Onko lasta pakko jaksaa kuunnella?! Kun mun mielestä ei ja monen mielestä teen kauheen virheen.

Pohjatietoja:
Lapsi on 8v (eli jo "iso"), ollaan oltu 4 viikkoa kotona, lapsi muutaman yön mummulla näiden viikkojen aikana + kavereiden kanssa päivisin ulkona jne.

Lapsi on AINA ollut puhelias, siitä saakka kun oppi puhumaan, on puhunutpuhunutpuhunut kun papupata. Välillä ihan asiaa ja välillä ihan puhumisen ilosta ihan "hölmöjä".

Mulla on ollut kummipoika 9v yötä pe-ma ja sitä kihinää ja pulinaa ja pälinää. Eilen käytiin korkeasaaressa ja reissuun meni matkoineen koko päivä. Palautin illalla kummipojan kotiin, tultiin oman lapsen kans kotiin, iltapalat, pesut, pisut ja nukkumaan.

Nyt aamulla toi pulina on jatkunut jo kohta 2 tuntia.
Ja pulinan taso on tyyliin: Äiti tuolla lensi lokki, äiti tiikerillä on raitoja, äiti sun auto on punanen yms ihan "turhaa".

Sanoin sitten, että NYT mä haluan olla edes tunnin ihan rauhassa; katso leffaa, leiki jotain, mee kysyyn naapurin lasta ulos, mutta mä haluan olla RAU-HAS-SA.

En huutanut, en kiljunut, en tiuskinut. Totesin, että olen kuunnellut "älämölöä" 4 päivää putkeen ja on tehty kaikkee kivaa, et nyt on se mun hetki ja piste.

Facebookin chatissa sit kerroin tän yhdelle kaverille ja se oli ihan järkyttynyt kun lasta PITÄÄ AINA KUUNNELLA.
Joo, kun sillä on oikeesti asiaa tai joku huoli tms, mutta kai sitä äidilläkin saa omaa rauhaa olla!!!????
Ja jos lapsi on 8v niin kyllä pitää osata olla hiljaakin ja touhuta omiaan!

Mutta ei, nyt mä oon paska ihminen, byhyy. Haen lisää kahvia ja odotan mitä mieltä te olette....

 

Niin ja siis olen kuullut muutamalta muultakin, että lasta pitää AINA kuunnella kun se haluaa jotain sanoa, siitä tuo otsikon monikko..

 

Kunhan osaa erottaa, mikä siellä tulvassa on tärkeää ja keskittyä silloin, se riittää

 

Ei ole pakko kuunnella. Hiljaisuus on joskus terapiaa. Joskus menen rappusille tai saunaan istumaan kun en jaksa elämisen ääniä. Sieltä minut kumminkin tavoittaa kun on oikeaa asiaa.

Ei yhtään hullumpaa koululaisen harjoitella hiljaa olemista ennen koulun alkua.

 

Ymmärrän tunteesi.

Kyllä mää ainakin olen sanonut, että nyt on äidin oma hetki, että vain tosi tosi tosi tärkeää asioita voi sanoa, ei muuta..

Ei sitä oikeasti muuten vain jaksa. Ja tiedän mitä on turhanpuhuminen. Lapsi 5v puhuu pälättää taukoamatta.

 

Aha, mä kyllä sanon jo noille 3v ja 5v välillä, että nyt äiti juo kahvin ihan rauhassa ja keskityn omiin juttuihini. Ja sitten en pahemmin reagoi mihinkään höpinöihin. Ja tämän teen, koska muuten olen lasten kanssa KOKO AJAN ja mitään muita hengähdystaukoja päivässäni ei ole. Välillä täytyy saada olla rauhassa itse kunkin.

 

Minä sanon lapsille joskus että nyt minun on saatava olla rauhassa omien ajatusteni kanssa enkä jaksa kuunnella lasten asioita. Oli sitten traumatisoivaa tai ei, mutta tunnen itseni ja tiedän että siitä seuraa räjähdys jos väkisin tsemppaan itseni keskittymään vain lapsiin koko päiväksi enkä ehdi yhtään olemaan omien ajatusteni kanssa.

 

Eikä tarvitse kuunnella mitään höpinöitä taukoamatta. Kyllä itse sanon paljon vähemmästäkin, että suut kiinni välillä. Tuskin ovat traumoja saaneet. Olen noiden 7v, 6v ja 1v kanssa ollut 4kk ihan taukoamatta, joten kyllä minulla on välillä oikeus omaan rauhaankin. Meillä lapset sen kyllä ymmärtävät. Ei tietenkään 1v.

 

Se ei ole kivaa, jos lapselle (tai ylipäätään kenellekään) sanotaan rumasti, että suu kiinni, tai vielä rumemmin "turpa kiinni", kun toinen innoissaan selittää jotain. Semmoistakin kuulee joskus. Mutta kun selittää ihan nätisti, että nyt tarttee pienen paussin, niin ei siinä trauman aiheeksi ole.

 

[QUOTE="vieras";26852346]Se ei ole kivaa, jos lapselle (tai ylipäätään kenellekään) sanotaan rumasti, että suu kiinni, tai vielä rumemmin "turpa kiinni", kun toinen innoissaan selittää jotain. Semmoistakin kuulee joskus. Mutta kun selittää ihan nätisti, että nyt tarttee pienen paussin, niin ei siinä trauman aiheeksi ole.[/QUOTE]

Juuri tämän vuoksi kannattaakin ottaa noita breikkejä ENNEN kuin omat hermot menee ja tulee huudettua että ole nyt hetki hiljaa....

Eli mää jopa suosittelen ottamaan noita taukoja.

 

[QUOTE="Mietteliäs";26852357]Juuri tämän vuoksi kannattaakin ottaa noita breikkejä ENNEN kuin omat hermot menee ja tulee huudettua että ole nyt hetki hiljaa....

Eli mää jopa suosittelen ottamaan noita taukoja.[/QUOTE]

Minun lapseni ovat jo niin isoja, että tuo hölötysvaihe on jäänyt taakse, mutta joskus oli kyllä korvat kipeinä kaikista elämän yksityiskohdista, joita sain tietää

 

Mun mielestä on ihan hyvä, että puhelias lapsi (etenkin jo tuon ikäinen) oppii että aina ja joka paikassa ei tarvitse höpöttää. Ja että vanhemmillakin on välillä oikeus omaan rauhalliseen hetkeen.

 

Sanon lapsille että minulla on väsyneet korvat.

 

Pleikkari tai oma tietokone, sinne laaja valikoima pelejä. Ei oo ainakaan kokoajan höpöttämässä. Ja laita ulos, pyöräileen, hakeen kavereita ulos jne.

 

No ei todellakaan ole lapselle pahaksi, jos välillä käsketään hiljaa keskittymään esim. kirjojen katseluun tms. Varsinkin jos lapsi on jo 8v., niin ihan hyvää tekee kouluakin ajatellen oppia olemaan rauhallisesti ja puhumatta kun on sen aika. Outoa minusta, jos pitäisi AINA kuunnella lapsen höpötystä, eikä sitä saisi milloinkaan keskeyttää.

 

Täydet sympatiat sulle. Mulla on 5 v. poika joka alkoi puhua ennenkun kävellä ja on siitä saakka puhunut noin 90 % siitä ajasta kun on valveilla. On hiljaa VAIN keskittyessään Pikkukakkoseen ja JOSKUS autossa istuessa nykyään jo on hiljaakin välillä ja mietiskelee. Pienempänä tiesi aina että poika ok kun puhui koko ajan, ja jos hiljeni oli joko tekemässä jotain kiellettyä tai nukkui - paitsi useimmiten siitä kielletystäkin höpisi tehdessään niin että jäi kiinni.

Tunnustan, että olen sanonut monta kertaa että "voitko kulta olla välillä hetken hiljaa tai menetkö omaan huoneeseen leikkimään", kun koko ajan ei vaan jaksa keskittyä kuuntelemaan, ja aikuisetkaan ei voi keskustella jos koko ajan on pieni päälle puhumassa.

 

Mä kyllä sanon, että nyt hetki hiljaa aina silloin tällöin. Varsinkin kun leivotaan yhdessä ja yritän katsoa reseptiäkin välillä, en yksin kertaisesti pysty keskittymään ainesten määriin, jos joku kokoajan palattaa vierellä. Vaikka lapsen pitääkin saada puhua, pitää lapsen myös oppia, että joskus äiti haluaa keskittyä johonkin ja antaa hänelle rauha siihen.

 

Niin ja siis olen kuullut muutamalta muultakin, että lasta pitää AINA kuunnella kun se haluaa jotain sanoa, siitä tuo otsikon monikko..

Ei ole väärin sanoa lapselle, että äiti haluaa olla hetken rauhassa, että lapsi voisi tehdä nyt omiaan. Ymmärrän täysin tunteesi ettei koko ajan jaksa kuunnella "papupataa". Kannattaa kuitenkin ehkä sanoa, että äiti tarvitsee nyt hetken rauhaa kuin että äiti ei jaksa kuunnella nyt lapsen juttuja.

Mua on "siunattu" rauhallisella lapsella, joka ei pälpätä kuin papupata. Välillä asioita ja kuulumisia pitää kaivamalla kaivaa lapselta, joka sekin on omalla tavallaan rasittavaa. Lapsella käy kylässä kaveri, joka puhuu taukoamatta ja tällöin ajattelenkin, että onneksi oma lapsi ei ole samanlainen papupata Vaikka vierailut ovat toki iloisia juttuja.

Sitten asia erikseen ovat nämä RAIVOSTUTTAVAT äidit, jotka pistävät lapsensa etusijalle JOKA ASIASSA. Minulla on muutama tuttu, joka keskeyttää aina keskustelunsa kanssani jos hänen lapsellaan on jotain asiaa. Itse sanon aina omalle lapselleni, että "odota hetki äidillä on juttu kesken, kuuntelen kohta asiasi"-tyyliin. Mun mielestä lapsen pitää myös pystyä odottamaan vuoroaan, varsinkin isomman lapsen.

 

[QUOTE="vieras";26852346]Se ei ole kivaa, jos lapselle (tai ylipäätään kenellekään) sanotaan rumasti, että suu kiinni, tai vielä rumemmin "turpa kiinni", kun toinen innoissaan selittää jotain. Semmoistakin kuulee joskus. Mutta kun selittää ihan nätisti, että nyt tarttee pienen paussin, niin ei siinä trauman aiheeksi ole.[/QUOTE]

jep,oot oikeessa. mutta mites sitten kun lapsen puheen taso on pyllypippeli pieru pimppi pylly. homo. pylly. hahhhaahhhaa pyllypää.pimppipää. ja jos lapsi jatkaa tallaan tota koko päivän ihan vaan ärsyttääkseen.

 

Mun systeri oli pienenä(alle ya-ikäinen) semmoinen, että piti ihme ääniä, jos ei enää keksinyt mitään puhuttavaa. Mölisi jatkuvasti. Kyllä sille oli pakko sanoa välillä, nyt se pää kiinni jos ei ole mitään järjellistä tulostettavaa. oli kyllä tosi rasittavaa kuunnella sitä mölinää.

 

No ei tosiaan oo väärin, kunhan lapselle ei sanota rumasti. Mä oisin sanonut jo ennen viidettä päivää että älä viitti hölistä turhia

 

Meiltä löytyy 2 puhelista poikaa,
joista kuopus 6v puhuu valehtelamatta tauotta.
Esikoinen on taas sellainen ääntelijä (onneks ei enää niin paljoa)

Meidän perheessä on kuitenkin ollut tapana,
että jokainen saa halutessaan omaa rauhaa sanomalla, että tarvitsee nyt sitä.
Voi mennä omaan huoneeseen, makkariin tai alakerran sohvalle. K
Kun ovi on kiinni niin se tarkoittaa ettei saa häiritä.

Tää oikeus on kaikilla perheenjäsenillä ja kaikki sitä myös käyttää.
Ketäköhän se sitten traumatisoi?

 

Pantomiimejä pitää pyytää esittämään, että on legitiimi syy pyytää lasta olemaan hiljaa