Toggle sidebar

Onko kukaan onnistunut osittain imetyksessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Tuntuu nykyään olevan harvinaista ja asenne on joko tai, joten neuvojakaan ei oikeen asiaan meinaa löytyä. Oma äitini sen sijaan on itse osittain imettänyt pitkällekkin muinoin, eikä se silloin kuulemma ollut kovin kummallista.

Kokemuksia kenelläkään?

Omani on tähän saakka saanut vain rintamaitoa, rinnasta tai pullosta ja kaikki kelpaa, mutta nyt pojan ruokamäärät alkaa olla sen verran suuria ettei pumppaamalla tule tarpeeksi. Ja joo, julki-imettäminen on hankalaa joten mieluummin jään sitten 4 seinän sisälle ellen saa tarpeeksi pumpattua reissuun. Ajattelin vihdoin ostaa kaupasta sen korvikepullon ja kokeilla kelpaako. Toki käytettäisiin korviketta vain reissussa, jos rintamaitoa ei ole tarpeeksi mukana eikä imetyspaikkaa löydy.
 
Alussa annoin korviketta lisäksi, kun ei rinnoista tullut tarpeeksi maitoa. Sitten jossain 3kk kohdilla alkoi pelkkä oma maito riittämään ja sillä mentiin sitten pelkästään seuraavat 3kk.
 
Meillä tyär sai äidinmaitoa rinnasta ja pullosta (tuli tosi paljon, niin sain litra tolkulla pakkaseen), mutta aina meillä oli myös hätävarana korviketta, kun itse olin ujo imettämään julkisesti. Ei taidettu paljoakaan antaa korviketta, mutta se oli sellainen tuki ranka tuolla kaapissa ja juurikin reissuille mukaan otettavaksi.
 
Viisi kuukautta annoin rintaa sekä pulloa. Hyvin kelpasi kumpikin, omaa maitoa riitti ihan hyvin. MInusta oli helpompi tarjota pulloa reissussa ja pullon antaminen mahdollisti myös isän tasapuolisen hoitovastuun.
 
Mä olen toistaiseksi onnistunut.

Imetän pääasiassa, mutta kun vauva on kotona iskän kanssa, hoidossa äidilläni tai kaverillani, tai jos mun ei vaan tee juuri silloin mieli imettää julkisesti (esim. jalkkiskentän reunalla pojan treeneissä) niin vauva saa pullosta maitoa. Korviketta tai lypsyjä, riippuu ihan siitä olenko ehtinyt pumppaamaan vai en.

On tosin vasta 2,5 kk eli mahdoton tietää onnistuuko tämä oikeasti, vai sössinkö imetyksen antamalla pulloa välillä. Pakko sitä vaan on silti antaa.

Esikoista osittaisimetin 3 kk, sitten siirryttiin kokonaan korvikkeelle. Ja keskimmäistä taas täysimetin 6½ kk ja osittaisimetin 1 v 9 kk ikään asti, korviketta hän ei saanut koskaan, pulloa vissiin kolmesti kun oli hoidossa.
 
Novoi, synnyttelin tossa elokuun alussa esikoiseni, täysimetin varmaan kaksi viikkoa.. Ihan vaan siitä syystä että mulla on vaan niin hervottomat meijerit että kädet väsyy väistelemään tissiä tukehduttamasta vauvaa.. + mikään asento ei oo hyvä. Kokeilin korviketta lisänä ja kappasvain kun vauvakin oli paljon tyytyväisemmän olonen, nukkui yölläkin sikeämmin ja rauhoittui nopeammin.. Kyllähän sitäkin varmaan vituttaa kokoajan pelätä että koska sieltä taas se tissi losahtaa naamalle. Olen 21 vuotias ja sen takia varmaan monen mielestä epäonnistuin imetyksessä vain nuoren ikäni takia, mutta en tunne minkään näköstä epäonnistumista itseäni kohtaan kun lapsi kasvaa ja on tyytyväinen. :)
 
Esikoinen oli osittaisimetyksellä ensimmäiset viisi viikkoaan kunnes siirryin korvikkeeseen. Kuopuksen kanssa taas siirryttiin melkein lennosta täysimetyksestä korikkeeseen kun vauva oli neljä kuukautta vanha.
 
Minä osittaisimetin kaikki lapset noin 3 - 5 kuukautta. Ilman kunnon rintastimulaatiota (vauvan riittävää imemistä), minulla kuitenkin yksinkertaisesti loppui maito.
 
Meillä sai rinnan lisäksi korviketta pullosta kerran päivässä, joskus jäi päiviä väliinkin. Ihan sen takia, että säilyi pulloon tuntuma ja iskäkin pystyi ruokkimaan tarvittaessa. 9,5kk imetin ja sitten siirryttiin pelkkään korvikkeeseen ja siitä maitoon. Eli onnistui meillä ainakin ja sama tullaan tekeään helmikuussa syntyvän pikkukakkosen kanssa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hipidihopidi:
Novoi, synnyttelin tossa elokuun alussa esikoiseni, täysimetin varmaan kaksi viikkoa.. Ihan vaan siitä syystä että mulla on vaan niin hervottomat meijerit että kädet väsyy väistelemään tissiä tukehduttamasta vauvaa.. + mikään asento ei oo hyvä. Kokeilin korviketta lisänä ja kappasvain kun vauvakin oli paljon tyytyväisemmän olonen, nukkui yölläkin sikeämmin ja rauhoittui nopeammin.. Kyllähän sitäkin varmaan vituttaa kokoajan pelätä että koska sieltä taas se tissi losahtaa naamalle. Olen 21 vuotias ja sen takia varmaan monen mielestä epäonnistuin imetyksessä vain nuoren ikäni takia, mutta en tunne minkään näköstä epäonnistumista itseäni kohtaan kun lapsi kasvaa ja on tyytyväinen. :)
Click to expand...

Kiva kuulla asiallisia vastauksia!

Ennen raskautta ajattelin että tottakai voi antaa korvikettakin esim. reissussa, mutta raskauden aikana ja sen jälkeen munkin päähän on jo niin kovaa iskostettu että korvike on helvetistä (samoin kuin pullo ja tutti, vaikka olenkin niille jo lapseni altistanut) ja vain äidinmaito tuo autuuden, että tunnen melkein suurta syyllisyyttä jos antaisin lapselle jotain muuta kuin äidinmaitoa. Mutta oman mielenterveyden kannaltakaan ei liene kovin järkevää lukkiutua kotiin 6 kuukaudeksi, jotta onnistuu täysimetyksessä...

Itselläni on taas todella pienet rinnat, joten imettäessä täytyy pitää koko ajan tissistä kiinni että nänni pysyy lapsen suussa, ja imetän mieluiten makuullaan. Istuessa täytyy pitää lapsi tyynyn päällä, muuten lasta täytyy pitää käsien varassa hyvin ylhäällä jotta yltää ylipäätään siihen tissiin ja siinä alkaa kädet kramppaamaan. Enkä oikeen viitsi raahailla mitään tyynyjä joka paikkaan mukaani.... Imettäessä maitoa tulee edelleen aika paljon, valuu lapsen suupielistä ja suihkuaa, joten se on aika sottaistakin puuhaa. Yleensä kotona riisun paidan ja liivit pois koska ne kastuu läpimäräksi. Ei se julki-imetys minusta nyt ihan niin kätevää ole mitä kaikki väittää.... ainakaan kovin huomaamattomasti en sitä itse osaa suorittaa. Kauheeta äheltämistä.
 
Mä imetin poikaa 8kk. Alussa aikalailla pelkkää rintaa mutta ainakin 3kk eteenpäin syötti isäkin pullosta (mun omaa maitoa). Ja mä usein kaupungille tms. otin korviketta mukaan, kun poika söi yleensä tissistä niin kauan etten jaksanut istuskella missään penkeillä tai yleisissä vessoissa.
 
Mun esikoiselle kans annettiin huoletta pullosta korviketta + pumpattua maitoa silloin tällöin. En edes ajatellut asiaa sen kummemmin, mies syötti pullosta aina kun en ollut itse paikalla ja usein öisin myös, kun olin itse uuvuksissa.

Tämän toisen kohdalla ei oo tullut pulloruokintatarvetta kuin ihan pari kertaa (vauva nyt 3 kk) ja oon jostain syystä paljon negatiivisempi pullosta antamiselle. Ihan siis senkin takia, että heti jos vauva syöyhdenkin syötön pullosta, niin tissit pakkautuvat illalla ja on pakko pumpata. Mies mielellään antais pullosta useamminkin, kun tuntee silloin saavansa enemmän osallistua.

Esikoisella tissi maistui hyvin vaikka joi välillä pullosta. Imetin 9 kk asti, sen jälkeen maidontulo heikkeni nopsaan, kun poika ei enää malttanut syödä kuin aamuisin. En kokenut osittaisimetystä ongelmana, mutta jotenkin nyt toisen kohdalla haluaisin imettää enemmän ja pidempään.
 
No veikkaan, että sun äidin aikaan puhuttiin IMETYKSESTÄ, ei mistään osittaisesta tai täysimetyksestä. Eikä mullekaan kukaan vajaa 10 vuotta takaperin sanonut, että täytyisi täysimettää. Itse asiassa mahdotonta se nykyisillä kriteereillä olis ollutkin. Esikoinen kun syntyi keskosena, tartti automaattisesti aluksi letkusta ja myöhemmin pullosta ruokaa, vaikkei mikään pikkukeskonen ollutkaan. Meni siis jo sairaalassa mahkut täysimetykseen. Onneksi en ollut siitä kuullut. Imetin pitkälle yli vuoden, lähes puolitoista. Ja tossa vaiheessahan lapset tapaa syödä jo oikeaakin ruokaa. Niin ja neuvolassakin kehotettiin jo 4kk ikäisille alottamaan kiinteitä.
 
Alkuperäiselle: tiedän tunteen, kun imettäminen ei mee tissi-suuhun-ja-menoksi -tekniikalla! Mulla esikoinen oli hirmu iso (syntyi yli 4 kg ja kasvoi nopeasti) ja pääkin oli jotenkin tosi iso, joten imetys vaati aina kauheat tyynyviritelmät. Lisäksi rinnat oli (on) niin isot, että toisella kädellä piti kannatella rintaa ja pitää sormea nenän kohdalla jotta vauva sai ilmaa. Melko sähläämistä siis, ja maitoa tulvi joka puolelle. Ihmettelin aina äitejä, jotka imetti jossain kahvilassa tuosta vain. Itseltä ei olis onnistunut!

Ehdottomasti mieluummin kannattaa lähteä liikkeelle ja antaa maitoa välillä pullosta kuin yrittää väkisin täysimetystä ja hajoilla siellä neljän seinän sisällä! Tai siis näin ainakin minulla oli. Esikoisen kohdalla menin 3 kk kohdalla satunnaisiin iltatöihin ja mies antoi pullosta, kävin myös kavereiden kanssa välillä viihteellä (olin nuorempi kuin nyt...), elokuvissa jne.

Nyt toinen vauva on pienempi sirppana ja imetys sujuu paljon helpommin, vauva vain kainaloon ja tissi suuhun. Eli vauvatkin niinkuin elämäntilanteetkin ovat erilaisia!
 
[QUOTE="vieras";27106680]No veikkaan, että sun äidin aikaan puhuttiin IMETYKSESTÄ, ei mistään osittaisesta tai täysimetyksestä. Eikä mullekaan kukaan vajaa 10 vuotta takaperin sanonut, että täytyisi täysimettää.[/QUOTE]

Totta.

Nykyään täysimetys tuntuu olevan se ainoa ja oikea tie, jos annat edes kerran korviketta niin lapsi saa vähintään diabeteksen tai hänestä tulee isona liikalihava tai mielenvikainen tai jotain muuta :D
 
Onnistui se, mutta oli meidän tapauksessa helvetinmoista taistelua. Annoin siis korviketta rintamaidon lisäksi ensimmäiset 4kk, kun pelkällä rintamaidolla lapsen paino ei noussut. Oli hyvin haastavaa tasapainotella korvikemäärää niin, ettei se jatkuvasti vähennä rintamaidon määrää, koska pullosta on paljon helpompi syödä kuin rinnasta ja varsinkin ihan pientä vauvaa voi syöttää pullosta enemmän kuin nälkä vaatii (kova tuttiosa ärsyttää kitalakea ja laukaisee imemis- ja nielemisrefleksit), jolloin sitten taas imetys vähenee. Itse koin myös pullorumban ärsyttäväksi. Meillä vauva myös pulautteli korviketta enemmän. Välillä vauva yritti suosia pulloa niin, ettei sitten rinnalle olisi halunnut ollenkaan, ja ymmärrän hyvin että sellaisesa tilanteessa olisi helppo siirtyä pelkästään pullolle. Sitä en meillä toivonut, ja onneksi lakkoiluista päästiin aina ohi. (Aventin 0+-tutti aiheutti vähiten hämmennystä rinnan ja pullon välillä vaihdellessa.) Oman kokemukseni negatiivisuuteen vaikuttaa tietysti se, että minä en olisi halunnut antaa sitä korviketta, joten esimerkiksi pullotiskiin liittyvään ahdistukseen kuului varmasti hormoonihuuruisen äidin pettymyslisä ;) Eli en epäile, etteikö vapaaehtoisesti valittu osittaisimetys (tai jonkun toisen kohdalla "pakollinen" osittaisimetys) voisi olla paljon leppoisampaakin.

Mutta lisämaidon tarve loppui 4kk ikään mennessä ja imetän edelleen 13-kuista, joten koen itse omalla kohdallani ja meidän lähtökohdista onnistuneeni :) Neuvolassa epäilivät 1kk käynnillä että "onhan se mahdollista, että imetys vähän aikaa siinä korvikkeen lisänä jatkuu". Pah!
 
Meilläkin on aventin ja nybun tuttipulloja joissa hidas virtaus ettei pullosta syöminen olisi helpompaa, ja tuttiosa jäljittelee äidin rintaa. :)

Juu, varmaan eri asia joutua "pakosta" tarjoamaan korviketta päivittäin kuin taas omasta "halusta" esim. reissuilla silloin tällöin.
 
Mä imetin lähes vuoden ja ihan synnäriltä asti on poika saanut pullostakin. 2-3kk ikäisenä korviketta ensimmäisen kerran. Yhdessä vaiheessa vieroksui pulloa, mutta nopeasi tottui siihen takaisin. Ei häirinnyt pulloruokinta imestystä missään vaiheessa.
 
Esikoinen oli täysimetetty perustyytymätön vauva ja olin ekan 6-7kk ihan täysin kiinni vauvasta, ainoa johon rauhoittui, oli rinta ja sitä piti saada usein, myös kaupassa, pankissa, kirkossa, lääkärissä....yms. Pullo tai Tutti ei kelvannut. Silloin päätin, että jos lisää lapsia saan, niin heti alusta alkaen totutan myös pellolle ja näin tein. Kuopus tosin oli lähestulkoon pullolapsi alusta alkaen, ekan 2kk yritin taistella rinnalle myös. Muita oon imettäny tuonne lähemmäs vuoden ikää ja ovat saaneet omaa kypsyä tai yleensä korviketta (ja myöhemmin myös villiä) pullosta
 
Neuvolantädin painostuksesta jouduin antamaan korviketta alusta saakka rintamaidon lisäksi. Lapsen paino ei noussut riittävästi, mutta korvikkeiden annosta ei ollut juurikaan apua (syntyi 4,4-kiloisena, joten mielestäni oli normaalia, että hakeutui "omaan muottiinsa"), joten tein sen turhaan. Sen seurauksena vauva alkoi jo muutaman kuukauden ikäisenä kieltäytyä rinnasta, ja pari kuukautta myöhemmin ei huolinut sitä laisinkaan.
 
Mä olin tuossa rv34 (3viikkoa sitten) ultrassa äippäpolilla ja kätilöopiskelija kysyi multa imettämisestä. Sanoin, että olen ajatellut imettää pääsääntöisesti mutta antaa myös silloin tällöin korviketta (esim. joskus öisin, jotta mieskin voi hoitaa yösyötön tai kun olen jossain käymässä ja lapsi jää isälleen). Perustelin tämän sillä, että en tahdo olla yhtä sidottu mitä esikoisen aikana.
Esikoinen sai vain äidinmaitoa n. 4kk ikään asti ja sen jälkeen kokeiltiin korviketta muutaman kerran jos meinasin käydä jossain. Lapsen maha ei kuitenkaan enää tottunut korvikkeeseen vaan hän oksensi kaaressa aina korvikkeen saannin jälkeen. Lopulta täytyi uskoa, etten voi lähteä mihinkään ilman lasta (julki-imettäminenkin ahdisti) ja tuo lapsen eka vuosi oli mielettömän raskas henkisesti. Nyt toivon, että jos "totutetaan" lasta korvikkeeseen alusta lähtien satunnaisesti, samaa ongelmaa ei lapsen kanssa tulisi.

Kätilöopiskelija totesi mulle, että monesti kyllä käy niin että jos käyttää myös korviketta, ei imettäminenkään lopulta onnistu vaan maidontulo loppuu. Tän jälkeen alkoi ahdistamaan vielä enemmän, en nimittäin henkisesti enää kykene siihen, että olen täysin sidottu kotiin.
 
No just, kiva kätilöopiskelija. Eikös sitten voisi esimerkiksi antaa vinkkejä miten mahdollisimman hyvin voisi edesauttaa sitä ettei maidontulo lopu kokonaan. Keinoja siihen on kumminkin, vaikka varmaa mikään ei ole. Tätä juuri tarkoitan että kun se on joko tai, tukea ei muuhun saa. Hyvä se on kertoa että on riskejä, mutta voisihan sitä samassa yrittää tukea riskeistä huolimatta, päätyi äiti mihin ratkaisuun tahansa..
 
[QUOTE="vieras";27107472]Neuvolantädin painostuksesta jouduin antamaan korviketta alusta saakka rintamaidon lisäksi. Lapsen paino ei noussut riittävästi, mutta korvikkeiden annosta ei ollut juurikaan apua (syntyi 4,4-kiloisena, joten mielestäni oli normaalia, että hakeutui "omaan muottiinsa"), joten tein sen turhaan. Sen seurauksena vauva alkoi jo muutaman kuukauden ikäisenä kieltäytyä rinnasta, ja pari kuukautta myöhemmin ei huolinut sitä laisinkaan.[/QUOTE]

Eli sun ois pitänyt kuunnella itseäsi ja näännyttää lapsesi nälkään?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa