onko lapsenne käynyt fysioterapiassa?

heip..onko jollain kokemusta fysioterapiassa käynnistä lapsen kanssa? jos on niin oliko siitä apua, mitä teitte sielä ja miks jouduitte käymään sielä? Itella poika pian 11kk, ei nouse itse istumaan eikä tukea vasten seisomaan, sen takia neuvolasta meidät sinne lähetettiin.

 

Me käytiin n. 8 kk:n iässä pari kertaa. Vauva ei tehny silloin vielä "mitään" ja passittivat fysioterapiaan lääkärin kautta.
Musta siitä ei ollu mitään hyötyä. Olis pitäny istuttaa niin ja näin, väännellä jalkoja sinne sun tänne, kierittää lattialla, rakentaa "portaat" jne jne. Harjotukset oli mun vauvalle ihan liian vaikeita, vauvaa vaan itketti kun yritin tehdä. Päätin et se pieni aika, mikä mulla on leikkiä vauvani kanssa käytetään leikkimiseen, ei kiusaamiseen.
Neurologikin tutki vauvan ja sanoi että terve tyttö. Vauva on nyt 11 kk, istuu ja menee istuvillaan eteenpäin. Ei nouse itse istumaan eikä seisomaan, ei konttaa tai ryömi, mutta on iloinen ja eloisa vauva!
Kävelemään lähtemisen "yläikäraja" on kuulemma 1 v ja 5 kk.

 

Kävimme esikoisen kanssa yhden kerran, kun hän oli tasan 11 kk. Poika ei ryöminyt, ei kontannut. Neuvolassa eivät olleet huolissaan, mutta minä vaadin sinne pääsyä. =)

Fysioterapeutti leikki lapsen kanssa lattialla paksujen jumppamattojen päällä ja siinä sivussa hiukan taivutteli häntä eri asentoihin. sanoi sitten, että "onpa hyvin passattu poika" ja veikkasi, että poika konttaa viikon sisällä.

No, hän alkoi sitten kontata samana iltana kotona... =) ja käveli 1 1/2 kk myöhemmin.

Että aika vähäinen oli kokemuksemme mutta positiivinen. Fysioterapeutti näytti meille muutamia kikkoja, joilla hiukan patistaa poikaa liikkeelle ja oli muutenkin mukava tapaus.

 

Me käytiin eri asioissa joskus kun tyttö oli 5 kk.. oli ilmeisesti loppuajan mahassa pää kääntyneenä oikealle ja ei oikein käyttänyt vasenta ja nukkui aina pää oikealle kääntyneenä.. eli tuli littanaksi oikealta.
Kokeiltiin kotona laittaa virikkeet vasemmalle ja olla itsekin vasemmalla mutta ei auttanut.
Yksi kerta fysioterapiassa ja tyttö alkoi käyttää vasenta vaikkei siellä sen kummemmin jumppautettu kuin kotona.
Ehkä sitten tyttö tajusi että tässä on tosi kyseessä.. =)

Ja pää on nyt palautunut oikeaan muotoon, nyt 7.5 kk.

 

Me käytiin esikoisen kanssa 4 kk:sta alkaen ja n.1½ vuotiaaksi asti. Lapsella oli pienen pieni rakennepoikkeama selässä, se leikattiin vauvana ja sitä motorista puolta vahvistettiin fysioterapiassa. Välillä käytiin pari kertaa viikossa, joskus kerran kuussa. Tiheys vaihteli tarpeen mukaan. Lapsi kuitenkin leikki ja liikkui koko ajan ikätasoisesti.

Mun mielestä fysioterapia on paras "harrastus", minkä vauva voi saada!!! Yksi hyvinkoulutettu tyyppi leikkii lapsen kanssa ja tekee samalla lapsen motoriikkaa vahvistavia harjoituksia. Itse opin tosi paljon motorisesta kehityksestä ja sain paljon touhuiluvinkkejä kotiinkin. Meillä lapsi tykkäsi alkuhämmennyksen jälkeen, mutta onhan se selvä, että uudet asennot ja liikkeet harmittaa lasta. Ja ehdottomasti hyötyä oli paljon!

Nyt meillä on toinen vauva ja hänellä ei ole fysioterapian tarvetta. Kuinka paljon olenkaan kaivannut tota loistavaa juttua ja monta kertaa olisin halunnut jotain asiaa tarkistaa fysioterapeutilta.

 

Me kävimme pojan ollessa 6kk. Neuvolassa oltiin huolissaan, kun poika varvasti ja saksasi (alkoi olla ohi jo fys.terapiaan mennessämme), ryömi toisella kädellä vetäen ja piti käsiä vielä aikaajoin (neuvolan mukaan liian usein) nyrkissä. Muutoin poikamme oli ja on edelleen erittäin innokas liikkuja, ryömikin jo 5kk iässä.
Kävimme ihanalla fys.terapeutilla, joka yhden kerran ajan seuraili lasta ja sanoi hänen olevan "aivan normaali" tapaus. Saimme kotiin vinkkejä ja ohjeita kuinka tukisimme lasta varvastuksesta ja toispuoleisesta kehon käytöstä ryöminnässä pois. Muutoinkin saimme todella tuhdin paketin tietoa/ neuvoja vauvan motoriikan kehityksestä.
Varvastukseen kiinnitimmekin kotona huomiota tämän jälkeen, esim. hyppyytimme häntä kengät jalassa. Mutta vinkit ryöminnän muutamiselle ja käsien avaamiselle jäivät meillä aikalailla toteuttamatta... Ihan vaan sen takia, että tuntui aika turhauttavalta olla koko ajan lapsen kimpussa korjailemassa hänen tekemisiään. Ja kuten fys. terapeutti (ja myöhemmin neurologi, jolla vielä kävimme) sanoikin, terve lapsi usein korjaa itse pienet virheasentonsa. Näin meillä kävikin.
Fysioterapeutilla oli todella mukava käydä ja hänen jumppansa poikamme kanssa kävi kuin leikiten. Kotona se ei ollutkaan ihan niin helppoa, miltä siellä näytti=)