Onko lapsenne kadonnut?

Hih,en tarkoita,että olisin jonkun löytänyt.Tai eilen löysin onneksi omani.Olimme kauppakeskuksessa vaatekaupassa,3-vuotias,mieheni ja 15 v poika.3-vuotias kerta kaikkiaan katosi alta nanosekunnin.Kauhea paniikki iski vähitellen,että missä pikkupoika on.Kaikkea ehdin miettiä,tietenkin pahimpia vaihtoehtoja.Aivan yläpuolella esim.on alko,jonka ympärillä pyörii todella epämääräistä porukkaa(vartijakin päivystää näemmä siinä koko ajan).
Myyjä sitten soitti infoon,eikä ollut sinnekään toimitettu.Sekin oli pelottavaa,kun ei tuo varsinainen huimapää ole.Ajattelin,että vähintäänkin huutaisi,kun pelästyy yksinoloansa.Noh päätimme,että menen infon luo odottamaan,jos kuulutukset tuottaisi tuloksia.Siinä matkalla onneksi tajusin piipahtaa lelukauppaan etsimään.Siellähän se tyytyväisenä tutki leluja!Se oli kyllä maailman paras hetki,kun hänet näin.
Ei noista lapsista koskaan tiedä,hän oli kulkenut pitkän matkan yksin pujotellut satojen ihmisten ohi.

 

Huh huh voin vain kuvitella tilanteen. Poikani on aika vauhdikas muttei onneksi kaupassa ole vielä hukkaan mennyt. Kotona teki kyllä 2v tempun että saatiin kattella minne oli menny. Istui sitten 200m metrin pääs tuvan portailla kissa sylissä.

 

Hei muuten, on Eemeli tänkin vekaran nimi.Minkäikäinen nyt on teidän poika?Vai oliko toi Eemeli kuvaileva sana pojasta?

 

On se hyvin osuva nimitys =) Poika on nyt 4v ja äiti on koetuksella kasvatus taitojen kans. Isosisko on välillä hätää kärsimäs.

 

Joo.Kuusivuotias tyttäreni katosi kerran Anttilassa....SE OLI KAUHEATA.
Infosta tuli aika pian kuulutus ja siellähän tyttö oli...oli kävelty ristiin leluosaston ja lastenvaateosaston kohdalla. Ja kyllä, se on ollut aina suurin pelkoni, että lapsi katoaa...silloin kävi kuitenkin hyvin.

 

Meillä kävi niin kun tyttö oli noin 4.v ja mentiin kauppakeskukseen, niin selitin hänelle sitten että miten toimitaan jos äiti häviää. Hänen tarhakaverinsa oli edellisellä viikolla ollut hukassa. Eli varmuuden maksimoimiseksi kerroi mihin vói mennä ja miten pitää toimia.

Oltiin oltu siinä sitten noin kymmenen minuuttia, kun kuului kuulutus: xx x vuotta etsii äitiää

Tyttö oli tuummannut että hänpä menee heti kokeilemaan miten se toimii. Oltiin siinä infopisteen vieressä ja minä nostin automaatilta rahaa niin neiti singahti kulman taakse kertomaan että äiti on hävinnyt No osasi ainakin toimia ohjeiden mukaan

 

\

Meillä kävi niin kun tyttö oli noin 4.v ja mentiin kauppakeskukseen, niin selitin hänelle sitten että miten toimitaan jos äiti häviää. Hänen tarhakaverinsa oli edellisellä viikolla ollut hukassa. Eli varmuuden maksimoimiseksi kerroi mihin vói mennä ja miten pitää toimia.

Oltiin oltu siinä sitten noin kymmenen minuuttia, kun kuului kuulutus: xx x vuotta etsii äitiää

Tyttö oli tuummannut että hänpä menee heti kokeilemaan miten se toimii. Oltiin siinä infopisteen vieressä ja minä nostin automaatilta rahaa niin neiti singahti kulman taakse kertomaan että äiti on hävinnyt No osasi ainakin toimia ohjeiden mukaan

Toi oli hauska juttu!Näppärä tyttö sulla.

 

Viime juhannuksena mökillä poika 4vee hävisi!!
Kaikki aikuiset hajaantui salamana etsimään, minusta tuntui että sydän tippui polviin ja juoksin laiturille ja huusin poikaa nimeltä..
Se oli aivan hirvee tunne..
Kohta kundi tuli halkovajasta keskittyneenä ja kantoi paria isoa halkoa mökkiä kohden.Selitti lähteneensä hakemaan takkaan puita..
minulla ihan itku tuli kun kaikki selvisi ja olin onnellinen ettei mitään hirveetä sattunut.
Onneksi sellainen karkailuvaihe on menny ohi, siis sellanen että mennään tahalleen piiloon ja onpas mukava kun äiti sekopäänä hakee ja kiljuu pihalla..

 

Moi!

Ehdin jo tuossa pari tuntia sitten huokaista helpotuksesta, kun luin näitä juttuja eikä oma 3v 8kk ole vielä mitään vastaavaa keksinyt. Niin eikös äsken pihalle mennessä sitten tapahtunut.

Menimme esikoisen kanssa laskemaan mäkeä tuohon omaan pihaan, kun huomasin, etten ollut tarpeeksi laittanut vaatetta päälleni. Sanoin pojalle, että pysyy juuri siinä lumikasan luona sen aikaa. No paita äkkiä sisältä päälle ja takaisin, niin eikö ollut poika kadonnut pihasta. Minä siinä karjumaan sitten, että missäääääääää, niin poika juoksee aivan riemuissaan nurkan takaa, että juksasinpas!

No, täällä näin. Pitää olla jatkossa hieman tarkkaavaisempi... :wave:

 

juu, on kadonnut, parikin lasta. tyttö 1,5 vuotias aikanaan nukahti autokatokseen turvaistuimeensa, joka oli selin pihallepäin. tyttö oli päässyt ovesta ulos huomaamatta, ja kun tajusin hetken päästä ettei tyttöä näy eikä vastaa huutoihin..olikin paniikki valmis.

huusin pitkin katua ja naapurikin tuli jo hädissään etsimään, otti autonsa ja lähti ajelee lähikatuja..siis ihan kamala tunne..mietin vaan kokoajan että se on kaapattu ja miten kerron miehelle!

huusin lasta useasti myös turvaistuimen lähellä, mutta tyttö nukkui niin sikeästi siinnä ettei herännyt ennenkun seisoin ihan vieressä huutamassa.

kun tyttö löytyi, rutistin sitä puoli tuntia sylissä ja itkin..niin kovasti säikähdin.

toinen lapsista katosi visulahdessa, hän oli isältään kadonnut ampumatalossa, lähtenyt meitä etsimään..kun ampuminen oli ohi, kumpikin luuli että poika oli toisella. paniikki oli valmis..juoksin ensimmäisenä sinne missä viimeeksi oltiin, ja pojan itku kuuluikin sieltä-raukka oli ihan paniikissa kun äitiä eikä isää näkynyt. meitä oli kaksi perhettä liikkeellä porukalla, siksi lapsi pääsi läpi seulan..tästä opimme, että aina jaamme lapset siten, että toinen vahtii tyttöjä ja toinen poikia kokoajan, niin että ne ei pääse silmistä pois.

nää on kokemuksia, joita ei toivoisi kelleen, niin ne riipaisee. onneksi suomessa ei oikeesti tarvihe noita kaappausjuttuja pelätä, mutta kaik kauheudet tulee ekana mieleen..huh!

 

niin..lisään vielä tuohon, että varsinkin kun lähdemme johonkin jossa on paljon ihmisiä, puen lapset kirkkaisiin vaatteisiin, pojillekin laitan ainakin punaisen lippiksen päähän, tai keltaisen paidan. siten on helppo silmäillä omien perään. kirkkaat värit erottuu selkeämmin väenpaljoudesta.

 

esikoinen 5- vuotiaana teki katoamistempun...asuimme sillon lähiössä rivitalossa ja tytär oli vuotta vanhemman tytön kanssa ulkona. Menin ulos kutsuakseni syömään niin eipä tyttöä näkynyt missään. Kävin kysymässä sieltä kaverinsa luota, kiertelin naapuri pihat ja niissä asuvien kaverien kodit jne. Kyllä alkoi paniikki olla...soitin jo miehenkin kotiin että tyttö kadonnut. no, sitten tytöt ilmaantuivat itse meille ja tietty kyselin et missä olivat...olivat saaneet päähänsä mennä tyttäreni päiväkodin pihalle kiikkumaan jonne oli pari km matkaa!
Ja kaiken huipuksi matkalla on todella vilkkaan tien ylitys , toinen oli potkulaudalla, toinen pyörällä
Tämän toisen tytön isäpuoli vielä sanoi kun kerroin missä olivat että ei ole voinut olla, ei uskonut :kieh:

 

\

Meillä kävi niin kun tyttö oli noin 4.v ja mentiin kauppakeskukseen, niin selitin hänelle sitten että miten toimitaan jos äiti häviää. Hänen tarhakaverinsa oli edellisellä viikolla ollut hukassa. Eli varmuuden maksimoimiseksi kerroi mihin vói mennä ja miten pitää toimia.

Oltiin oltu siinä sitten noin kymmenen minuuttia, kun kuului kuulutus: xx x vuotta etsii äitiää

Tyttö oli tuummannut että hänpä menee heti kokeilemaan miten se toimii. Oltiin siinä infopisteen vieressä ja minä nostin automaatilta rahaa niin neiti singahti kulman taakse kertomaan että äiti on hävinnyt No osasi ainakin toimia ohjeiden mukaan

Minulla käynyt 4-vuotiaan tytön kanssa tismalleen samoin. Kirkkain silmin jälkeenpäin selitti, että halusi vain testata miten äiti toimii. Tarhassa olivat asiasta samana päivänä jutelleet =)

 

Poikani teki katoamistempun 5 vuotiaana. Oli naapurin pojan kanssa pihalla leikkimässä. Säännöt oli sovittu ettei pihalta poistuta. En olisi poikaa uskaltanut jättää mutta naapuri sanoi hänen poikansa olevan jatkuvasti yksin pihalla. Joten uskaltauduin kotiin laittamaan ruokaa. Sitten hetken päästä menin parvekkeelle katsomaan (ovi tietysti koko ajan auki että kuulen jos huudetaan) niin poikia ei missään!!! Juoksen sitten pihalle ja etsin kaikki paikat, ei missään! juoksen sitten naapuriin (hän ei paljoa vahtinut) että pojat hävinneet ja hajaannuttiin etsimään lähialueelta. kiersin kaikki vaaranpaikat mitkä tiesin ja huutelin paniikissa koko ajan. Tein aikamoisen kierroksen ja sitten loppuviimeksi pojat löytyi jonkun kerrostalon pihasta leikkimästä. Muistan sen ikuisesti kun oli sateinen synkkä ilma ja kun näin sen tutun sadetakin jo kaukaa ja juoksin itkien hakemaan pojan. Pelästys oli aikamoinenmolemmin puolin, poikani väitti että kaveri oli houkutellut minkä kyllä uskoinkin sillä koskaan ennen eikä koskaan jälkeen tällaista tapahtunut eikä hän ollut koskaan rikkonut sovittuja sääntöjä. Ja tän kyseisen kaverin kanssa en uskaltanut enää jättääkään. Sitä paitsi äitinsä myönsi ettei ollut ensimmäinen kerta.Tunne on kyllä niin kamala kun lapsi on hukassa ettei paljon pahempaa voi olla.

 

Meidän 5-vuotias tyttäremme eksyi kerran kaverinsa kanssa metsään. Asutaan rivarissa, ja metsä alkaa heti meidän takapihalta. Eivät olleet tarkoittaneet lähteä kauas, mutta jotenkin leikin tuoksinassa askelsivat väärään suuntaan eivätkä sitten enää nähneet taloa. Siinä metsässä on heti sellainen iso kumpare, jonka taakse olivat menneet, ja sitten suuntavaisto oli pettänyt täysin.

LÄhellä kulkee iso tie ja tosi jyrkkiä kallioita,ja olin aivan paniikissa. Olin tietysti yksin kotona ja viimeisilläni raskaana, joten kovin nopeasti en pystynyt metsässä rämpipään. Jossain vaiheessa, noin pulen tunnin päästä kuulin sitten jostain metsän uumenistä lasten ääntä ja löysin tytöt ehjinä, mutta itkuisina ja järkyttyneinä.

TÄnäkään päivänä en ymmärrä miten niinkin isot tytöt voivat kadottaa silmistään rivitalon joka on heidän vieressään, mutta lasten suuntavaisto voi olla käsittämättömän huono.

 

Kyllä, Dusseldorfissa kauppakeskuksessa 6v tyttö joutui hukkaan. Voitte kuvitella hätää!

Mutta ainakin tässä kauppakeskuksessa oli selkeä toimintamalli. Kun menimme ilmoittamaan katoamisesta infoon, samantein pantiin kaikki ulko-ovet+kassat sähköisesti lukkoon ja alettiin kuuluttamaan lasta. Löytyikin tosi nopeasti, kun tavaratalon KAIKKI ihmiset halusivat löytää tytön=halusivat päästä jatkamaan ostoksiaan ja päästä kotiin. Tosi hyvä systeemi!

 

jep,ja monta kertaa..

pahin oli viime syksynä jolloin poika 3v9kk katosi päiväkodista. oli aloittanut pk:n elokuussa ja syyskuussa jo onnistui karkaamaan.joku oli hakenut omat pikku enkelit hoidosta ja jättänyt portin auki.se oli jo 2x tarkistettu ja kiinni oli vaan hetken päästä pojan oma hoitaja ihmetteli missä veeti?

etsivät ensin pihan ja sisätilat,ei löydy.seuraavaksi 100m varo-alueet (jokaisessa pk:ssa on suunnitelma mitä tehdä jos lapsi katoaa),ei löydy.
siinä vaiheessa soitettiin poliisi ja äiti paikalle..

ihme etten sydäriä saanut kun johtaja soitti ja ilmoitti ettei veeti tule taksilla kun on kadonnut.. \|O \|O mä juoksin esikon tarhalle ja siitä taksitolpalle,siinä vaiheessa soitettiin että veeti on löytynyt ja sitä kiikutetaan takas tarhalle..

ihmeellisintä tässä on se että hyvin pieni kokoinen,puhumaton poika voi kävellä puoli tuntia keskellä malmia,eikä kukaan ihmettele!! jos joku olisi napannut kädestä kiinni ja katsonut veetiä niin olisi heti ymmärtänyt ettei hänen kuuluisi olla yksin liikenteessä.

nyt on tarhan toinen portti pysyvästi suljettu,kaikki pihan pensaat kaivettu maasta ja veeti ulkoilee huomioliivit päällä.

olin kyllä infonnut tarhaa karkailu innosta mutta eihän sitä usko ellei nää

:headwall:

 

Tässäpä vahvistusta sille, etten laitakaan lapsiamme erääseen paikalliseen yksityiseen päiväkotiin, jossa lapsia leikitetään aitaamattomassa leikkipuistossa. Vieressä tie, toisella puolella syvä oja ja noin 50 m päässä virtaava joki! Hoitajia vain yksi pihavalvonnassa ja lapsia kymmenkunta

Kävi pala kurkussa tuosta saksan ostoskeskustapauksesta. Hienoa toimintaa =)

 

Ikävä kyllä on. Olin Kempeleen Zeppeliinissä isäni sekä 3 lapsen kanssa. Halusin vilkaista jotain lastenvaatekauppaa sisältä ja isä jäi lasten kanssa siihen aulaan. En ollut montaa minunttia sisällä, kun tulin takaisin ja 3 -vuotiasta ei näkynyt! Isäni luuli lapsen tulleen minun perässäni kauppaan. Paniikinomainen tunne siinä tulee. Tunsin itseni tosi huonoksi äidiksi. Juoksimme jokainen ympärille etsimään ja löytyihän poika pian. Hän oli lähtenyt minua etsimään ja sanonut ukillensa menevänsä äidin luo. Ei vain ollut ukki katsonut tarkasti mihin suuntaan poika lähti :headwall:

 

voi-voi.Monta kertaa!
Mä ratkasen ongelman niin että soitan kadonneen kännykkään ja sovitaan missä nähdään

 

anteeks, unohtakaa :'( :'( :'( <br><br>

 

\

voi-voi.Monta kertaa!
Mä ratkasen ongelman niin että soitan kadonneen kännykkään ja sovitaan missä nähdään

kullakin huvinsa, nauru ei ole kaukana kun lapsi katoaa. meillä ei ainakaan ole kännykkää vielä viisi vuotiaalla, ei edes yhdeksän vuotiaalla. mielestäni kännykkä on hyvä kapine, mutta se ei korvaa aikuisen valvontaa. kännykkä pitäisi antaa sellaiselle lapselle, joka osaa sitä käyttää ja sellainen lapsi ymmärtää jo olla katoamatta.

no..jokainen meistä taaplaa tyylillään, mutta tuollainen typerä nauraminen tälläisestä aiheesta on tosi tyhmää.