Olen perhepäivähoitaja ja teen arvokasta kasvatustyötä. Olen kurssin käynyt ( silloin on parempi palkka ). Työn huonoja puolia on juuri tuon arvostuksen puute. Palkka on pieni ja työpäivät pitkiä. Toisilla normaali pituinen päivä on 8 h ja sitten menee ylitöille, meillä se on 8.45 ja sitten se vaatimaton ylityökorvaus. Omalla ajalla joutuu tehdä paljon hommia, esim. ruokien valmistelu ja päivän suunnittelu. Monet vanhemmatkaan eivät arvosta hoitajaa edes siinä määrin, että vaivautuisivat soittamaan, jos lapsi ei tulekaaan hoitoon tai tulee myöhässä tai haetaan myöhemmin, ( kun sinä nyt kuitenkin olet vain kotona ). Jos joskus sattuu, että osa lapsista on sairaana, niin olet velvotettu lähtemään päiväkotiin töihin. Vanhemmat osaavat kyllä vaatia, mutta itse saat pyytää lapselle varavaatteita monta kertaa ja tuntuu kun kerjäisit, vaikka ajattelet vain lapsen parasta. On tässä vielä muitakin epäkohtia, niinkuin varmasti voi kuvitella naisvaltaisesta työpaikasta.
Sitten näitä hyviä puolia: Ei tarvi lähteä aamulla ( kelillä, kun kelillä) työmatkalle, ei mene työmatkakuluja, työ tulee kotiin, ei siis tarkkaa kellon kyttäämistä esim. bussille. Saa levätä keskellä päivää pari tuntia, kun lapset nukkuvat tai tehdä jotain hiljaista ja rauhallista hommaa. Tulee ulkoiltua muutama tunti päivässä ja kesällä on mukavaa, kun saa olla ihanilla ilmoilla paljon ulkona. Saa lukea mukavia satuja ja leikkiä ( olen itsekin niin lapsekkaana säilynyt, että nautin siitä ), Kaikkein parasta on kuitenkin ne pienet käsivarret kaulalla ja lasten antama palaute, joka on aito. Jos lähistöllä on muitakin hoitajia, ei työ ole niin yksinäistä.(esim. minulla paljon yhteisiä leikkihetkiä ja retkiä toisten hoitajien kanssa. Voit tutustua moniin ihaniin vanhempiin ja ystävyys voi jatkua, vaikka lapset lähtisikin kouluun. Itselleni on sattunut aina mukavat lapset sekä vanhemmat, mutta olen kuullut muistakin! IHANA TYÖ mielestäni!