pelkkää ystävyyttä, mutta sitä se ei ollutkaan miehen puolelta.

 

[Jos tämä]

"ystävämies" on niin tärkeä sinulle, niin jätä miehesi jähde sitten tämän ystävän kelkkaan kokonaan.
On itsekästä vaatia toista ymmärtämään suhdetta, johon todellakin voisi liittyä myös muhinointia.

 

[ttttttttttttt]

Onko miehesi koskaan tavannut tätä kaveria? Mitä jos menisitten jonnekin kolmistaan ja antaisit miesten tutustua? Miehesi voisi huomata, että ei tämä kaveri ole mikään uhka parisuhteelle.

 

[Pikku nainen]

Onko miehesi koskaan tavannut tätä kaveria? Mitä jos menisitten jonnekin kolmistaan ja antaisit miesten tutustua? Miehesi voisi huomata, että ei tämä kaveri ole mikään uhka parisuhteelle.

On tavannut ja tunteekin hänet melko hyvin. Olen ollut kaveri sen mieskaverin kanssa jo useita vuosia ja oma miehenikin on ennen ollut hänen kanssaan hyvä kaveri. En oikeastaan tiedä miksi ei enää ole. Kun tämä kaveri käy meillä, niin mieheni on useimmiten myös kotona ja silloin he juttelevat keskenään ihan normaalisti, mutta muuten eivät enää pidä yhteyttä toisiinsa. Mustasukkaisuus on alannut vasta viimeisen 1,5 vuoden aikana, eli sitä ennen ei haitannut vaikka välillä kävinkin tätä mieskaveria tapaamassa.

 

[Rutinoita]

No, jostakin syystä miehesi itseluottamus on kärsinyt tänä aikana, kun mustasukkaisuus on kuvioihin astunut. Liikaa töitä? Veikkaisin sitä perussyyksi, että hän on väsynyt, ei ehdi eikä jaksa olla kanssasi tarpeeksi.

Miehen potenssi on sellainen värkki, että jos se tuottaa ongelmia, niin kaikki muukin pamahtaa päällensä. Saattaa hyvinkin olla, että koska mies ei ehdi eikä jaksa, mielikuvitus on lähtenyt laukkaamaan. Työnarkomania on paha sairaus samoinkuin rahanahneuskin. Siitä voi poikia vaikka minkälaista ongelmaa. Kuten sanoit, se ei ole teidän yhteinen arvonne, vaan hänestä itseisarvo ja sinusta luonnevika. Jos tuolla ystävälläsi on miehesi mielestä sellaisia ominaisuuksia, joita hän toivoisi itsellään olevan ja kuvittelee sinun pitä'vän häntä sen vuoksi itseään parempana, se riittää laukaisemaan mustasukkaisuuden.

Siis, jos mies ei ole valmis satsaamaan enemmän teihin kahteen kuin työhön ja rahaan, ongelma ei poistu. Mikä hänet herättäisi?

Ystävääni minä en jättäisi, koska siinä ei ole mitään väärää eikä muita loukkaavaa. Tiedän, että hyvät ystävät ovat harvinaisia aarteita, sukupuolella ei ole sillloin merkitystä.

 

[Upsidedown]

Entäs, jos miehellä olisi vanha naisystävä, jonka murheita mies kuuntelisi tuntikausia joka viikko? Tekstareita, sähköposteja, kahvilakäyntejä. Mies murehtisi naisen murheita yhdessä. Jos tämä ongelma olisi toisinpäin, niin kuinkakohan moni nainen olisi valmis suostumaan siihen, että mies paneutuu ystävänsä murheisiin...

Ymmärrän AP:n miestä hyvin. Jos minä tulisin rättiväsyneenä töistä ja mieheni olisi sillä aikaa naispuolisen ystävän kanssa viettänyt iltaa, niin kyllä rupeais nyppimään.

 

[VÄSYNEENÄ VAINOHARHAINEN]

Kyllä nyt on mennyt elämä ongelmalliseksi jos ei vanhoja ystäviä saa tavata enää. Johan ap. mies on jotain itse tehnyt jos nyt yhtäkkiä alkaa toista epäillä. Useinhan se joka syyttää onkin itse tehnyt jotain.. ja alkaa epäilemään vanhojakin tuttavuuksia.
Eräs toteamus ei vain toimi sekään kaikkien kanssa.

Minä ainakin olen nainen joka toimii kylläkin niin että mitä enemmän olen kaveri jonkun jätkän kanssa sitä enemmän hän veljeksi muuttuu.

Lyhyesti siis ; kyllä se uskollisuus pysyy toisilla hanskassa missä tilanteessa tahansa.
Turha on pomppia liian mustasukkaisen miehen ajatuksien mukana. Sinun kannattaa nyt ap, nainen yllättää miehesi töissä. Käy moikkaamassa .
Huomioi jotenkin muuten. Jostain syystä miehesi kaipaa huomioita enemmän kuin ennen - mistä se sitten johtuneekin.

 

[outo kommentti]

"ystävämies" on niin tärkeä sinulle, niin jätä miehesi jähde sitten tämän ystävän kelkkaan kokonaan.
On itsekästä vaatia toista ymmärtämään suhdetta, johon todellakin voisi liittyä myös muhinointia.

Ketjun aloittajahan nimen omaan totesi, että tämä ystävä on ollut ystävä jo pitkään, kyseessä on nimen omaan ystävyys, eikä seksi kuulu ystävyyteen. Minkä ihmeen takia aloittaja haluaisi "lähteä ystävän kelkkaan", kun hänellä on oma rakas mies.

 

[toinen outo mielipide]

Entäs, jos miehellä olisi vanha naisystävä, jonka murheita mies kuuntelisi tuntikausia joka viikko? Tekstareita, sähköposteja, kahvilakäyntejä. Mies murehtisi naisen murheita yhdessä. Jos tämä ongelma olisi toisinpäin, niin kuinkakohan moni nainen olisi valmis suostumaan siihen, että mies paneutuu ystävänsä murheisiin...

Ymmärrän AP:n miestä hyvin. Jos minä tulisin rättiväsyneenä töistä ja mieheni olisi sillä aikaa naispuolisen ystävän kanssa viettänyt iltaa, niin kyllä rupeais nyppimään.

Ja missä vaiheessa aloittaja on sanonut, että hän kuuntelisi ystävänsä murheita tuntikausia joka viikko, lähettelisi tekstareita, sähköposteja ja notkuisi alin omaan kahviliossa? Ymmärtääkseni tämä ystävä - eikä kukaan muukaan ystävä - edes rajoita aloittajan ja hänen miehensä yhteistä aikaa, vaan hän tapaa ystäviään silloin, kun mies on töissä ja hän muuten joutuisi olemaan yksin kotona.

 

[Pikku nainen]

Sulle joka kirjoitit nämä kaksi viimeisintä viestiä: Veit sanat suustani! Kiitti!

 

[mies1]

Tietysti ap vastaa itsestään, mutta toisaalta hän vastaa vain itsestään.

Kahvitteluhetket ystävän kanssa ovat nyt jo hänelle mielyttävä kokemus, ovat varmaan sitä ystävällekin.

Olen nähnyt ikäviäkin lopputuloksia, joten aivan perusteettomia eivät ihmettelyt ole.

 

[Pikku nainen]

Rutinoija: Olet ihan oikeassa siinä miesten potenssi-jutussa. Meillä ei tosin ole kyse siitä. Mieheni potenssissa ei ole vikaa, säkyhommiin hän jaksaisi vaikka kuin pitkän työpäivän jälkeen. Yhteisiin puuhiin makuuhuoneen ulkopuolella ei vaan tahdo olla riittävästi aikaa (ainakaan minun mielestäni..)

 

[mies2]

Pitää oikein vastata kun tuo kirjoituksesi tuntui kolahtavan. On nimittäin omaa kokemusta vastaavasta jutusta. Vaimolle kehittyi kanssa tuollainen "kaveri". Aluksi minusta juttu oli OK. Katsoin että minulla ei ole oikeutta puolison kavereita valikoida. Kaveri oli myös sellainen "reppana". No, asiat kehittyi (niillä on yleensä niin tapana) siten että loppujen lopuksi tuo kaveri olikin ihan jotain muuta ja ne selitykset siitä mitä kavereiden kanssa tehdään oli heitetty romukoppaan.

Täytyy myöntää että sielu kaikesta tähän liittyvästä vieläkin ruvella vaikka näistä tapahtumista on jo muutama vuosi aikaa.

Mutta asiaan. Minua oikein säväytti kun käytit sanaa "oikeutettu" otsikossa. Sen funtsaaminen mikä on oikeutettua on arseniikia parisuhteelle. Toisin sanoin, kysyt otsikossa onko miehelläsi oikeutettua olla PAHA OLO toiminnastasi. Tämä nyt on yhtä fiksua kuin kysyä onko oikeutettua että on pää kipeä.
Itse olen tämän tajunnut siten että parisuhteessa ei kannata toimia niin että aiheuttaa toiselle huonoa oloa. Jos sellaiseen tulee pakottava tarve niin ei sitten kannata olla parisuhteessa.

Näitä asioita joihin ihmisellä on "oikeus" on pilvin pimein. Alla muutama.
-Pornon katselu.
-Yksin ravintolassa pörrääminen.
Toisia tälläiset häiritsee toisia ei. Jos pitää kiinni asenteesta että minulla on oikeus tälläisiin, niin on varmasti aivan oikeassa mutta samalla viestittää kumppanilleen että sinulla ei oikeutta kokea pahaa oloa (kieltää toisen oikeuden tunteisiin). Ei kovin hyvä perusta parisuhteen kehittämiselle, vai mitä?

PS. Vieraissa käyntiäkään ei ole kriminalisoitu. Onko siihen sitten oikeus?

 

[Juuri tuota]

tarkoitin, kun sanoin, että jätä miehesi ja lähde kaverisi kanssa kaveeraamaan, niin ei tarvitse huudella "oikeuksiensa" perään.

Vain itsekäs p...a asettaa moisia ehtoja ja vaatimuksia oikeudenmukaisuuden nimissä.

P.S. nimimerkki: Ei kokemusta "ystävästä"

 

[Nie w...]

Minulla on ainakin paljon miespuolisia ystäviä, joiden kanssa ei tulisi mieleenikään lähteä muhinoimaan. Varsinkaan niiden, jotka ovat saattaneet olla kuvioissa kymmenenkin vuotta, ja jotka voisin jo väittää tuntevani oikein hyvin.

Miten tämä sukupuolirajat ylittävä ystävyysasia voikin joillekin olla niin vaikea? Parisuhteessa asioista pitää tottakai voida keskustella, ja tehdä kompromisseja esim. ajankäytön suhteen, mutta kyllä minun mielestäni olisi väärin joutua kokonaan luopumaan itselle tärkeistä ihmisistä mustasukkaisen kumppanin vuoksi. Oikein hauskaa ystäville, kun nainen aina parisuhteeseen "joutuessaan" jättää muun elämänsä kuin nallin kalliolle (tätä tehdään siis myös naispuolisille kavereille). Ja sitten kun se loppuu, tai kun symbioosi alkaa muuten vain väljähtyä, huomataan ettei olekaan enää ystäviä. Ihminen pysyy mielenkiintoisena myös kumppanilleen, kun hänellä on muutakin elämää ja kontakteja kuin parisuhde.

 

[mies2]

Tässä yllä taas yksi joka ei tajua asian ydintä. Ei siinä mitään jos puolisollekin on OK että on vastakkaista sukupuolta olevia "kavereita".
Kysehän on siitä että jos puoliso siitä kärsii on tehtävä valinta luopuuko puolisosta vai hoitaako nämä "kontaktin" tarpeensa siten että puoliso otetaan huomioon.
Minusta yksi kynnys on että voiko kutsua nuo "kaverinsa" kotiin silloin
kun puoliso on paikalla. Silloinhan on kysymys yhteisestä ystävästä jota ei tarvitse salaa ja erikseen tavata.

Tuossa ylläolevassa kirjoituksessa pisti silmään kohta ettei tulisi mieleen lähteä muhinoimaan VARSINKAAN vanhempien tuttujen kanssa.
Tarkoittaako tämä sitä että uudempien kanssa voisi.

Muutenkin kirjoituksesta paistoi läpi sellainen varmistelun tuntu. Että pidetään nyt varoilla omia (huom. ei yhteisiä) "kavereita" kun parisuhde kuitenkin väljähtyy. Ei lupaa tulevaisuutta parisuhteelle.
No.... onhan meitä tuollaisiakin. Valitettavasti.