Onko lähihoitajia tai lähihoitajaopiskelijoita paikalla? Kysyttävää olis??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ov
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

ov

Vieras
Sellaista vain, että miten monta sivua sinä teit perusopinnoissa hoidon ja huolenpidon tutkintosuunnitelmaa?

Miten työssäoppiminen vanhusten parissa sujui? Mitkä asiat olivat helppoja ja mitkä vaikeita? Miten pian arkirutiinit (hoito) alkoivat vanhusten parissa sujua, jos et ollut ennen päivääkään hoitoalan töitä tehnyt?

Ja mitä kaikkea pitäisi muistaa kysellä, kun on töissä vanhusten parissa? Kun tuntuu, että sitä koulussa painotetaan, että pitäisi kysellä kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Esim; lääkeasioista, vaatehuollosta, ruoka-asioista jne jne.

Myös sitä painotetaan, että pitää kiinnittää huomiota miljoonaan erilaiseen pikku asiaan ja mahdollisesti esittää, että hommat voi tehdä näinkin. Eihän opiskelija voi mennä asioita toiseksi muuttamaan, talon tavoillahan on toimittava ja piste.

Jännitän myös sitä, että miten neljässä viikossa voi olla valmis näyttöön? Hyvä kun edes jotain on oppinut käytännössä tekemään ja näyttöviikollahan pitäisi jo tavallaan olla ns. hoiva-alan ammattilainen. Tuntuu että apua, aivan liian lyhyessä ajassa. Tai sitten, jos en nyt ole valmis, niin teen näytön kesällä.

Pelottaa myös sekin, että saako työssäoppimisjaksolla olla vain opiskelijan ja ihmettelijän/katselijan roolissa, vai käytetäänkö opiskelijaakin työvoimana muun henkilökunnan tapaan? Miten paljon opiskelijan pitää itsenäisesti tehdä hoitoalan työtä vanhusten parissa?

Koen, että vaikka tässä ollaan koulussa yhtä sun toista harjoiteltu nukeilla, niin koen, että olen vieläkin ihan kädetön ja peukalo keskellä kämmentä. Tuntuu, että osaanko minä ylipäätään yhtään mitään?

 
Kyllä se hyvin sujuu. Älä turhaan jännitä ja stressaa. :) Kunhan on reipas ja oma-aloitteinen ja seuraa alusta asti toimintaa ja osallistuu toimintaan oman osaamisen mukaan. Ja neuvoa saa ja pitää kysyä, jos ei tiedä mitä tehdä. Nopeasti siihen "arkeen" pääsee mukaan kun on itse aktiivinen ja kiinnostunut työstä. Tsemppiä! :)
 
No nyt minä tiedän miksi osastollani harjoittelussa oleva opiskelija on niiiiiiiiiin helvetin ärsyttävä :/ väittää ja inttää joka helvetin asiassa vastaan. Mitä vaan sille pallinaamalle sanoo niin se siitä vääntää jotaki omaa tekstiä et miksei näin ja aivan älyvapaita juttuja. Kyselee ja puuttuu joka asiaan ja on todella häiritsevän rasittava :kieh: se on sitte sisäistäny koulun ohjeistuksen siitä miten pitää esittää muutoshedotuksia :laugh:

Älä vaan ap tee sellaista. Fiksua on kysellä ja jos on eka kerta vanhuksilla ni varmasti kyseltävää riittää ja jos oikeesti hoksaa jonkun jutun minkä vois tehdä toisin niin ok, mutta älä vaan hakemalla hae sellaista.
 
Vastaan johonkin...

Opiskelijalta ei edellytetä itsenäistä työskentelyä -sitä vartenhan siellä ollaan, oppimassa. Toki, jos on esim viimeinen harjoittelu ja näyttö ennen valmistumista, voidaan olettaa että opiskelijan täytyisi olla siinä pisteessä että hommat sujuisi myös itsenäisesti. Ainakaan meillä ei todellakaan pidetä opiskelijoita vahvuudessa, vaikka valitettavasti tiedän näin edelleen tapahtuvan ja itsekin aikanaan opiskelijana joutunut palkatta paikkaamaan saikkulaista..

Itsellä aikanaan ekassa harjoittelussa vanhainkodissa meni parisen viikkoa, ennenkuin oppi talon tavoille ja tekemäänkin jotain itse. Mulla ei tosin ollut näyttöä, nuorisopuolella.
Jos opiskelija tulee ekalle jaksolle meille, se otetaan todellakin huomioon. Voi olla seuraajana parit ekat päivät, tietenkin jo hieman harjoitellen työtehtäviä. Mutta ei oleteta että heti alkaisi tehdä täysillä ja suunnitelmallisesti, varsinkin kun monesti kyse nuoresta jolle opettelua riittää jo siinä kuinka vanhus kohdataan. Opiskelijan tasosta riippuen katsotaan miten itsenäisesti pystyy selviytymään, mutta esim pesut kyllä opiskelija alun ohjauksen jälkeen suorittaa yksin, on hyväkin tutustua potilaaseen/asiakkaaseen ilman ohjaajaa. Toki kuuloetäisyydellä on aina joku jolta voi apua pyytää. Myös kellojen soittoon voi opiskelija vastata yksin.

Itse henkilökohtaisesti ihmettelen miksi kouluissa edelleen painotetaan tuota että harjottelupaikoissa pitäisi olla suuna päänä kertomassa miten hommat tulee tehdä. Näin oli myös meillä, ei kyllä tullut pieneen mieleenkään alkaa kyseenalaistamaan hommia, kun en itse mitenkään ollut samalla viivalla ohjaajieni ja muun työyhteisön kanssa. Muutama opiskelija meillä on ollut, ketkä hyvin kärkkäästi kyllä ovat KOKO ajan huomauttelemassa miten minun pitäisi työni tehdä - kaikella kunnioituksella, ihminen joka ei ole päivääkään tätä työtä tehnyt ei ole siinä asemassa että voisi moista laukoa ääneen. Kysellä saa ja pitää, sekä kyseenalaistaa, mutta ohjaajat ei kyllä kaipaa opiskelijan neuvoja...
 
vieras sh, no en taatusti ole tuollainen. päinvastoin, saatan saada moitteita siitä, kun en kysele pahemmin mitään. mutta kun itse opin parhaiten asiat kun katson miten muut tekevät ja teen samoin perässä. ja kun en tiedä mitä edes kysyä, kun hoitoala on minulle ihan uutta ja vierasta. tosin kyllä kiinnostusta vanhustyöhön on, mutta voin olla vielä töissä ihan käsi.
 
Itse en vielä ole noin pitkällä, katu-jakson työssäoppiminen alkaa olla takana, näyttö on ensi viikolla. Joten ihan tarkasti tuohon hohuun en osaa ottaa kantaa, mutta noin niinkuin muuten omia ajatuksiani työssäoppimista kohtaan.
Mä sanoisin, että kysele, kun tulee kysymyksiä mieleen. Voit kyseenalaistaa käytäntöjä, ja varmaan henkilökunnalla on niille hyvät perusteet, mutta eihän niitä välttämättä muuttamaan lähdetä. Itse jännitin myös tuota päiväkotiin menemistä, että miten siinä voi ottaa asiat haltuunsa, mutta niin ne vain nyt onnistuvat. En ole siis aiemmin ollut pk:ssa. Työssäoppimisjaksolla saat taatusti olla vain opiskelijan roolissa, mutta voithan auttaa henkilökuntaa siinä missä osaat. Anna itsellesi eka ja osa tokastakin viikosta aikaa ihan vain seurailla ja tutustua hoitokäytäntöihin, asukkaisiin, henkilökuntaan, tiloihin. Ohjaajan voit aina pyytää viereesi, ei kannata itsenäisesti mihinkään alkaakaan. Periaatteessa opiskelija ei siis saa toimia yksin missään tilanteessa.

Kyllä se siitä! Vähitellen otat hommat haltuun =)
 
Hyvin se menee, ei ne hommat ole vaikeita. Rutiineja paljon ja samat jutut toistuu joka päivä =) Kaikki aloittaa nollasta asiat joihin törmää eka kertaa. Reippaasti vaan joka hommaan mukaan niin siitä se lähtee.
Ja kiitti kun tästä sun aloituskesta sain uuden näkökulman siihen meidän osaston yliraivostuttavan opiskelijaan =)
 
Kysellä saa ja pitää, sekä kyseenalaistaa, mutta mitäpä osaat kysyä ja kyseenalaistaa, jos et ole päiväkään hoitoalan töitä tehnyt?

Ja minua ainakin jännittäisi tuhottomasti jo toisena tai kolmantena harjoittelupäivänä mennä yksinään aamupesua tai suihkuttelua vanhukselle tekemään.

Ja kelloihin vastaaminenkin on vähän niin ja näin, olisi noloa jos vanhus pyytäisi jotain "monimutkaista" ja pitäisi hakea kokenut hoitaja paikalle.

 
vieras sh, olepa hyvä, jos osasin olla avuksi. ja tuota kanssa funtsin, että aika paljonhan luultavasti vanhusten parissa samat rutiinit toistuu päivästä toiseen, vaikka sitä koulussa kritisoidaankin.
 
Tallu, minulla taas oli takana päiväkoti kokemusta ennen KATU - jaksoa, mutta silti KATU:n työssäoppiminen ei ihan putkeen mennyt. Aika kivinen oli polku, mutta onneksi se on nyt takana päin.
Tuli yhdestä sun toisesta asiasta valituksia, mutta yritin niitä parhaani mukaan korjailla. Ei siis lasten kanssa olemiseen, mutta henkilökunnan kanssa tehtävästä yhteistyöstä tuli pientä miinusta ja siitä että en tarpeeksi kysellyt asioista mitään ja että keskityin liikaa miettimään ensimmäisinä viikkoina näyttöviikkoon liittyvää tutkintosuunnitelmaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
vieras sh, olepa hyvä, jos osasin olla avuksi. ja tuota kanssa funtsin, että aika paljonhan luultavasti vanhusten parissa samat rutiinit toistuu päivästä toiseen, vaikka sitä koulussa kritisoidaankin.

Kritisoidaan :D :o joo ok. Elämän ehtoo puolella ihmiset on melkosen samanlaisia kuin alussa eli lapsina rutiinit ja samalla tavalla toistuvat asiat ja päivärytmi tuo ja luo turvallisuutta. Ihan turha kritosoida ja yrittää laittaa uuteen uskoon asioita jotka tekee elämän hyväksi ja turvalliseksi :)
 
Hei! vastailen ohjaajan roolissa :)

Itse toivon opiskelijalta jollainen minulla nytkin on ohjattavana omatoimisuutta. Pelkästään se että on myönteinen ja innostunut/ kiinnostunut vanhustyöstä takaa jo hyvät lähtökohdat onnistuneelle työharjoittelulle! sekä hyville arvosanoille!

Kyllä minä ainakin oletan että kun kerran tai pari olen kertonut että aamupala tarjoillaan tässä tilassa klo 8 että opiskelija osaa alkaa avustamaan asukkaita kasin pintaan aamupalalle. Tottakai muissa kuin päivittäisten toimien avustuksessa olen mukana mutta ihan tavallisella aamukäynnillä en koe että minun tarvitsisi vahdata opiskelijaa seläntakana että osaako hän laittaa sukat jalkaan vai ei. Aina kerron missä menen jos tulee kysyttävää tai tilanne missä ei osaa toimia. Oletettavasti sinullakin on "omat" asukkaat? Pyri avustamaan heitä mahdollisimman paljon vuorosi aikana, näin tulet tutuksi heidän kanssaan. Omaan ohjaustyyliini kuuluu se että ns. automaattisesti opiskelija menee aamulla auttamaan omat asukkaansa ja sitten katsotaan jos kerkiää muuallekin.

Toivon ihanaa ja palkitsevaa työharjoittelua sinulle :) Mukava kuulla että olet motivoitunut!
 
Ei kai se koulussakaan täysin tarkoittanut sitä, että ei olisi mitään rytmejä ja rutiineja. Vaan että kukin vanhus saisi elää oman rytminsä mukaisesti. Joskushan siitä jostain luinkin, että jossakin vanhusten paikassa, vanhukset saivat elää oman tapansa mukaisesti. Eli aamupala tarjottiin liukuvaan aikaan, aamu kuudesta aamupäivään puoli yksitoista. Mutta muut ruoka-ajat olivat aina samoja. Ja ne ketkä heräsivät aikaisesta ylös, saivat aamupäivällä välipalan, ettei tulisi liian pitkä väli lounaaseen. Myös yölläkin vanhuksille tarjottiin jotain palasta, jos he niin halusivat. Jokukin vanhus halusi "yömyssyksi" pullon pilsneriä.
 
koiramamma, on pakko sanoa, että juuri tuon kaltainen vastuullisuus ja omatoimisuus PELOTTAA minua ihan hirveästi. että pitää tietyt jutut osata tiettyyn aikaa aloittaa ja käynnistä. kun olen vasta opiskelija ja en ole päivääkään hoitoalan juttuja tehnyt. vaikka kiinnostusta vanhustyöhön on, niin en kyllä heti kättelyssä haluaisi heitä alkaa täysin yksinäni hoitamaan, vaan haluaisin olla muutaman viikon lähinnä avustajan roolissa ja katselin miten vakihoitajat hommat tekevät.
 
rohkeasti vaan! Oletan tämän omatoimisuuden ulottuvan vain päivittäisiin toimiin eli pukeminen, syöminen, huoneen siistiminen jne. ja tottakai aluksi opiskelija seuraa ja tarkkailee mutta jossain vaiheessa sitten itsekkin osallistuu. Periaatteessa mitä pikimmin niin sitä parempi! jotta opiskelija saa mahdollisimman paljon oppia työstä tulee hänen sitä tehdä!
 
Ei kannata tumput suorana katsella päältä kun hoitajat paiskii töitä. Siellä on nimittäin niin kiire noilla työpaikoilla että voi tulla kylmää kyytiä arvioinnissa :/
Rohkeesti vaan joka hommaan mukaan. Ja joska harjoittelu jakso on lyhyt sekä näyttöki vaan sen 5 päivää ei siinä oikeesti ole aikaa vaan katsella ja tutustua, koska jakson jälkeen pitäisi olla valmis oikeaan työhön ja siihenhän se näyttökin perustuu.
 
Eli tehdä siis hommia vasemmalla kädellä, että muistaakseni se juttu tehtiin näin tai noin. Onko siinäkään mitään järkeä? Ei minua voida käyttää vanhusten parissa työvoimana, koska en ole päivääkään tehnyt hoitoalan hommia ja lisäksi hoitoalan hommat ovat vielä itselle ihan vieraita/uusia. Koen, että en hallitse niitä vielä kunnolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eli tehdä siis hommia vasemmalla kädellä, että muistaakseni se juttu tehtiin näin tai noin. Onko siinäkään mitään järkeä? Ei minua voida käyttää vanhusten parissa työvoimana, koska en ole päivääkään tehnyt hoitoalan hommia ja lisäksi hoitoalan hommat ovat vielä itselle ihan vieraita/uusia. Koen, että en hallitse niitä vielä kunnolla.

Kannattaakohan sun tollasella asenteella mennä ollenkaan?
 
Onhan nämä työssäoppimiset ja näytöt suoritettava. Ja minua kyllä vanhusten hoito kiinnostaa, mutta olen kyllä hyvin epävarma omista hoitotaidoistani. Jotenkin se uskallus tehdä yksin asioita vanhusten kanssa - puuttuu minulta vielä täysin.
 
Mä ainakin vanhustenhoidon työssäoppimisessä menin heti mukaan esim. aamuesuihin, ja tein hommia niin kuin muutkin. Ei ohjaajat tykkää että vaan seisoo ja pällistelee vieressä, eikä tee mitään, moni meidän luokalla sai kielteistä palautetta siitä. Kai teillä nyt on koulussa opeteltu pesuissa auttaminen ym. Ohjaajalta ei voinu paljo mitään kysellä kun näin sen vain muutaman kerran koko jakson aikana. Piti aina lyöttäytyä jonkun muun hoitajan mukaan tai tehdä itsenäisesti. Ja kun muitakaan hoitajia ei paljon kiinnostanut auttaa,niin tein sitten yksin kaiken. Onneksi oli ennestään kokemusta alalta.
 
Nostelen tätä ketjua, kun googlella hain :) Eli tahtoisin myös kuulla kokemuksia nimenomaan ohjaajilta, mitä te opiskelijalta odotatte? Kuinka nopeaa edistymistä? Onko huono asia, jos opiskelija jännittää kovasti, ja sen vuoksi tahtoo ensin seurailla ja pikkuhiljaa rohkaistua tekemään hoitotyötä, esimerkiksi muutaman viikon kuluessa aamupesut ynnä muut joten kuten sujuu? Vai pitäisikö kaikkien olla heti ensimmäisestä päivästä lähtien kovin aktiivisia tekijöitä. Aiemmin ketjussa kun mainittiin, että vierestä seuraajat ovat ärsyttäviä, mutta ymmärtääkö ohjaajat että ihmisiä on erilaisia ja osa jännittää vanhuksen kohtaamista ja asioiden tekemistä, vaikka kuitenkin halu oppia ja rohkaistua on?
 
Voisit kertoa suoraan ohjaajalle että jännittää. Mukaan touhuun kannattaa mennä mahd.pian, hoitajan apuna. Mitä pidemmälle lykkää arkailemiaan töitä, sen vaikeampaa on uskaltaa aloittaa. Aktiivisuus on vain hyväksi. Itse odotan osallistumista ja ainahan voi kysyä neuvoa ja ohjeita. Toki ensimmäisellä kerralla katsojana, mutta sitten yhdessä. Helpoimpia asukkaita voi sitten jo yksinkin auttaa esim. aamutoimissa. Harjoittelujaksot on lyhyet, ekan viikon jälkeen pitäisi kyllä jo rohkaistua. Yleensäkin kannattaa pistää päiväohjelma ja rutiinit mieleen, helpottaa kummasti töihin kiinnipääsemiseen. Voisit ottaa muutaman oman asukkaan jotka hoitaisit vuorosi ajan. Kysele myös mitä muita töitä osastolla tehdään päivän/viikon mittaan. Paikat kun on niin erilaisia toimintatapoineen (täydennykset:vaatekaapit, vaipat, varastot tai siistimiset ja ruokahuolto). Aina kannattaa kysyä mitä tehdä jos itse ei tiedä. Kyllä käytännössä pärjäät, ensin hoitajan mukana ja yhdessä sitten oma-aloitteisuuttaa lisää itsevarmuuden kehittyessä. Normi päivä vk:ssa ei ole salatiedettä, rohkeasti vaan harjoittelemaan.
Oma kokemuksni on opiskelijoista ohjaajana ja näytönvast.ottajana.
 

Yhteistyössä