Onko liian aikaista mennä kahden vuoden jälkeen kihloihin?

[Appelsiinitikku]

Ollaan miehen kanssa likimain kaksi vuotta nyt styylailtu. Puolisentoista vuotta asuttu yhteisessä kodissa ja lempi roihuaa.

Onko ihan typerää alkaa häitä tässä suunnittelemaan? Kun tietääkseni kolme vuotta on se "tieteellinen" ihmisen "kuherrusaika" jonka jälkeen rakastumisvaihe muuttuu rakastamiseksi jos muuttuu. Että sen jälkeen alkuhuuma katoaa ja punnitaan että kestääkö suhde vaiko ei.

Toisaalta haluaisin jo hääpäivän ja olla vaimo elämäni rakkaudelle.

Toisaalta taas mikäs kiire tässä jos jokatapauksessa loppuelämä yhdessä on tarkoitus viettää.

Toisaalta olisihan se kiva saada sormus sormeen, saisi tyttökavereiden kanssa liikkua rauhassa ilman että tarvitsisi kosioehdokkaille erikseen kertoa että varattuna olen ja pysyn. On se vähän kiusallista tavata mukava miespuolinen tyyppi josta hauskan kaverin voisi saada, ja sitten pitää ensitapaamisella kytätä luontevaa hetkeä livauttaa avomies ja onnellinen parisuhde keskusteluun ettei se jutustele vain iskeäkseen. Tai jos on iskumielellä niin osaa siinä vaiheessa perääntyä.

Naimisiin miehen kanssa tähdätään. Omaan kotiin ja perheeseen. Mutta olemme molemmat vasta 23-vuotiaita ja minä haluan naimisiin mennä tämän elämän aikana vain yhden kerran. Nyt tuntuu että se oikea on vierellä mutta onko hätiköityä tehdä naimalupaus nyt?

Ja kaikkiin "tee kuten sydän sanoo" -vastauksiin sanon että kyllä tämä oikealta tuntuu ja naimisiin menisin vaikka heti mutta entäs kun niin ne tuntui ne väärätkin aikoinaan XD

Pitäisikö suosiolla odotella se kolme vuotta täyteen vai miten?

 

["onnis"]

Kyllä ehdottomasti, avioliitto onnistuu vain 25-26-vuotiaana.
Itse menin kihloihin 2kk seurustelun alkamisesta, naimisiin mentiin vasta kahden vuoden kuluttua kun esikoinen kastettiin.
Nyt ollaan yhdessä oltu 11v.

Ei se aika ole mikään määre.

 

[--]

kannattaa mennä vasta sen jälkeen kun on ensin seurustellut seitsemän vuotta. Jos sen yli jaksaa tietää että kumppani on oikea ja voi suunnitella häitä.

 

["..."]

no, voihan sitä kihloihin mennä vaikka naimisiin ei heti samantien olla menossakaan. me seurusteltiin miehen kanss vuosi, mentiin kihloihin, ja nyt oltu yhdessä yhteensä 2.5 vuotta, ja vielä ei oo kiire naimisiin monethan menee vain kihloihin, muttei naimisiin ollenkaan. ja toiset taas on 10 vuotta kihloissa ennen kun menee naimisiin ja jos sun tarvii miettiä, nii älä sillon vielä ala häitä suunnittelemaan. kannattaa olla täysin varma ennenkun teet päätöksesi. kiirehän tässä valmiissa maailmassa ei ole

 

["vaimo"]

on. sen kertoo se että sun pitää täällä kysyä edes moista... jos olisit.valmis niin et täällä sitä kysyisi!!!

 

[_Pigeon_]

No me mentiin kihloihin 10kk ensitapaamisen jälkeen, ja sovittiin samalla hääpäivä. Häät oli 2v 4kk ensitapaamisen jälkeen, melkein heti häiden jälkeen tulin raskaaksi ja vauva syntyy kesän alussa. Mä olin häiden aikaan 25v ja mies 32v.

Ei mun mielestä voi tuijottaa mitään tilastoja tai keskiarvoja, jokainen ihminen ja suhde on erilaisia.

 

["mä"]

Meillä tapaamisesta muutettiin yhteen 4 kk, kihloihin 7 kk, naimisiin 1 v 8kk ja poika syntyi 1v 11kk yhdessä oloa. Mutta mun mielestä ei kihloihin, jos ei aikomusta mennä naimisiin (eli mun mielestä hääpäivä olis hyvä olla sovittu). Mutta vain mun mielipide.

 

[meah]

Me mentiin kihloihin, kun oltiin seurusteltu n. 2 vuotta.
Meidän esikoinen oli siinä vaiheessa 1v. :xmas:

 

["vieras"]

Etköhän sä sisimmässäs tiedä milloin on oikea aika. Ei sitä tarvitse täällä kysyä.

 

["mä"]

Tiedän yhden jotka menivät naimisiin 1v siitä kun ekan kerran näkivät ja kihlaushan oli sitä ennen en nyt muista koska mut tapaamisesta varmaan joku 3-4kk

 

[Vanillah]

Mentiin kihloihin 2kk seurustelun jälkeen ja naimisiin siitä hieman vajaa 8 vuoden kuluttua. Olen nyt 24 ja onnellinen äiti ja vaimo!

 

[Tamu]

Paras ystäväni tapasi miehensä 5/2010 ja menivät naimisiin 8/2010. Jokainen tyylillään

 

[.--]

mun sukulaiset meni naimisiin 10-12 vuotta sen jälkeen kun menivät kihloihin (en muista tarkalleen, mut vähän päälle kymmenen) eli kyllä sitä nykypäivänä voi kihlautua vaikkei häiden päivämäärää löisi lukkoon. se kihlaus on lupaus. ja se lupaus on ihan yhtälailla lupaus, vaikka siihen vuosia menisikin

 

[Maira]

No ei siihen mitää maagisia rajoja ole.. Menette sit ku siltä tuntuu..

Me mentiin kihloihin 8kk tapaamisesta ja olin jo raskaanakin, siitä naimisiin 2kk päästä ja esikoinen syntyi puoli vuotta häiden jälkeen, tänä vuonna tulee 3v naimisissa ja lapsia on yhteensä kaks.

 

[Alkuperäinen]

Tiedän että kihloihin voi mennä ja naimisiin sitten joskus.

Mutta olen sen verta vanhanaikainen että haluan kihloihin menemisen olevan se tapahtuma josta eteenpäin suunnitellaan häitä.

Olen kasvanut siihen tapaan että kihlaus on aikaväli siitä kun on päätetty mennä naimisiin siihen kun mennään naimisiin. Ja meidän suvussa pisin kihlausaika on ollut kaksi vuotta. Omilla vanhemmilla oli vuosi ja isovanhemmilla kihlauksesta häihin pari kuukautta.

Meillä on rahat koossa molempien unelmien häitä varten, (ei ole mikään iso tahi mahtipontinen tilaisuus tulossa, mutta hieno juhla kuitenkin) joten jos kihloihin mennään niin tuntuu jotenkin itsestään selvälle että kihlausaika kestää sen aikaa mitä menee tilaisuuden järjestämiseen.

Eli en näe kihlausta minää lupauksena häistä sitten joskus. Siksi tämä ajatus vähän kipristeleekin. Kun nyt tuntuu niin kovin oikealta ja siltä että tämän ihmisen viereen haluan sen hautapaikankin. Mutta kun katsoo nykyajan avioerotilastoja, miten puolet avioliitoista päätyy eroon... En halua olla yksi niistä. Aion mennä naimisiin vain kerran elämässäni.

 

[fghjmk,]

"En halua olla yksi niistä. Aion mennä naimisiin vain kerran elämässäni. "

No kaikenlaiset ajatukset ja tunteetkin voi muuttua ajan kanssa, ihan kuten tiedostat kertoessasi erotilastoista.
Yhtä hyvin tuo "vain kerran", voi muuttua.

 

[:(((((]

Me ollaan seurusteltu kohta 2v ja kysyin vaivihkaa mieheltä että koskas hän haluaa naimisiin mennä niin kohautti vain olkapäitään, kysyin että no kukas sen sitten tiet eikä vastannut kuin että : niinkuin gene simmons sanoi, se on sellainen kahle

Just näin, mä haluan naimisiin ja mies on tota mieltä ompa kivaa tällainen sitten, ei taida ukko olla varma suhteesta kun noin ajattelee

 

["nimetön"]

Tapasin mieheni syyskuun lopussa, mentiin naimisiin kuukausi siitä eteenpäin. Nyt vuosia yhdessä ja aina vain onnellisimpina molemmat. Jokainen päivä kerromme toisillemme kuinka paljon rakastamme toisiamme ja kuinka paljon meille merkitsee olla yhdessä. Lapsemme ovat 10v ja 2kk, myöskin heille muistamme kertoa rakkaudestamme heitä kohtaan päivittäin. Olen samaa mieltä siitä, että tietäisit kyllä jos aika olisi oikea. Meille moni nauroi halutessamme naimisiin, mutta vuosien varrella nämä naureskelijat ovat kääntyneet meidän ihailijoiksemme. Olemme jo pitkälti yli kolmekymppisiä, kummallakin oli omat historiat jo taustallaan emmekä kumpikaan olleet aiemmin pitkienkään suhteiden aikana halunneet naimisiin. Kun oikea sattui sitten kohdalle, sen tiesi samantien. Oikeita kerrotaan olevan kuusi koko maailmassa jokaista ihmistä kohden.. minä tiedän löytäneeni sen omani. Mikään pakko meidänkään ei olisi ollut mennä naimisiin, me vain yksinkertaisesti halusimme virallistaa suhteemme omalla tavallamme.

 

["vieras"]

Mitä miehesi on mieltä? Kai hänenkin mielipide merkitsee?

Jos kumpikin haluaa naimisiin, niin antaa mennä. Ette te nyt mitenkään erityisen nuoria ole menemään naimisiin. Musta on vähän hassu ajatus mennä naimisiin sen takia, että saisi sormuksen sormeensa ja pystyisi sillä osottamaan olevansa naimisissa. Itse olen ollut naimisissa viitisen vuotta enkä käytä sormuksia kuin harvoin. Ei mulla ole tärkeintä jotkut ulkoiset tunnusmerkit vaan se, mitä itse tunnen ja miten olen sitoutunut mieheesi.

 

[meah]

Kun nyt tuntuu niin kovin oikealta ja siltä että tämän ihmisen viereen haluan sen hautapaikankin. Mutta kun katsoo nykyajan avioerotilastoja, miten puolet avioliitoista päätyy eroon... En halua olla yksi niistä. Aion mennä naimisiin vain kerran elämässäni.

Jos elämä on noin suunnitelmallista ja mielipiteet noin ehdottomia, niin suosittelen niitä häitä vasta samoihin aikoihin, kun alat sitä hautakiveäkin valitsemaan.
Se mies voi vielä 10 vuodenkin päästä tuntua ainoalta oikealta, ja sitten 11 vuoden päästä tilanne on täysin muuttunut.
Ja vaikka itsestäsi olisit 100% varma, niin toisesta ihmisestä et voi olla koskaan.
Voi siis olla, että vaikka menisitte kihloihin ja naimisiin vasta vaikka 7 vuoden seurustelun jälkeen, niin yhdeksäntenä vuonna mies löytääkin nuoremman/nätimmän/oikeamman ja lähtee lätkimään...

 

["vieras"]

Me ollaan seurusteltu kohta 2v ja kysyin vaivihkaa mieheltä että koskas hän haluaa naimisiin mennä niin kohautti vain olkapäitään, kysyin että no kukas sen sitten tiet eikä vastannut kuin että : niinkuin gene simmons sanoi, se on sellainen kahle

Just näin, mä haluan naimisiin ja mies on tota mieltä ompa kivaa tällainen sitten, ei taida ukko olla varma suhteesta kun noin ajattelee

Tai sit se on varma suhteesta, mutta ei yksinkertasesti halua naimisiin. Kannattais ehkä puhua näistä asioista, vois pikkasen auttaa.

 

["Jepjep"]

Me mentiin kihloihin 6 kk tapaamisesta ja siinä kohtaa alettiin tosissaan suunnitella häitä. Ehdittiin olla n. 16 kk kihloissa ja se aika oikeastaan meni häiden suunnitteluun ja paikkojen varaamisiin jne. Ja esikoinen syntyi reilu 2 kk häiden jälkeen...

Nyt ollaan oltu 3,5 v naimisissa ja meillä on 2 ihanaa lasta. Ylämäkeä ja alamäkeä tässä mennään, mutta yhdessä. <3

 

[Lentokala]

kannattaa mennä vasta sen jälkeen kun on ensin seurustellut seitsemän vuotta. Jos sen yli jaksaa tietää että kumppani on oikea ja voi suunnitella häitä.

Mun ystäväpiirissä nää tapaukset on eronneet alle vuoden - 2v päästä häistä..

 

[Meritähti]

Jaa-a. Me tavattiin elokuussa 2004 ja mentiin kihloihin saman vuoden lokakuussa. Ekan kerran mies taisi kosia kaksi viikkoa tapaamisemme jälkeen...kolmanteen kosintaan mä vastasin myöntävästi.

 

["Miukumauku"]

Täh miks sä ees kysyt? Sehän on itsestä kiinni onko liian aikasta, ei muista. Ja vaikka kuinka ootatte monta vuotta niin saatta se ero silti tulla vaikka naimisiin meette. Itse menin naimisiin vuoden seurustelun jälkeen ku tulin paksuksi. Jos tulee ero niin sitten tulee, en ala sitä pelkäämään koska niin nopeasti edettiin. Tehkää miltä itestä tuntuu