Onko matkustelu 1-vuotiaan kanssa ollenkaan rentouttavaa? Esim. Thaimaa / Kreikka / Espanja?

Ollaan aikeissa lähteä syksyllä Espanjaan viikoksi ja kevättalveksi on varattu 2vkon matka Thaimaahan. Ollaan aina reissattu paljon miehen kanssa, nyt ekaa kertaa lapsi mukana (täyttää 1v syyskuussa). Pohdiskelen vain, että onkohan se lomailu yhtään rentouttavaa... Vai onko se yhtä vahtimista, kaitsemista ja stressiä...? Olis kiva kuulla muiden matkustavaisten kokemuksia, miten te koette matkailun lasten kanssa? Miinukset? Plussia...? Onko niitä ylipäänsä

Me ollaan aina tehty ns. omatoimimatkoja ja asuttu erittäin hyvissä hotelleissa. Nyt esim. yhteen takavuosien hotskuun ei oltais edes tervetulleita lapsen kanssa... ( ikäraja 12v). Ehkä ainakin hotellin osalta pitäis valita semmoinen joka mahd. lapsiystävällinen... All inc.? Onko ne aina huonoja? Ikinä en ole semmoista kokeillut...

 

Mitä veikkaat?
Mun näkökulmasta... mikään ei ole rentouttavaa 1- vuotiaan kanssa

 

Riippuu varmasti siitä, mitä teette paikan päällä ja millä asenteella menette.

Kävimme jokunen aika sitten 15 kk ikäisen, kävelevän kuopuksen kanssa Tartossa. Laivalla ensin Tallinnaan ja oma auto mukana. Oli mahtava reissu ja saimme nauttia myös "aikuisten asioista", mm. sushibaarissa kaikessa rauhassa nautiskelusta, kun lapsi leikki omilla pikkuautoillaan.

Aika paljon kävelimme ja touhusimme puistoissa.

 

Meillä oli espanjassa mukana 1v3kk ja ihan kivaa se oli. Toki samallatavalla piti paimentaa ja ruokkia ja nukuttaa kun kotona, mutta elettiin silti vapassti. Lapsi söi missä vain ja nukku rattaissa. Innoissaan oli eläintarhoissa ja ois jaksanu vaikka kuin katella kun pääs aivan viereen kattomaan. Osin kokattin hotellissa, osin syötiin ulkona.

 

Mitä veikkaat?
Mun näkökulmasta... mikään ei ole rentouttavaa 1- vuotiaan kanssa

Ajattelin lähinnä päikkäriaikoja ym... Ideoita majoituksesta jne.. Mut joo...

 

Vähän vaikea sanoa kun ei tiedä millainen teidän lapsi on. Jos se on helppohoitonen kotioloissa niin silloin se on sellainen myös reissussa kun vaan totutusta rytmistä pitää kiinni.

 

me oltiin juuri vuoden täyttäneen kanssa kreetalla. ei vielä kävellyt mutta ei haitannut. vaunuissa nukkui päikkärit samalla kun kiertelimme kaupungilla. välillä oli rintarepussa. ei ollut sen raskaampaa kuin kotonakaan. hyvin meni

 

Se voi jopa hetkittäin olla rentouttavaa kun muistaa kaiken tekemisen kanssa ottaa taapero huomioon ensimmäisenä. Minä haaveilin miehen kanssa syksylle lomamatkaa aurinkoon 2-veen ja 7 kk:n ikäisen kuopuksen kanssa. Onneksi käytiin kolmen päivän reissu kylpylässä pari viikkoa sitten. Todettiin, että ei todellakaan lomamatkalle tällä kokoonpanolla tämän vuoden puolella.

Esikoinen oli 9 kk vanha kun oltiin Dubaissa viikko. Kivaa oli, mutta siinä auttoi matkan etukäteen suunnittelu (hotellit, liikkumiset yms) tosi paljon ja reissun päällä asioiden ennakointi ja päivärytmin pitäminen tuttuna ja turvallisena. Rentouttavaa sen sijaan?? No jaa..

Rentouttavaa sen sijaan on kunhan 8 vuoden päästä lähdetään miehen kanssa 20 vuotis häämatkalle kahdestaan pariksi viikkoa ulkomaille. Sitä odotellessa....

 

Meidän kokemuksien mukaan matkustelu (oltiin kans thaimaassa ja muuallakin) on yhtä rentouttavaa kuin suomessakin. Lentoja vain itse stressasin eniten mutta paikan päällä yhtä helppoa/hankalaa kuin täälläkin.

 

Riippuu lapsesta. Meidän lapsien kanssa ei olisi ollut.

 

Mun mielestä ei. Vaippaikäisen kanssa maiseman vaihto voi olla jollekin virkistävää mutta ite koin rasittavaksi sen kaiken kaman kärräämisen, rytmin mukaan menemisen, ruuat, lennot jne. Nyt kun nuorin on 4v, on matkustelukin paljon kivempaa.

Perheessä eri ikäisiä lapsia ja se olen jo oppinut, että aikavälillä helmi-huhtikuu ei varata matkoja. Joku on aina kipeenä just silloin, kaikki pahimmat vatsataudit ja influenssat jyllää.

 

Meillä on 3v ja 3kk vanhat lapset ja ollaan matkusteltu yhtä paljon kuin ennenkin ja omatoimimatkailijoita mekin ollaan aina oltu

Ainoa iso muutos on, ettei pitkiä automatkoja ole enää tehty niinkuin kahdestaan tehtiin. Lennot ja juna/bussimatkat pyritään varamaan nykyään niin ettei tule kohtuuttoman pitkiä vaihtoja tai aikaisia lähtöjä ja hotellit toki sen mukaan myös, että lapset ovat tervetulleita. Ylipäätään matkustustahti on muuttunut hieman hitaammaksi, mikä ei ole oikeastaan yhtään huono asia. Esim. kierrellessämme jotain maata tai aluetta ollaan yhdessä paikassa aina hiukan kauemmin eikä vaihdeta kaupunkia ja hotellia ihan joka päivä.

Me emme ole koskaan olleet mitään yöelämässä juoksijoita, joten siitä ei ole tarvinnut kokea luopumisen tuskaa. Ravintoloissa syödään ihan kuin ennenkin ja lapset ovat muistaakseni aina olleet tervetulleita niihin mihin olemme menneet. Jopa muuten niin tympeässä Itä-Euroopassa lapset saavat aina hymyjä ja huomiota. Lisäksi me ollaan käyty ihan samalla tavalla näyttelyissä ja museoissa kuin ennenkin ja esim. eläintarhoista ja uimarannoista tykkää meillä aikuisetkin.

Vuoden ikäistä me ei vielä viety mihinkään lapsille suunnattuihin juttuihin, koska ei se tuntunut niistä välittävän. Uiminen toki oli kivaa, mutta siihenkin saattoi riittää hotellin kylpyamme. Pieni on pienestä iloinen. Ainakin minusta on ollut ihan antoisaa reissata lasten kanssa enkä ole kokenut sitä stressaavaksi. Toki pitää olla pitkä pinna ja varautua muutoksiin, mutta sitä samaa se arki on kotonakin.

Ehkä teidän kannattaa vaan mennä ja kokeilla? Jos tuntuu työläältä, niin odottakaa pari vuotta. Hyviä reissuja!

 

Niin ja lisätään vielä, että varmaan kaikkien lasten kanssa ei ole niin helppoa. Meillä on toki helpot tenavat, mutta ovat myöskin tottuneet matkustamaan.

 

[QUOTE="Vieras";28885764]Mun mielestä ei. Vaippaikäisen kanssa maiseman vaihto voi olla jollekin virkistävää mutta ite koin rasittavaksi sen kaiken kaman kärräämisen, rytmin mukaan menemisen, ruuat, lennot jne. Nyt kun nuorin on 4v, on matkustelukin paljon kivempaa.

Perheessä eri ikäisiä lapsia ja se olen jo oppinut, että aikavälillä helmi-huhtikuu ei varata matkoja. Joku on aina kipeenä just silloin, kaikki pahimmat vatsataudit ja influenssat jyllää.[/QUOTE]

Riippuu paljon siitäkin mitä kärrää mukanaan ja miten paljon. Meillä oli kolmelle hengelle yks matkalaukku ja reppu+matkarattaat. Vaippoja just se että päästiin kauppaan sielä ja ruokaa lennolle. Paikanpäällä haettiin söi paikallisia purkkeja ja samaa kun mekin. Vaateita en edes yrittäny raahaa puhtaina 2vkon satsia. Niin ja kantoreppu oli kanssa, tosi kätevä esim lentokentällä kun rattaat oli jo pakattu.

 

Minulle tuo olisi pahimmanlaatuista kidutusta. Toisaalta itse olen tehnyt ensimmäiset ulkomaanmatkani juuri vuoden ikäisenä, ja vanhemmat jäivät henkiin.

 

Matkustus kannattaa aina. Minun lapseni ovat matkustelleet ihan muutaman kuukauden ikaisesta alkaen ja aina on ollut kivaa!

 

Oltiin kiinassa kun lapsi oli reilun vuoden ja lentomatkat oli kyllä pahemman luokan kidutusta, kun lapsella ei ollut omaa paikkaa. Kyllä se perilläkin oli melkoista kaitsentaa ja perässä juoksemista, kun hotellin alueella oli paljon vesialtaita jne.
Ollaan silti matkustettu, vaikka se rankkaa onkin ollut.

 

Kyllähän se siellä paikan päällä hyvin sujui, mutta se lento, se lento. Ekalla reissulla meni hyvin ja aina niin mukautuvainen tyttö oli tosi hienosti. Oli siis just yksi vuotias. Toka reissu olikin lennolla jotain ihan muuta vaikka tyttö oli siis edelleen yhtä mukautuvainen, mutta ei olisi millään pysynyt lentokoneessa paikallaan. Hiki hatussa me sitten yritimme häntä viihdyttää ja onneksi oli vaan lyhyt lento. Tyttö oli tuolloin vuosi ja kolme kk vanha.

Tän meidän toisen kanssa, joka nyt täyttää vuoden, emme aio lähteä lentämään kun sitten joskus kun hän jo uskoo puhetta. Hän on jo näin pienenä hyvinkin temperamenttinen ja ilmoittaa hyvin vahvasti oman tahtonsa.

 

No jaa.. Oltiin Kreikassa tänä kesänä kun lapset 3,5 v ja 1 v 4 kk. Ja voin sanoa ettei tulla pitkään aikaan lähtemään minnekään. Lennoilla pienempää pyöriteltiin sylissä vuoron perään, hotellissa ja uima-altaalla piti koko ajan varoa märkiä kaakelilattioita ja juosta muutenkin jatkuvasti perässä. Pienempi oli kärttyinen koko matkan ajan ja oikein lauleskeli kun päästiin takaisin kotiin.

Sanoisin et riippuu lapsesta. Meidän esikoinen on matkustanut varmaan enemmän kun moni aikuinen ikinä eikä ollut mitään ongelmia. Ja yhden lapsen kanssa muutenkin helpompaa. Kakkonen on sit hankalampi tapaus, nauttii selkeästi olla kotona ja tutuissa ympyröissä.

Päätettiin et sit lähetään seuraavan kerran kun kolmas tulossa oleva täyttää 3v!

 

Vauvan kanssa ihan ok, leikki-ikäisen ja koululaisten kanssa jo hyvinkin mukavaa. Painajaista taaperon kanssa. Lennot ilman omaa paikkaa, ei mitää älyä, mutta liikkuu elonhopean lailla joka paikkaan. Lennot tuskaa, paikan päällä ajoittain siedettävää. Onneksi nuo ajat takanapäin!

 

Joo, taapero on pahin matkaseuralainen. Nyt kun lapset on vähän vanhempia, on kiva kun voi kohteessa esim. vuokrata auton ja ajella pitkiäkin matkoja. Taaperoikäisen kanssa joutuu olemaan paljon ihan hotellialueella tai sitten pitää olla lehmän kärsivällisyys jos haluaa nähdä kohdetta monipuolisesti.

Lasten määrä vaikuttaa tietty. Jos lapsia on vain yksi ja aikuisia kaksi niin yhtälö on helppo missä vaan. Mutta esim. 1- ja 3-vuotiaat niin harva siitä oikeasti nauttii.

 

Riippuu siitäkin, millaisen loman itselleen suunnittelee. Jos lähtökohtana on pitää vain rento loma; nukkua aamulla pitkään, käydä uimassa ja oleskella, niin ihan hyvin menee 1-vuotiaan kanssa.

Rankinta ovat olleet lennot. Saada pieni istumaan sylissä vöissä tarvittaessa sekä viihdyttäminen, kun omat lelut ei kiinnosta ollenkaan, vaan kaikki ihan muu. Meillä kun on senikäiset olleet jo hyvin käveleviä, niin paikalla ei olisivat halunneet olla ollenkaan. Vihjeenä antaisin keksiä jotain keinoa, millä saada lapsi istumaan sylissä ja vöissä. Esim. meillä oli mukana makupaloja: viinirypäleitä, pensasmustikoita, mitä herkkua on tarjolla ja mistä lapsi tykkää.

 

Riippuu siitäkin, millaisen loman itselleen suunnittelee. Jos lähtökohtana on pitää vain rento loma; nukkua aamulla pitkään, käydä uimassa ja oleskella, niin ihan hyvin menee 1-vuotiaan kanssa.

Rankinta ovat olleet lennot. Saada pieni istumaan sylissä vöissä tarvittaessa sekä viihdyttäminen, kun omat lelut ei kiinnosta ollenkaan, vaan kaikki ihan muu. Meillä kun on senikäiset olleet jo hyvin käveleviä, niin paikalla ei olisivat halunneet olla ollenkaan. Vihjeenä antaisin keksiä jotain keinoa, millä saada lapsi istumaan sylissä ja vöissä. Esim. meillä oli mukana makupaloja: viinirypäleitä, pensasmustikoita, mitä herkkua on tarjolla ja mistä lapsi tykkää.

Meillä on 1-vuotiaat heränneet aina klo 6-7 Kyllä otti päähän palmujen katveessa. Samoin kuin päiväunet, aina väärässä kohtaa.

Totesin yhden reissun jälkeen, ettei yksinkertaisesti kannata maksaa itseä kipeäksi pikkulapsiarjen viemisestä poikkeusolosuhteisiin kiva satsata kunnon matkoihin nytten kun isommaksi kasvaneet lapsetkin niistä nauttii.

 

Itse olen ajatellut nyt toisen lapsen ollessa vauva/taapero keskittyä meidän aikuisten kannalta "helppoihin" lomakohteisiin eli lähialueisiin. Onneksi silti löytyy paljon kiinnostavia kohteita, ja ehkä niihin ei muuten tulisi lähdettyä kun sitä aina suuntaa jonnekin kauemmas. Haluan siis lyhyet lennot ja muutenkin helpon kohteen, siksi seuraavat matkat suuntaavat varmaan Pohjoismaihin, Baltiaan ja ehkä Saksaan. Mutta uskon kyllä, että myös pitemmät matkat kyllä onnistuvat - vaikea sanoa, miten rentouttavaa se on. Kai maisemanvaihdos silti aina rentouttaa, mutta onhan se varmaan pienen kanssa rankempaa kuin sitten vähän isomman kanssa.

 

Lennoista vielä, että alle kaksivuotiaallekin voi ostaa oman paikan, jos sillä haluaa elämäänsä helpottaa. Joillakin yhtiöillä lasten liput/paikat voi olla hyvinkin edullisia, kun taas toisilla pitää maksaa enemmän. Me tehtiin näin kerran, kun edessä oli neljän ja puolen tunnin lento ja esikoinen melkein kaksi vuotias ja pitkä ikäisekseen. Oli hyvä investointi.