Onko lapset teille koko elämä?

Elättekö ihan täysin lapsillenne? Tuli tämä mieleen yhdestä ystävästä, jonka koko elämä pyörii lastensa ympärillä. Minulle lapseni ovat maailmani tärkeimmät henkilöt, mutteivat kuitenkaan koko maailmani. Minä en ole olemassa pelkästään lapsiani varten. Rakastan lapsiani ja hoidan heidät hyvin, mutta haluan myös kehittää itseäni ja pitää omia juttuja. Mites teillä?

 

Ei ole lapset koko elämä. Suurin osa siitä kylläkin, ja joinan päivinä koko päivä, mutta ei koko elämä.

 

Ei todellakaan. Mun koko elämään kuuluu lapset, mies ja koirat. Toki ystävätkin, mutta se lähin piiri koostuu omasta perheestä, eli edellämainituista asioista.

 

Samoilla linjoilla ap:n kanssa.

 

Elättekö ihan täysin lapsillenne? Tuli tämä mieleen yhdestä ystävästä, jonka koko elämä pyörii lastensa ympärillä. Minulle lapseni ovat maailmani tärkeimmät henkilöt, mutteivat kuitenkaan koko maailmani. Minä en ole olemassa pelkästään lapsiani varten. Rakastan lapsiani ja hoidan heidät hyvin, mutta haluan myös kehittää itseäni ja pitää omia juttuja. Mites teillä?

Peesaan sua täysin.

 

Ei ole lapset koko elämä. Suurin osa siitä kylläkin, ja joinan päivinä koko päivä, mutta ei koko elämä.

Peesi.

 

Tällä hetkellä lapset ovat koko elämäni, aika luonnollista varmaankin kriisin jälkeen. Toki tulee aika jolloin joku muu vie mielenkiintoa eteenpäin elämässä.

 

Kyllä ovat.

 

Tällä hetkellä tavallaan. Tai riippuu siitä millä mittapuulla sitä mitataan? jos katsotaan ajankäyttöä, niin vastaan joo.
Ajankäytön suhteen mun omat jutut on enemmän sit tulevaisuudessa.

 

Kyllähän ne aikalailla taitaa olla koko mun elämä, siis miehen lisäksi :ashamed:
Ainakin tällä hetkellä.

 

Ei. Tärkein osa elämää ja tärkeintä elämässä muttei koko elämä.

 

Tällä hetkellä tavallaan. Tai riippuu siitä millä mittapuulla sitä mitataan? jos katsotaan ajankäyttöä, niin vastaan joo.
Ajankäytön suhteen mun omat jutut on enemmän sit tulevaisuudessa.

näin juuri =)

 

Eivät ole.
Tärkeimpiä, rakkaimpia, kyllä.

Mutta sitten on mies, koti, muut läheiset... Ja työ ja nuo elukat, jotka myös ovat se työ aika pitkälti nykyään.
Ja sitten on minä itse B)

En siis elä pelkästään lapsille.

 

Kyllä lapseni ovat koko elämäni, olen varmaan se ystäväsi. Jokainen asia mitä teen liittyy jollakin tavalla lapsiini. Omaa terveyttänikin vaalin vain lasten vuoksi.

 

Eivät ole. Ovat toki tärkeimpiä ihmisiä mun elämässä, mutta elämään kuuluu silti paljon muutakin.

 

Kyllä mulle tuo 7kk esikoinen on koko elämä, kun yhdessä ollaan 24/7, on oltu alusta asti muutamaa tuntia lukuunottamatta. Isukkia kun ei oikein tuo lastenhoito kiinnosta ja paremmin meillä keskenään päivät meneekin. Ukko majailee työpaikkakunnallaan ja vapaapäivänsä (joita on 4 aina putkeen) viettää sillä samalla paikkakunnalla ed liiton lastensa kans jotka on jo teinejä. Ni jos ei sitä kiinnosta sen enempää meidän seura ni me viihdytään kyllä keskenäänkin.

 

Ei,vaan 3/4 osaa siitä.

 

Tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä ja niin varmaan "kuuluukin" tuntua kun vauvakin on vasta vajaa 2 vkoa vanha. :heart:

 

Eivät ole. Todella tärkeitä ovat, mutta esimerkiksi työni on sellainen josta en kovin helpolla kykene/halua luopua. En ole kovin pitkiä aikoja ollut missään vaiheessa sitä tekemättä sitten esikoisen syntymän. Silloin olin kotona vuoden ja meni kyllä polla niin sekasin sekä siitä kotona olemisesta, että kaikesta muusta mitä silloin elämässä tapahtui, että totesin tarvitsevani aina jotain omaa ja minulle se tällähetkellä on työ.

Työni on luovan alan työtä eikä oikeastaan enää mikään ammatinvalinta vaan osa identiteettiäni.

 

No mä voin sanoa että mun elämä on lapset, mies ja koirat =) Mulla ei oo mitään omia juttuja, paitsi noi koirat...enkä enää kaipaakaan mitään muuta.

 

Tällähetkellä ovat koko elämäni, olenhan kotona heidän kanssaan. Mutta varmasti tulee muutakin varsinkin sitten kun menen takaisin työelämään.

 

en elä vain lapsilleni, vaikka tärkeimpiä tässä elämässä ovatkin..
minusta on tärkeää pitää myls minua itseäni yllä, siis elämääni ja persoonallisuuttani, kuten myös lasten ulkopuolista elämää, sillä miten käy jos elää vain lapsilleen ja kun lapset kasvaa isoksi ja muuttavat pois yms..? tiedän sellaisiakin tyyppejä, noh, ne elävät sitten edelleen lapsilleen lapsenlapsilleen, mikä voi olla rasittavaa heidän mielestään pidemmän päälle..

 

Kyllä ovat ja pitääkin olla. Jos mulla olis haluja kehittää itseä ja juosta omissa menoissa, niin ei mulla viittä pientä lasta oliskaan. Elän nyt lapsille kun he minua eniten tarvitsevat.

 

Mietin vaan sitäkin, kun lapset kasvavat aikuisiksi ja lentävät pesästä. Kun lapset ovat olleet koko maailma, mitä jää jäljelle kun he lähtevät? Mielestäni ei ole hyvä olla LIIAN kiinni lapsissa.

 

Eivat todellakaan. Tarkein osa kyllakin.